Uutiset

– On yleinen harhaluulo, että avioliitto olisi jokin rauhallinen satama, jossa keinutaan tyvenessä. Samoin kuin auto vaatii säännöllistä huoltoa, myös avioliittoa täytyy hoitaa, jotta se voi hyvin, viestittävät avioliittoleirillä ryhmänohjaajina toimivat Riikka ja Samuli Korpinen.

Heinäkuun helle hellii Rautaveden rannalla päivää paistattelevia perheitä. Kansanlähetyksen järjestämän ”Avioliiton vuosihuolto”-leirin väki viettää lounaan jälkeistä vapaa-aikaa Karkun evankelisen opiston kauniissa maisemissa. Lapset polskivat vedessä vanhempien seuratessa heidän puuhiaan laiturilta. Tunnelma on harmoninen. Nämäkö ovat niitä ihmisiä, joiden on tultava avioliittoleirille asiantuntijoiden autettaviksi pelastamaan rakoilevaa perheonneaan?

– Jos joku tulisi tänne ulkopuolisena kuuntelemaan noita luentoja, hän saattaisi ajatella, että ”voi teitä raukkoja, kun teillä on asiat huonosti”. Tosiasiassa monet leiriläiset ovat tulleet leirille hyvissä ajoin ennen ajautumista vaikeaan tilanteeseen, Riikka ja Samuli Korpinen valottavat.

– Tulin tänne leirille ajatellen, että avioliitossamme on nyt seesteinen vaihe ja meillä on mukavaa yhdessä. Ajattelin, että mikään ei voi tätä horjuttaa. Nyt kun olen ollut täällä kaksi päivää, mieli menee ihan vuoristorataa, Riikka Korpinen naurahtaa.

– On melko tavallista, että täällä tunteet tulevat pintaan, pettymys, suru ja ilo. On hyväkin, että sellaista seesteistä oloa lähtee vähän pöyhimään. Se on sen kivun arvoista. Sitä kautta voi tehdä aika huikeita löytöjä.

Tarvittaessa terapiaa

Korpisen viisihenkisen perheen ensimmäisestä avioliittoleiristä on nyt neljä vuotta.

– Toisin kuin monilla muilla pareilla, meillä kynnys lähteä tällaiselle leirille ei ollut kovin korkea. Olimme käyneet jo aiemmin pienemmissä avioliittotapahtumissa. Ensimmäisen leirin jälkeen molemmille oli itsestään selvää, että parisuhde vaatii hoitoa, Samuli Korpinen kertoo.

– Leirin löydöt olivat tosi mullistavia ja koimme sen myötä suurta lähentymistä toisiimme muutaman vuoden pikkulapsi-arjen jälkeen. Leiri antoi motivaatiota tutustua tähän itseensä ja toisiimme lisää, Riikka jatkaa.

Korpiset toimivat tänä vuonna avioliittoleirillä ryhmänohjaajina johtaen luentojen jälkeen kokoontuvia pienryhmiä, joissa avioparit saavat pureutua kuultujen luentojen pohjalta syvemmälle liittonsa kipukohtiin.

– Ryhmät toimivat vertaisryhminä. Ryhmän jäsenet kuuntelevat aktiivisesti ja antavat kullekin parille tilan käsitellä omaa liittoansa. Siinä sitten yritetään tehdä välikysymyksiä ja havaintoja. Ryhmänvetäjät toimivat lähinnä puheenjohtajina, mehän emme ole varsinaisia asiantuntijoita, Korpiset valottavat rooliaan.

– On hyvä huomata, etteivät nämä ole mitään terapiaistuntoja. Vältämme menemästä liian syvälle yhden ihmisen henkilökohtaisiin asioihin. Pyrimme pitämään keskustelun pariskunnan välisissä asioissa, Samuli muotoilee.

Korpiset kertovat, että monilla pareilla on erittäin positiivisia kokemuksia leirillä läsnäolevasta psykoterapeutista. Tämä voi antaa aikaansa paitsi aviopareille yhdessä, myös tarvittaessa vain toiselle puolisoista.

– Monet ongelmat, jotka pariskunnat kokevat suhdettaan hiertäviksi, ovatkin lopulta vain toisen yksilön omia asioita. Silloin täytyisi vain katsoa peiliin ja nöyrtyä sen edessä, että niistä täytyy puhua ulkopuolisen kanssa. Puoliso ei voi toimia toisen terapeuttina, Riikka painottaa.

Sudenkuopat tutuiksi

Avioliittoleirillä käsiteltävät teemat nousevat parisuhteen arkisista kiemuroista.

– Kommunikaatio on yksi tärkeä kivijalka. On hyvä käydä läpi, miten kohdata toista sanallisella ja sanattomalla tasolla. Muita käsiteltäviä aiheita ovat esimerkiksi riitely, anteeksianto, sukupuolisuus, arkihellyys, odotukset ja tarpeet sekä hyvä arki. On tärkeää miettiä, miten voimme arjessa muuttaa niitä asioita, joita olemme täällä leirillä tunnistaneet, Korpiset tähdentävät.

