Päivän Manna 27.7.

Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe. (Joh. 16:16)

Tämä sana meidän pitäisi laskea sydämellemme ja ymmärtää se tarkasti ahdingossa ja hädässä ollessamme muistaen, ettei sitä kauan jatku. Silloin meillä olisi myös pysyvämpi ilo. Samoin kuin näet Kristuksella ja hänen valituillansa on ollut heidän vähä aikansa, samoin on sinulla ja minulla ja jokaisella oma vähä aikansa. Eivät Pilatus ja Herodes sinua ristiinnaulitse, mutta sama perkele, joka ohjasi heitä, ohjaa sinunkin vainoojiasi.

Kun siis jokin kärsimys kohtaa sinut, älä heti ryhdy miettimään, kuinka riuhtaisisit siitä itsesi irti. Jumala on kyllä aikanaan vapauttava sinut siitä. Odota sinä vain häntä. On kysymys vain vähästä ajasta, eikä hän jää tulematta. Mutta kun tulee se hetki, jota et aavistanutkaan, silloin tuskin kestät, ellet ole tullut uudeksi ihmiseksi. Vanha ihminen joutuu epätoivoon eikä se muuta voikaan, kun kaikki käy sen omien ajatusten, aikomusten ja suunnitelmien vastaisesti.

Sinullekin tulee siis varmasti oma vähä aikasi, jolloin Kristus vetäytyy erilleen sinusta jättäen sinut synnin, kuoleman ja helvetin valtaan. Ellei Kristus sitten tulisi ilman mitään omia ansioitasi, sinun olisi jäätävä iäksi tuskaasi ja kauhuusi.