Avioliitto on kriisissä, ja piispainkokouksen esitys todistaa sen

Seurakuntien ovia avataan samaa sukupuolta olevien vihkimisille ja jotkut piispat ovat ottaneet kantaa samaa sukupuolta olevien avioliittojen hyväksymisen puolesta. Moni kristitty on hämmentynyt ja kysyy miten näihin asioihin pitäisi suhtautua. 

Mikä on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Raamatun avioliittokäsitys? 

Kirkollisessa vihkimisessä avioliiton osapuolina ovat nainen ja mies. Tämä on myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon avioliittokäsitys. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opetuksen perusta on siinä Raamatusta löytyvässä vakaumuksessa, että Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi ja asettanut avioliiton. Jumala asetti luomisessa avioliiton heidän välilleen elinikäiseksi liitoksi, jossa sitoudutaan keskinäiseen kunnioittamiseen ja rakastamiseen. Uudessa testamentissa sekä Jeesus että apostolit vahvistavat tämän. 

Naisen ja miehen välinen avioliitto on Jumalan tarkoittama elämänmuoto. Samaa sukupuolta olevien sukupuolisuhteiden harjoittamiseen suhtaudutaan Raamatussa torjuvasti. Avioliiton laajentaminen sukupuolen tai lukumäärän puolesta neutraaliksi poikkeaa siitä ihmiskäsityksestä, jonka pohjalta avioliitto on ymmärretty kirkon elämässä. Raamatussa ei suhtaduta myönteisesti tai osoiteta hyväksyntää millekään seksuaalisuuden muodolle, joka rikkoo yhden miehen ja yhden naisen välisen avioliiton ihanteen. Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje kaikissa tilanteissa – silloinkin, kun tuttavat, mukava pastori tai vaikka kirkolliskokous ovat sanoneet toisin. Vaikka mielellämme ohittaisimme jotkut raamatunkohdat tai keskittyisimme vain tiettyihin, on Raamatun sanaa kuunneltava ja elettävä sen mukaan. 

 Minkä tulee ohjata kirkon toimintaa? 

Kirkon toimintaa ohjaa kirkkolaki ja kirkkojärjestys. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon usko ja tunnustus on kirjattu kirkkolain ensimmäiseen pykälään: ”Suomen evankelisluterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.” Kaikkea kirkon päätöksentekoa tulee tarkastella tämän tunnustuspykälän valossa. 

Yhteiskunnan muuttuessa, on ymmärrettävää, että kirkon suhtautumista samaa sukupuolta olevien avioliittoon on haluttu haastaa ja kyseenalaistaa myös kirkon piirissä. Evankelis-luterilaiselle kirkolle on kuitenkin turvattu autonomia antaa kirkolle oikeuden päättää kirkon sisäisistä asioista, joihin lukeutuu se, kenet kirkko vihkii avioliittoon. 

Lähtemätön ihmisarvo 

Se, että elää seksuaalisuuden alueella toisin kuin Raamattu ja kirkon usko ohjaavat, ei tarkoita, että olisi menettänyt ihmisarvonsa. Kirkkomme opettaa kaikkien ihmisten jakamattomasta ihmisarvosta. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, eivätkä Jumalan kuvan arvo tai ihmisyys riipu ihmisen teoista, yhteiskunnallisesta asemasta, saavutuksista, hyödyllisyydestä – ei myöskään sukupuolisesta suuntautumisesta. 

Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo ja häntä on kohdeltava arvokkaana ja inhimillisesti. Kaikkiin ihmisiin on suhtauduttava avoimesti ja heitä on kohdeltava kunnioittavasti. Loukkaaminen sanoin tai teoin on vastoin lähimmäisenrakkauden periaatetta. Kirkolla on hengellinen vastuu kaikista jäsenistään. Jumalan rakkaus ja kutsu kuuluu kaikille ihmisille, myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville. 

Piispainkokouksen tuore esitys: Ykseyttä moneudessa 

Piispainkokoukselle tulevassa tuoreessa esityksessä todetaan, ettei erimielisyys avioliittokäsityksessä ole kirkolle ykseyden este. Piispainkokouksen mukaan samaan aikaan voi olla siis totta olla se, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen sekä se että avioliitto on kahden miehen tai kahden naisen välinen.   

Piispainkokoukselle siis esitetään päätettäväksi, että on olemassa kaksi rinnakkaista, eri tavoin perusteltua avioliittokäsitystä. Rinnakkaisten avioliittokäsitysten olemassaolo merkitsisi tosiasiallisen erimielisyyden tunnustamista, mutta kuitenkin sillä tavoin, ettei se hajota kirkon ykseyttä eikä loukkaa kenenkään oikeuksia. 

Mikäli Raamatun selvä sana ja kirkon perinne hylätään näin, murretaan kirkon ykseys, vaikka kuinka muuta vakuutettaisiin.

Samaa luovaa, ristiriitaista ajattelua on käytettävä kaksi päivää vanhan Mikkelin hiippakunnan päätöksen suhteen. Mikkelin tuomiokapituli teki päätöksen avata Mikkelin hiippakunnan kirkot samaa sukupuolta olevien vihkimisille ja siunaamisille. Myöhemmin Mikkelin piispa Mari Parkkinen kuitenkin tähdensi kyseessä olevan hallinnollinen päätös. ”Piispa ei voi antaa lupaa vihkiä, se ei ole vielä mahdollista tässä kirkossa”. Tuomiokapitulin päätös samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta ja samalla toteaminen, ettei vihkiminen ole sallittua, ovat räikeässä ristiriidassa keskenään. Voidaan sanoa yhtä ja tehdä toista ja sanoa, etteivät nämä ole ristiriidassa. 

Emme kai pidä rehellisenä ja oikeana henkilöä, joka lupaa olla uskollinen puolisolleen ja siitä huolimatta juoksee toisten vuoteissa, vaikka hän sanoisi, että nämä molemmat ovat totta yhtä aikaa, uskollisuus yhdelle ja pettäminen toiselle, eikä näiden välillä ole ongelmaa. 

Hajonnut piispakunnan yhteys 

Kirkkomme rikkinäisyys tulee ilmi myös sen piispakunnan hajanaisuudessa. Piispakuntaa on leimannut aiemmin kollegiaalisuus, pyrkimys kirkon ykseyteen ja keskinäiseen yhteyteen kannanottojen ja toimintatapojen suhteen. Kuitenkin, kuten piispainkokous toteaa esityksessään, suuri määrä pappeja toimii vastoin Raamatun ja kirkon käytäntöä. Nämä ovat poikenneet Jumalan sanan selkeästä opetuksesta ja vihkineet samaa sukupuolta olevia pareja. Tämä kirkkomme jakautuminen näkyy myös piispojen suhtautumisessa. Piispat ovat tyytyneet kyvyttöminä ja toimettomina katsomaan samaa sukupuolta olevien vihkimistä läpi sormien. 

Malttamattomuuttakin on esiintynyt. Turun piispa Mari Leppänen parahti viime viikkoisessa Helsingin Sanomien kolumnissaan: ”Kirkolliskokous ei pysty toteuttamaan omaa tehtäväänsä, johtamaan kirkkoa eikä tukemaan seurakuntia odotetulla tavalla.” Hän tarkoittaa siis, että kirkolliskokous ei toteuta tehtäväänsä silloin, kun se ei tee nopeammin hänen toivomiaan päätöksiä.  

Kirkon avioliittokäsityksen kaltaisista kirkon opillisista asioista päättää kirkolliskokous ja merkittävät asiat, joihin myös avioliitto-opetus kuuluu, vaativat kirkolliskokouksessa taakseen ¾ äänten enemmistön. Tämän määräenemmistön tarvitsee myös piispainkokoukselle tuleva esitys. Leppänen, kuten osa muistakin piispoista, toivoo, että asiat tapahtuisivat nopeammin kuin kirkon lainsäädäntö säätää. 

Meitä, joille kirkkomme on rakas kutsutaan nyt kantamaan vastuumme ja rukoilemaan kirkkomme puolesta sekä puolustamaan sitä uskoa, joka Raamatussa ja luterilaisessa tunnustuksessa on ilmaistu.