Uutiset

Arkkipiispan vaalin myötä on kansankirkko-ajattelu noussut taas vahvasti esille. Yhä useammin se tulkitaan niin, että kansa määrittää sen, mitä kirkko on. Esitellessään uutta katekismusta, vuoden 2000 Kotimatkalila-kalenterissa, kirjoittaa kirkkoherra ja kirkolliskokousedustaja Lasse Marjokorpi osuvasti: ”Katekismuksen suurimpia ansioita on, että se ei tunne kansankirkko-käsitettä. Suomen kansa ei esiinny minkäänlaisena suureena Jumalan valtakunnassa.”

Marjokorpi sanoo kirkossa vaikuttavan kaksi vastakkaista periaatetta. Kirkon mukautumista eli akkommodaatiota tarkoittaa kaikki sellainen toiminta, jossa kirkon oppia, elämää ja käytäntöjä pyritään muuttamaan ihmismielipiteiden pohjalta. Kirkon uudistumista eli reformaatiota taas tarkoittaa kaikki sellainen kehitys, jossa kirkon opetusta, elämää ja käytäntöjä uudistetaan eroon ihmismielipiteistä sanan ja tunnustuksen pohjalta.

Lyhyesti voimme kysyä: onko kansa vai Kirkko voitolla kirkossa? Viimeisten vuosikymmenien yhä kiihtyvämpi kehitys osoittaa siitä, että mukautumislinja on vahvistanut asemiaan. Kirkko on irtautumassa ja osittain selkeästi jo irtautunut siitä, mitä pidetään klassisena kristinuskona. Klassisen kristinuskon perusta on, että tälle maailmalle on annettu Jumalan ilmoitus. Se on meillä Raamatussa, sen profeetallisissa ja apostolisissa kirjoituksissa. Tunnustuskirjamme määrittelevät sen opin ja elämän ylimmäksi ohjeeksi.

Jeesuksen sanojen mukaan taivasten valtakunta on kymmenen neitsyen kaltainen, joista viisi oli viisasta ja viisi tyhmää. Kansankirkkomalli on perusteltavissa, mutta Kristus ei antanut kirkolleen tehtäväksi mennä tekemään kaikista neitsyistä tyhmiä, vaan hänen opetuslapsiaan, siis viisaita ja sanan edessä valvovia.

Noin kolme vuosikymmentä sitten keskusteltiin vilkkaasti poliittisten tunnusten näkymisestä kirkollisissa vaaleissa. Tänä keväänä on tulossa ainakin yksi väitöskirja, jossa käsitellään puolueen kirkkopoliittista ohjelmaa. Vuonna 1910 kirjoitti sosialidemokraattinen vaikuttaja Taavi Tainio kirjasen, jonka nimenä oli ”Valtionkirkko säilytettävä.” (Aika. Turku.) Siinä hän perustelee näkökulmaansa sillä, että uskonpuhdistuskin menestyi siellä, missä se sai valtion voimakasta kannatusta. ”Ei siis valtion ja kirkon ero, vaan kirkon täydellinen alistaminen valtiovallan alaisuuteen pitäisi kuulua sosialidemokraattisen puolueen ohjelmaan”, Tainio kirjoitti.

Monelta osin kansa on päässytkin voitolle. Kansanvaltaa kannattavina kristittyinä joudumme sanomaan kuitenkin: ”Valitettavasti!” Kristuksen kirkossa tulee tapahtua Johannes Kastajan ohjelmajulistuksen mukaan: ”Hänen tulee kasvaa ja minun (ihmisen ja ihmisten mielipiteiden ja mielihalujen ja himojen) vähetä.”

JK

Kirkon ykseys voi säilyä vain siellä, missä Jumalan sana tunnustetaan kirkon ainoaksi auktoriteetiksi. Aina siellä, missä sanaan on otettu etäisyyttä, tulee tilaa eriseuroille ja hajaannukselle. Luther sanoi Saatanan eksyttävän meitä ajatusmalliin: ”Mitä kauempana olen Raamatusta, sen viisaampi olen.”