Aurinkoinen Omsk

 

Ville Melasen lähettikirje 5/2023
27.06.2023

Erikoinen rajakokemus
Tällä kertaa matkustin Pasi Hujasen kyydissä rajalle asti. Voisi sanoa, että kirjaimellisesti rajalle asti. Hämmästys oli suuri, kun Pasin matka ei jatkunutkaan rajalta eteenpäin Suomen passiviranomaisten tekemän virheen takia. Hänen passinsa oli vahingossa mitätöity. Ongelma ratkesi seuravana päivänä, mutta siitä ei tuossa tilanteessa ollut iloa. Pasi palasi Helsinkiin. Minun piti ratkaista, miten pääsen Venäjälle. Pääsin melko pian Pasin lähdettyä erään nuoren venäläismiehen kyydissä Viipuriin asti. Rajamuodollisuudet sujuivat varsin nopeasti, vaikka väkeä oli jonkun verran rajalla. Matkustin Viipurista paikallisjunalla Pietariin ja sieltä kolmella bussilla Kelttoon, jonne saavuin myöhään illalla. Tähän aikaan vuodesta on onneksi valoisaa. Teologisessa instituutissa oli hiljaista, koska opiskelijat ovat kesälaitumilla. Seuraavaksi päiväksi suunniteltu piispanneuvoston kokouskin oli siirtynyt viikolla eteenpäin. Äh! Minulla oli saarnavalmistelut vielä vaiheessa ja kaikenlaisia muita lääninrovastin virkaan liittyvien asioiden pohtimista. Menipähän yksi päivä rauhallisesti. Sain lämmittää saunan ja nauttia löylyistä. Eipä mennyt ylimääräinen päivä hukkaan siinäkään mielessä. Ja puhtaushan on puoli ruokaa.

Huh hellettä!
Pietarissa ja Keltossa oli aika viileää melko aurinkoisesta säästä huolimatta. Lähtiessäni myöhään illalla Pietarista lentämään kohti Omskia olin pukenut papinpaidan päälle villapaidan. Näin matkustin Omskiin asti. Omskissa jo aikaisin aamulla oli yli 20 astetta lämmintä. Tiistaisissa Skype-konferensseissa kysyn Omskin papilta, miten aurinkoisessa Omskissa voidaan. Jo useampi vuosi sitten matkustin Krasnojarskista junalla Omskiin. Ennen matkaani omskilaiset olivat valittaneet huonoa säätä. Sanoin heille, etteivät ole huolissaan, Omskissa minua tervehtii aurinko. Säännönmukaisesti saapuessani Omskiin aurinko paistaa. Joskus pimeänä talviaikana näin ei tietysti kesken yötä tapahdu, mutta muuten niin on säännönmukaisesti tapahtunut. Niin oli tuolloin vuosia sitten. Aamulla saapuessani Omskiin iloinen auringonpaiste otti minut vastaan. Pääsin sanomaan ne kuuluisat sanat: ”Mitä minä sanoin.” Tuosta päivästä alkoi sen kesän helle Omskin alueella.

Tällä kertaa saavuin Omskiin klo 5 jälkeen aamulla auringon paistaessa voimakkaasti. Päiväsaikaan oli yli 30 lämmintä. Sunnuntaina lämpötila kohosi +36 asteeseen. Kun en tunnetusti virkaani polvihousuissa toimita, lämmintä riitti albaan ja stolaan pukeutuneena. Alban päälle asetettu stola ja risti ovat sen erityisen viran merkkejä, johon minut on vihitty. Mutta myös sillä on merkitystä, miten on pukeutunut sen alla. Pidän hyväksyttynä sitä, jos joku haluaa käyttää sandaaleja, mutten ymmärrä polvihousuja – saati jotain vielä keveämpää vaatetta. Tässä on toki kulttuurien välillä vaihtelua. On joka tapauksessa säilytettävä arvokkuus, jota osoitamme myös pukeutumisen kautta. Tästä meitä suomalaisia vanha kristinoppi muistuttaa. Siperian helle osaa olla Afrikan helteen tapaista uuvuttavaa hellettä. Ei tuollaisilla kovilla helteillä liikaa ulkona halua olla. Saunassa käyminen on silti hyvä asia. Sillä 80 asteen jälkeen 36 astettakin on selkeästi vähemmän.

Tulevaisuuden suunnittelua
Sunnuntain messun jälkeen oli tavanomainen kirkkokahvi- ja teehetki. Tällä kertaa kahvia juovat seurakuntalaiset saivat juoda suomalaisen vieraansa tuomaa ”suomalaista” kahvia. Joskus pienetkin asiat tuovat ihmisille suurta iloa. Itse en kahvia juo. Olenkin todennut, että minä ainoastaan ostan kahvia ja joskus jopa keitän – lähinnä vaimolle – kahvia. Kirkolla vierähti monta tuntia. Olin iloinen siitä, että kaksi henkilöä halusi toisten lähdettyä keskustella kirkkoherran ja minun kanssani seurakunnan tulevaisuudesta. Heillä oli ideoita siitä, miten seurakunta voisi paremmin kutsua ja tavoittaa ihmisiä. Tässä tärkeänä tekijänä on erilainen näkyvyys internetin maailmassa, mutta myös se, että seurakunnan ovi on käytännössä auki. Tähän kiinnitimme erityistä huomiota vuosia sitten laatiessamme kirkon strategiaa, jonka mukaan ihmisille on annettava informaatiota, heidät on sitoutettava konfirmaaton kautta ja jotkut ordinaation kautta erityisiin tehtäviin. Keskustelu oli varsin tarpeellinen. Siinä käytiin läpi myös henkilöiden omakohtaisia kokemuksia siitä, mikä esti heitä aikaisemmin tulemasta mukaan seurakunnan toimintaan.