Leirin vetäjien on täytynyt etukäteen tehdä vaikeita valintoja käsiteltävien aiheiden karsimiseksi.

– Tälläkin leirillä on jouduttu jättämään pois joitakin teemoja sen takia, ettei kaikkea vain ennätä käsitellä. Voisimme puhua erikseen vaikkapa isäsuhteista, jotka voivat olla todella dominoivia usein sekä tyttärien että poikien kohdalla, jopa enemmän kuin äitisuhteet. Voisimme myös puhua ylipäänsä enemmän suvun vaikutuksesta. Joskus on piirretty sukupuita, joiden kautta tunnistetaan varjoja, jotka heijastuvat myöhempiin sukupolviin. Toki on myös hyviä asioita, jotka periytyvät. Monet ovat näillä leireillä oppineetkin tiedostamaan näitä asioita, Samuli selvittää.

– Kukaan ei tule avioliittoon yksinään, puhtaalta pohjalta. Sellaista ihmistä ei olekaan, johon perhe, suku ja ympäristö eivät vaikuttaisi.

Tämän päivän avioliittojen kompastuskiviksi Korpiset nimeävät muun muassa kiireen, työelämäkeskeisyyden ja omaisuudentavoittelun, johon nyky-yhteiskunta tarjoaa entistä paremmat mahdollisuudet.

– Herkästi syntyy tilanne, että kaksi ihmistä tekee pitkää päivää työssä lasten ollessa hoidossa. Sitten he tulevat kotiin ja elävät edelleen osittain työmaailmassaan. Herää kysymys, kohtaavatko he toisiaan. Ja sitten kun he lopulta kohtaavat, onko se niin ravisuttava tilanne, että liitto ei kestäkään sitä.
Myös lasten syntymä koettelee tunnetusti parisuhdetta.

– Nuorelle perheelle ensimmäisen lapsen syntymä voi olla kova shokki, kun avioparilla ei enää olekaan aikaa toisilleen. Käy helposti niin, että äiti uppoutuu lapseensa ja mies kokee tulevansa hylätyksi ollessaan ulkopuolella siitä symbioosista. Isän roolihan korostuu usein vasta myöhemmin, Riikka sanoo.

– Vaikka lapsen hoitaminen on sinänsä hyvä asia, se voi kuitenkin olla naiselle myös pakopaikka puolison kohtaamiselta. Lapsikin täyttää osaltaan läheisyydentarvetta ja tarpeellisuudenkokemusta. Voi käydä niin, että lapsi tavallaan vie puolison paikan. Niin sen ei pitäisi mennä. Puolisoiden tulisi olla toistensa elämässä tärkeimmällä paikalla ja lapset tulevat vasta sitten. Se tuo lapsellekin turvaa, kun tietää, ettei vie isän tai äidin sydämessä ykkössijaa.

Rakas, raskas matka

Kristillisyys näkyy avioliittoleirillä paitsi arvomaailmassa, myös vapaaehtoisissa aamu- ja iltahartauksissa.  Leiri päättyy yhteiseen messuun, josta perheet lähetetään arkeen.

– Hengellinen ulottuvuus kuuluu erottamattomasti kristittyjen avioparien avioliiton hyvinvointiin, mutta tällä leirillä keskitymme niihin maallisiin työkaluihin, joilla opitaan tuntemaan itseä ja toista ja löydetään yhteisiä ratkaisuja arkeen, Korpiset miettivät.

Koska avioliitto on Jumalan asettama instituutio, se joutuu väistämättä myös Vanhan Vihtahousun hyökkäysten kohteeksi.

– Monesti aviopuolison saattaa nähdä vihollisena, vaikka se vihollinen on sielunvihollinen. Yhteisenä rintamana pysyminen vaatii hereilläoloa. Kristittyinä olemme saaneet nähdä, kuinka Jumalan puoleen kääntyminen parisuhdeasioissa onkin ollut aivan odottamaton apu, ja miten vaikeiden asioiden kertominen rukouksessa on tehnyt monessa liitossa ihmeitä.

Syntiinlangenneessa maailmassa ei kuitenkaan koskaan päästä täydellisyyteen.

– Tosiasia lopulta on, että Raamatun mukaan ”maailmassa meillä on ahdistus”. Paratiisi ei löydy maan päältä. Vaikka hyvä avioliitto on ihanin lahja maan päällä, meidän elämämme kiintotähti on Kristus. Puoliso ei voi täyttää meidän syvintä kaipuutamme ja syvimpiä tarpeitamme, Riikka ja Samuli Korpinen muistuttavat.

– Siitä huolimatta, että avioliitto on usein vaivannäköä ja työtä, se on todella sen väärti. Se on hieno retki. Tässä lyhytkestoisten parisuhteiden maailmassa monet ihmiset eivät edes tiedä, miten rikasta se on. Se ei lopu siihen, kun ensimmäiset tunteet haihtuvat. Se onkin vasta uuden alku. Syvemmän tuntemisen ja jakamisen alku.