Kirkollisessa keskustelussa puhutaan usein vanhurskauttamisopista. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa oppia siitä, miten ihmisestä tulee Jumalan edessä kelvollinen, miten syntinen pääsee taivaaseen.

Tästä samaisesta opista ovat ihmiset eri kirkkokunnissa vuosituhansien aikana saaneet aikaiseksi monta mojovaa riitaa. Riitojen pohjimmaisena syynä näyttää usein olleen Raamatun ilmoituksen jääminen sivuun. Langenneella järjellä ajatteleva ihminen ei ole voinut ymmärtää, miten ”kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla”, ja miten ”kaikki ovat kelvottomiksi käyneet.”

Maassamme luterilaisen kirkon sisälläkin opetetaan perisynnistä täysin vastakkaisesti. Luterilaisen, Pyhästä Raamatusta nousevan opin mukaisesti kaikki ovat todella kelvottomia. Adamin jälkeen tänne syntyneet ovat syntyneet Adamin kuvina ja kaltaisina, siis syntiin langenneina. Kaikki, myös lapset!

Tunnustuskirjamme listaavat torjuttavia oppeja näin: ”Kastamattomat lapset eivät Jumalan silmissä ole syntisiä vaan vanhurskaita ja viattomia. Kun he ovat vielä ymmärtämättömiä, he eivät noiden mukaan tarvitse kastetta vaan pelastuvat ilmankin. Kasteenuusijat hylkäävät siis koko perisyntiopin ja kaiken, mikä liittyy siihen. Lapsia ei saa kastaa ennen kuin he ymmärtävät asioita ja kykenevät itse tunnustamaan uskonsa.  Kristittyjen lapset ovat kristityistä, uskovista vanhemmista syntyneinä pyhiä Jumalan lapsia jo ennen kastetta ja ilmankin sitä. Siitäkin syystä johtuu, että nuo eivät pidä lasten kastamista arvossa eivätkä pyri sitä toimittamaan.” Tällaiset harhat uskonpuhdistus siis torjui. Miksi?

Siksi, että ne romuttavat Raamatun ilmoituksen ja sitä kautta koko vanhurskauttamisopin. Ne riistävät Jumalalta kunnian pelastuksen asiassa ja siirtävät sen ihmiselle. Ne tekevät Kristuksen sovitustyöstä käsittämättömän. Ne kieltävät sen, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman.

Kristus otti Johanneksen toimittamassa parannuksenkasteessa päälleen koko ihmissuvun kelvottomuuden ja lahjoittaa meille, kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen asettamassaan kristillisessä kasteessa, oman kelvollisuutensa. Raamattu sanoo, että kelvottomat saavat lahjaksi vanhurskauden sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Sama lahjavanhurskaus lahjoitetaan meille evankeliumin sanassa ja ehtoollisen sakramentissa. Uskonpuhdistajamme kehottaa meitä peilaamaan kaikki kristillisyyden piirissä olevat opit vanhurskauttamisoppia vastaan.

Kun näin teemme, joudumme yllättäen huomaamaan, että moni ehkä mitättömältäkin tuntuva asia sotii suoraan tätä keskeisintä oppia vastaan, esimerkiksi tekemällä Raamatun sanan epävarmaksi. Siksi kristinusko on kokonaisuus, jota ei voi pilkkoa eri koreihin kunkin ajan mieltymysten mukaan.

j.k.

Joskus näyttää, että aikamme ei ymmärrä oikeaa vastuuta. Kun tapahtuu jotakin kamalaa, etsitään syitä vaikka mistä, mutta unohdetaan helposti jokaisen yksilön vastuu. Oikea vastuu ja oikea syyllisyys ovat yhteiselämän kannalta elintärkeitä.