Olin iloinen siitä, että yli 70-vuotias kirkkoherra ymmärsi myös sen, että tarvitsisimme jo nuoremman miehen vastaamaan seurakunnasta. Seurakunnan toinen pastori muutti Suomeen ja katekeetta lähentelee 80 vuotta. Omskin alueella on pidetty perinteisesti kesällä lasten- ja nuortenleiri, joka on rippikouluikäisille ollut samalla rippileiri. Pandemian alkamisen jälkeen leiriä ei ole järjestetty. Tänä vuonna leiri oli tarkoitus järjestää, mutta erinäisistä käytännön syistä se ei toteudu. Sovimme kuitenkin leirin järjestämisestä ensi vuoden kesänä tiettynä ajankohtana. Nykyään kirkko myös patistaa tarkempaan tapahtumien suunnitteluun. Sen sijaan Ylä-Suetukissa lastenleiri on toteutumassa heinäkuun alussa. Sääennustukset lupaavat leirin ajaksi jonkun verran sadetta. Toivottavasti Luoja suo sopivan sään.

Ulan Uden kirkko ja pappisseminaari

Elokuun viimeisenä sunnuntaina vihitään käyttöön UlanUden seurakunnan kirkko, jos Jumala suo. Vihkimyksen jälkeisenä päivänä on tarkoitus aloittaa muutaman päivän kestävä Siperian rovastikunnan sananpalvelijoiden perinteinen seminaari. Näin saamme toivon mukaan koolle myös kirkon vihkijäisiin sananpalvelijoita muistakin seurakunnista. Ja kun piispa tulee paikalle kauas itään, silloin on hyvä myös samassa yhteydessä pitää seminaari. Monia suunnitteluja ja kokouksia pidetään nykyään erilaisten sähköisten palvelinten avustuksella. Tällä kertaa UlanUde tuli minua erityisellä tavalla lähelle, kun sain tavata Ulan Uden kirkkoherran Vladimir Nikoforovin ja Anitta Lepomaan Lahdessa. Kokousmatka ei ollut minulle pitkä eikä ollut minkäänlaisia teknisiä yhteysongelmia. Sääkin oli tapaamisemme aikaan aika samanlainen niin Lahdessa kuin UlanUdessa. UlanUden kirkkoprojekti on sujunut paljon paremmin kuin monet muut Inkerin kirkon kirkkoprojektit. On kuitenkin tarpeellista rukoilla, että kaikki tulee valmiiksi vihkimykseen mennessä. Yksi asia on nimittäin rakennuksen valmistuminen ja toinen on kaikkien asiapapereiden laittaminen kuntoon. Herra kaikessa tässä auttakoon!

Sana
”Huutavan ääni kuuluu: ´Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi.´” (Jes. 40:3,4) Juhannuksen Vanhan testamentin tekstissä Herra käskee profeetta Jesajaa lohduttamaan kansaa. Vanhan testamentin profeetoilla oli monesti ankara viesti kerrottavana luopiokansalle, joka niin helposti ja usein lankesi palvomaan epäjumalia. Myös Johannes Kastajan julistuksessa on hyvin väkeviä piirteitä. Johanneksen nimi tarkoittaa kuitenkin: ”Jumala on armollinen”. Ilman synnin surua, ei ole myöskään armon tarvetta. Niitä, jotka eivät sure ja tunnusta syntejään, ei voi lohduttaa. Tämän vuoksi Herran profeettojen ja sananjulistajien on kautta aikojen täytynyt julistaa kääntymystä Jumalan puoleen. Johannes Kastaja joutui tuomitsemaan paikallishallitsijan elämäntyylin joutuen siitä lopulta ankaraan vastuuseen. Kristillinen avioliittokäsitys on saanut taas paljon arvostelua ja monien sananjulistajien opetus on tullut aika laimeaksi. Syntiin suhtaudutaan paremminkin luvallisena oikeutena kuin syynä häpeään ja katumukseen.

Mitä ovat Herran tielle laitetut mutkikkaat polut, haasteelliset kukkulat, korkeat vuoret ja epätasaiset tiet? Ne ovat meidän elämämme epäjumalia, lankeemuksia, tekosyitä, selittelyjä ja kaikkea muuta sellaista, joka on tullut meidän ja Jumalan väliin. Jumala tahtoo osoittaa meille toisen tien. Hän haluaa, että luovumme oman elämämme synneistä ja raivaamme kaikki esteet oikealla tiellä kulkemiselta. Vain Jeesus on oikea tie Jumalan yhteyteen. Hän on ainoa pelastuksen tie ja autuutemme takuumies. Jesaja katsoi uskossa Vapahtajaan, tulevaisuuteen, Golgatalle julistaessaan: ”Velka on sovitettu.” Jeesuksessa, koko maailman Vapahtajassa, on todellinen ja pysyvä toivo. Ihminen on kuin ruoho ja rahan mahti päättyy viimeistään kuolemassa. Tänne jää meiltä kaikki ajallinen omaisuus. Mitään emme ota mukaan ajallisista aarteistamme. Pitäkäämme siis saamaamme kastetta ja Jumalan sanaa aarteinamme! Luottakaamme Jumalan kaikkiin tekoihin. Ne eivät järky eivätkä muutu. Jumalan sana pysyy iankaikkisesti. ”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa.”

Esirukousaiheita:
-Varjelusta matkoille
-UlanUden kirkon vihkiminen kesän lopussa
-Pappisseminaarin järjestelyt UlanUdessa
-Ylä-Suetukin lastenleiri heinäkuun alussa
-Rauhaa maailman kansoille!


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: