🔒 Koti, uskonto ja isĂ€nmaa

 

Kristitty saa rakastaa omaa kansaansa ja kulttuuriaan. HĂ€n uskonsa ja toivonsa ei kuitenkaan lopulta ankkuroidu sen paremmin oman maan armeijaan kuin hyvinvointivaltioonkaan. Kristitty on taivaan kansalainen.

IsÀnmaallisuuden ja kristinuskon suhteessa vÀreilee jÀnnite, jonka olen Saksassa asuessani selkeÀsti tiedostanut. Yksi nÀkyvÀ esimerkki: tÀÀllÀ olisi vaikea kuvitella lippu kirkon kuoriosaan. Sen sijaan Pohjanmaalla palvellessani siunasin useamman sotiemme veteraanin viimeiselle matkalleen Suomen lipun vierestÀ. Viime vuosina kansalliskonservatiiviset arvot ovat nostaneet kaikkialla pÀÀtÀÀn. Saako kristitty olla isÀnmaallinen?

Paavalin puhe Ateenan Areiopagilla avaa nĂ€kymĂ€n maailmaan, jossa evankeliumi aloitti voittokulkunsa. Kuulijoista ilmeisesti kukaan ei ollut vielĂ€ kuullut hyvÀÀ sanomaa. Puhuja osaa kuitenkin kosketella ateenalaisille tuttuja aiheita – heidĂ€n jumalgalleriaansa, kaupunkinsa arkkitehtuuria sekĂ€ kirjallista sivistystÀÀn. Sitten hĂ€n lĂ€hestyy saarnan huippukohtaa: ”YhdestĂ€ ihmisestĂ€ [Jumala] on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan pÀÀllĂ€, hĂ€n on sÀÀtĂ€nyt niille mÀÀrĂ€ajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivĂ€t Jumalaa ja kenties hapuillen löytĂ€isivĂ€t hĂ€net.” (Ap.t. 17:26–27) TĂ€mĂ€n jĂ€lkeen hĂ€n alkaa puhua Jeesuksesta.

Laadukas verkkojournalismi vaatii resursseja.
Vain 6,9 € kuukaudessa saat Sanansaattajan verkkojutut luettaviksesi
ja tuet kristillisiÀ kirjoittajia.

Artikkeli Koti, uskonto ja isÀnmaa julkaistiin ensimmÀisen kerran Sley Verkkokauppa.


Jaa tÀmÀ artikkeli



LisÀÀ artikkeleita: