Ristin tien sivuhenkilöitä

Kristuksen kärsimyskertomusta luetaan ja lauletaan pääsiäisestä toiseen. Uudesta testamentista löytyvät neljän evankelistan kokoamat todistukset. Niiden kautta Pyhä Henki vie raamatunlukijan tutkimaan pelastushistorian ainutlaatuisia hetkiä. 

Koska kaikki on tapahtunut historiallisesti – ajassa ja paikassa –, voimme eläytyä kertomuksissa esiintyvien henkilöiden tilanteisiin ja kokemuksiin. Tosin päähenkilö Jeesus on tosi Jumala ja tosi ihminen, joka yksin valmisti meille syntisille pelastuksen viattomalla kärsimisellään. Kristuksen uhrautuminen laittaa meidät ihmettelemään, katumaan ja uskomaan. Sen sijaan kertomuksen sivuhenkilöiden, kaltaistemme kanssa voimme itsekin asettua Herramme ristin tien varteen. Rukoillen voimme mietiskellä: Miten itse olisin toiminut? Olenko kokenut samankaltaista?

Pilatuksen vaimo – painajaisen puhuttelema

Kun Pilatus istui tuomarinistuimellaan, hän sai vaimoltaan sanan: ”Älä tee mitään sille pyhälle miehelle. Näin hänestä viime yönä pahaa unta.” (Matt. 27: 19.)

Pontius Pilatuksen vaimosta eivät historioitsijat eivätkä muut evankeliumin kirjoittajat tiedä kertoa mitään. Voimme vain kuvitella, miten yksityiskohta on vuotanut jonkun palatsin palvelijan kautta ja päätynyt lopulta pyhän kirjan lehdille. Matteus on tallentanut sen hätkähdyttämään lukijaansa: pakana voi nähdä tarkemmin ja paremmin kuin ylimmäinen pappi!

Pilatuksen vaimon oli täytynyt kuulla Jeesuksesta aiemmin, sillä hän kutsuu tätä ”pyhäksi mieheksi”. Painajaisten näkeminen on luonnollista äärimmäisen stressin keskellä. Aavistelikohan vaimo miehensä sotkeutuvan johonkin pahempaan kuin virkavirheeseen tai epäonnistuneeseen politiikkaan? Eikö hirvittävintä olisi hankkia Jumalan kirous oman perheensä ja lastensa päälle?

Barabbas – sijaisen tähden vapautettu

Pilatus päätti lopulta suostua heidän vaatimukseensa. Hän vapautti sen miehen, jonka he halusivat — miehen, joka oli vangittu mellakan ja murhan tähden — mutta Jeesuksen hän luovutti heidän valtaansa. (Luuk. 23: 24-25)

Mikko Kuustonen on tehnyt Barabbaasta laulun. Ennen sitä ruotsalainen Pär Lagerqvist on kirjoittanut hänestä kokonaisen romaanin. Historiankirjoitus Raamatun ulkopuolella ei oikeasti kerro Barabbaasta mitään. Voi olla, että murhamies teki parannuksen, itki syntejään ja kiitti Jumalaa vapaudestaan. Mutta yhtä hyvin voi olla, että vapauduttuaan hän joi päänsä täyteen ja kuoli jossain ilotalossa väkivaltaisen kuoleman.

Varmaa on se, minkä kaikki evankeliumit kertovat: Barabbaalle veistetyn ja varatun teloituspuun kantoi Golgatalle toinen. Jeesus ruoskittiin ja luovutettiin ristiinnaulittavaksi hänen sijastaan. Siksi Barabbas on jokaisen syntisen ihmisen oiva edustaja. Kun syytön kuoli syyllisen puolesta, on paikallaan kysyä: miten minä nyt käytän vapauteni ja tämän jäljellä olevan elämäni?

Kyreneläinen Simon – kristityksi pakotettu?

Jeesuksen ristiä kantamaan he pakottivat erään ohikulkijan, kyreneläisen Simonin, Aleksandroksen ja Rufuksen isän, joka oli tulossa kaupunkiin. (Mark. 15: 21)

Miksi Markus mainitsee Simonin poikien nimet? En keksi muuta selitystä, kuin että evankelista ajatteli ensimmäisiä lukijoitaan. Aleksandros ja Rufus tunnettiin seurakunnassa, jolle Markus alun perin Kristuksen kärsimyksestä kirjoitti!

Silloinhan ohikulkijalle osunut ”sattuma” ja kohtalon oikku – ristinkantajaksi pakottaminen – koitui kyreneläisen Simonin ja hänen perheensä pelastukseksi. Osallistuminen Via Dolorosaa pitkin kulkeneen kuolemaantuomitun häpeään johtikin ikuiseen ja määrättömään kunniaan. Uskallanko minä kantaa maailmassa Jeesuksen ristiin kohdistuvaa pilkkaa? Entä jos Jumala onkin juuri ristin häpeään kätkenyt ihmeellisen siunauksensa?

Maria ja Johannes – määrätyt toistensa läheisiksi

Kun Jeesus näki, että hänen äitinsä ja rakkain opetuslapsensa seisoivat siinä, hän sanoi äidilleen: ”Nainen, tämä on poikasi!” Sitten hän sanoi opetuslapselle: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä. (Joh. 19: 26–27)

On hätää ja ahdinkoa, jossa auttaa vain Kristuksen risti ja Jumalan Pojan sovintoveri meidän edestämme. Siksi jokaisen ihmisen maan päällä on paras pysähtyä sydämessään katselemaan ristiä – tunnustamaan syntinsä ja uskomaan ne anteeksi. Taivas avautuu vain armosta Kristuksen tähden.

Mutta sitten vielä ristinpuulta Jeesus käänsi rakkaimpansa katseen ja huomion kohti toista rakkaintaan. Tässä ajassa ja maailmassa tarvitsemme apua ja voimme sitä antaa toisillemme. Siihen Jeesuksen rakkaus aina ohjaa. Kenet apua tarvitsevan hän tänään ohjaa luokseni? Kenelle saan olla Jeesuksen osoittama lähimmäinen?

Kristuksen viimeinen huuto

Sivuhenkilöt jäävät kaikkialla helposti varjoon. Täynnä omaa tärkeää asiaamme laukkaamme lujaa ohitse. Myös Kristus kulki kärsimystien päähän asti, pysähtymättä. Mutta. Kristus kulki tiensä kaikkien muiden puolesta. Synnin hallitsemat ja tuomion alaiset ihmiset eivät olleet hänelle sivuhenkilöitä, vaan rakkaita kadoksiin joutuneita lapsia. Kuolemaakin väkevämpi rakkaus ajoi Kristusta kuin tulen hehku. Päästääkseen meidät pahasta hän asettui sijastamme alttiiksi Jumalan rangaistukselle. Kristuksen viimeinen huuto ristillä onkin voittajan tuuletus: ”Se on täytetty!”

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 7/18.