Päivän Manna 15.5.

 


Herra, auta, me hukumme. (Matt. 8:25)

Tässä ei ole monta sanaa eikä pitkää rukousta – tekopyhät mittaavat rukouksensa arvon sen pituuden mukaan. Huomaapa kuitenkin, mikä voimallinen rukous! Aikoessasi rukoilla älä mitenkään tule ilman tarvetta. Jokin hätä tai halu pakottakoon sinut rukoilemaan, muussa tapauksessa lykkää rukoustasi toistaiseksi. Kerro hätäsi Herralle, tartu häneen siinä, missä voit hänet käsittää, nimittäin hänen sanoissaan, ja sano: Herra, sinä näet hädän, joka ahdistaa minua. Vapautuisin siitä mielelläni. Sinä olet sanonut: Anokaa, niin teille annetaan. Nämä ovat sinun omat sanasi ja niihin luottaen tulen ja rukoilen. Näin olet rukoillut oikein ja totisesti tullut kuulluksi, sillä Jumala on luvannut ja hätä pakottaa sinua.

On kuitenkin suuri vahinko, että me tunnemme niin vähän tarvettamme. Meillähän olisi kyllin syytä ja hätää rukoilla joka silmänräpäys, varsinkin jos olemme oikeita Jumalan lapsia ja näemme kuinka hänen pyhää nimeään, johon olemme kastetut ja jolla hän meitä nimittää, kaunistaa ja siunaa, häväistään niin kauheasti. Missä ovat ne kristityt, jotka valittavat sitä? Meillä olisi myös päivittäin ja todella jo nyt syytä rukoilla, että hänen valtakuntansa tulisi, kun näemme, kuinka heikot ja perkeleen ja lihan estämät me olemme. Kuinka huono merkki se onkaan, ettemme ole hädässä. Sitä ei kukaan ota laskeakseen sydämelleen.


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: