🔒 Jokainen etsivä löytää

Kummilapseni suhtautui metsään hyvin toisella tavalla: uteliaana ja suurella mielenkiinnolla. Hän ei kiirehtinyt, hänelle etenemistä tärkeämpää tuntui olevan pysähtely. Metsä ei ollutkaan vain ihan tavallinen metsä, se oli tosi mielenkiintoinen paikka. Aina, kun olimme edenneet vähän matkaa polulla, lapsi pysähtyi ja huudahti: ”Hei, etsitään jotain!” Sitten tutkimme maata, puita ja mättäitä, kunnes löysimme jotain, johon huomio kiinnittyi. Sieni! Ketunleipä! Kolo vanhassa kannossa! Pieni kärpänen! Kuollut sammakko! Muutaman sadan metrin matkalla ehdimme löytää vaikka mitä, kun pysähdyimme etsimään. Ja siinä metsästä asioita löytäessämme tulin pysähtyneeksi myös lapsen lähelle ja opin hänestä paljon uutta. Opin, että hän osaa jo nimetä joitakin kasveja. Opin, että hänen mielestään ketunleipä maistuu hyvältä. Ja opin, että pientä mietityttää kuka hoitaa kuolleita tai sairaita eläimiä.