Ystävänpäivä on jälleen ensi sunnuntaina piikkinä lihassa muistuttamassa siitä, miten irvokkaan nolosti tärkeät ihmissuhteet jäävät odottamaan sitä jotakin hetkeä. Kännykkänumero on jo valittu, mutta suuri kynnys on painaa sitä vihreätä luurin kuvaa.  Pöydän paperipinoissa odottaa aloitettu kirje, joka tyssäsi rohkeuden puutteeseen kajota kipeään, liian vaikealta tuntuvaan asiaan.

Jokin kumma kynnys nousee eteen, kun pitää voittaa itsensä ja kohdata ihminen, jolle ensimmäiseksi täytyy selittää, miten hektisen kiireistä elämä on ollut.  Onneksi on rukouksen silta.  Jumala näkee ajatuksissa olevan ihmisen tälläkin hetkellä. Ja viesti lähtee taivaallisen operaattorin kautta:

”Kerro terveiseni nuoruuskaverille
kerro, miten usein häntä muistelen
vaikken sanaakaan saa kirjepaperille
kerro sydämelleen, että aattelen
anna voimaa kaivatulle kaipparille
kerro sydämelleen, miten usein häntä muistelen
vihjaa sisimpäänsä mitkä portit hälle aukaiset
kerro sydämelleen salaisuudet vielä kaukaiset
että hän ne kerran oikeasti voisi tavoittaa
kuiskaa sydämensä syövereihin, mistä aloittaa”

Jotenkin se vaan nolottaa.  Puhuttiin niin vakavia viimeksi, kipeistä elämän kasvuprosesseista. Se vaati itseltäkin paljon.  Ei jotenkin hennoisi vain hätäisesti pirauttaa ja saarnata ohjeita antaen.  Tahtoisi oikeasti kuulla, eläytyä rauhassa ja sanoa jotakin merkittävämpää kuin se latteus, johon nyt itse pystyy.  Ja viestiin Jumalalle lähtee jatkoa: 

”tiedän: elämä on ollut hälle ylivoimaista
metriäkään hän ei ole saanut koskaan oikaista
hän on oppirahaa kantapäiden kautta maksanut
pyydän: salli hänen olla vihdoin viimein kasvanut
tähän toissapäivän ylihuomiseen
tähän toissapäivään ylihuomisen
tähän eilispäivän suureen huomiseen
tähän eilispäivään huiman huomisen”

Menneisyyden ja tulevaisuuden välissä on tämä päivä ja tämä hetki.  Jumalan ikuisuus.  Ja Kaikkivaltias on kaikkialla läsnä.  Jonakin päivänä, näin päätän, kokoan rohkeuteni ja painan numeron lisäksi vihreätä luuria.  Tässä hetkessä toivon ”kaipparille” johdatusta ja viisautta, Pyhän Hengen läsnäoloa ja jaksamista tähän hetkeen.

”kerro terveiseni nuoruuskaverille
kerro miten usein häntä muistelen
vaikken sanaakaan saa kirjepaperille
kerro sydämelleen, että aattelen
anna voimaa kaivatulle kaipparille
kerro sydämelleen, miten usein häntä muistelen”

(Laulun tekstit ovat kirjoittajan omia ja sisältyvät tulevaan STARWAR-ohjelmistoon)

Tarvo Laakso
Kirjoittaja on Tampereen Harjun seurakuntapastori ja muusikko