Uutiset

Tämä joulu oli erilainen. Tai siis joulunvietto oli erilainen.

Näin vapaan jouluajan olen viettänyt viimeksi vuonna 1990. Silloin olin ihan koko joulun vapaalla, nyt kuitenkin olin jouluaaton töissä ja sen jälkeen jäin lomalle.

Perheemme joulu on saanut muotonsa äidin työn mukaan. Jouluaattona ehdin palvella seurakuntalaisia eri tilaisuuksissa ja kohokohtana on jouluyön messu klo 23.00, josta en osaisi olla vapaalla, se on ydinhetki joulun sanoman äärellä. Messun jälkeen yhteisen ilon jakaminen jouluyön kahvipöydän antimien ääressä seurakuntalaisten kanssa on työvuoden kohokohtia. Kenelläkään ei ole enää kiire, joulun ihme sydämessä hiljakseen tie vie kohti kotia.

Niin, toden totta, pitkästä aikaa joululoma! On suorastaan outoa olla ihan rauhassa. Jakaa aika perheen kanssa, nauttia hiljaisuudesta ja ympäröivästä  kauneudesta niin sisällä kuin ulkona.

Muutama joululaulu riittää, antaa joulun muuten puhua puolestaan.

* * *

Pakosta ajatukset kulkeutuvat lapsuuteen Pohjanmaalle, Veteliin. Silloin joulua ei aloitettu marraskuussa kuten nykyisin joulukadut avataan. Adventtiaika oli adventtiaikaa, odotusta. Ei joulukatujen, joululaulujen, jouluostosten, tarjousten, koristeiden kakofoniaa liian aikaisin. Joulua ei ”syöty, laulettu, eletty” etukäteen. Maltettiin odottaa.

Itselleni riitti jo lähikaupan pienet jouluikkunat, koulun joulujuhla, kodin rauhallinen valmistautuminen jouluun, pyhäkoulujuhla rukoushuoneella ja ihmettely. Joulu oli joulu.

Jouluaamusta muistan heräämisen lauluun Jumalan kunnia luonnossa, lähtemisen joulukirkkoon, nukahtamisen isän tai äidin olkapäätä vasten saarnan aikana, virren Nyt seisahdun mä seimelles.

Olen  leikitellyt ajatuksella ja pukenut sen sanoiksikin työtovereilleni, että mikä seurakunta on niin rohkea, että uskaltaa jättää pikkujoulut vähemmälle, joululaulut vasta lähelle joulua ja elää adventtiaika odotuksena? Ei vain puheissa vaan teoissa. Ei jokainen pieni ryhmä tarvitse omaa kokoontumista, tapahtumia voi yhdistää. On arvostettava sekä seurakuntalaisten että työntekijöitten hiljentymistä adventtiaikana.

* * *

Omassa seurakunnassanikin viimeiset päivät ennen joulua keräsivät kirkot täyteen kuulijoita ja laulajia joululaulutilaisuuksiin ja konsertteihin. Moni haluaa vasta joulun kynnyksellä osallistua tilaisuuksiin, ei liian aikaisin.

Nyt joku sanoo, että joulu on niin kaupallistunut ja ihmiset sen mukana. Senpä juuri aioinkin unohtaa, ei meidän ole pakko mennä siihen mukaan, pysytään Joulussa, jossa riittää ”paljas armon ihme, Taivaan valtias, suojaton ja hauras ihmislapsi”, riittää Kristus.

Niin, joululoma, lepo ja ’vetelyys’ synnyttivät nämä ajatukset, hiljaisuus nostaa esille paljon sitä mitä emme tohinoissamme huomaa. Mielenkiinnolla odotan ensi adventtiaikaa, mitä uskallan jättää pois. Kokeillaanko yhdessä?

Nyt levon jälkeen uusin voimin uuteen vuoteen ja katse Kristukseen!

Päivi Rimpiläinen