Raamattupiiriopas: Kymmenes kokoontumiskerta. Johdanto ja Filemonin kirje

Paavali lähestyy kirjeitse ystäväänsä Filemonia. Kirje puhuu Onesimuksesta, Filemonin orjasta. Apostoli pyytää ystäväänsä ottamaan orjan vastaan ja jättämään rangaistukset sikseen. Kirje osoittaa, miten paljon Paavali kantaa huolta jokaisesta kristitystä.

  1. Lukekaa kirje kolme kertaa läpi. Miettikää ensin, mitä Filemon ajatteli, kun hän luki Paavalin kirjeen. Sitten, mitä Onesimus ajatteli kuullessaan apostolin sanat. Lopuksi, miltä jostain toisesta Filemonin orjasta tuntui, kun hän kuuli, mitä Paavali kirjoitti.
  2. Tunnemmeko tarpeeksi hyvin sen, mitä Jeesus on meidän puoles¬tamme tehnyt? Mitä siitä seuraa, jos tunnemme senhyvin?
  3. Paavali sanoo pyhien sydänten virvoittuneen Onesimuksen kautta. Mitä apostoli tarkoittaa? Virvoittuuko toisten uskovien sydän meidän kauttamme? Mitä voimme tehdä, että näin tapah¬tuisi?
  4. Paavali ei käytä sitä valtaa, joka hänellä apostolina on. Olemmeko me valmiit luopumaan omasta asemastamme ja vallas¬tamme toisten hyväksi?
  5. Kannammeko huolta toisista kristityistä? Mitä huoli toisista kristityistä tarkoittaa käytännössä? Mikä on oikeaa, mikä väärää huolta?
  6. Vapauttiko Filemon Onesimuksen luettuaan Paavalin kirjeen? Perustele vastauksesi.
  7. Olemmeko valmiit antamaan anteeksi? Olemmeko myös silloin, jos anteeksiantamus merkitsee meille menetystä? Miten voimme tätä opetella?

Päätöshartaus:

”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” Joh 14:6.

Herra ikään kuin sanoo: minä tahdon olla uskollinen teitä kohtaan ja saattaa teidät yli aavan meren, kuolemasta iankaikkiseen elämään, maailmasta ja perkeleen valtakunnasta Isän luo. Siksi tahdon itse olla sekä tie että totuus ja elämä. Sellaiseksi minua on sanottava. Katso, näin ymmärrän aivan yksinkertaisesti tämän lauseen: Se tarkoittaa yhä ja yksin vain Kristusta. Hän on alussa tie, jatkossa totuus ja lopussa elämä. Hänenhän on joka tapauksessa oltava kaikkena: autuutemme alkuna, jatkona ja loppuna. Hänet otettakoon alkukiveksi eli perustuskiveksi, jonka varaan pannaan toinen ja sitä seuraava. Hän on taivaan tikapuiden ensimmäinen, keskimmäinen ja viimeinen puolapuu. Ydin on siis tämä: Pitäydy uskon kautta Kristukseen, niin aloitat oikein. Turvaudu häneen, niin pitkität oikein, ja pysy tässä loppuun asti, niin olet autuas.

Martti Luther/Mannaa Jumalan lapsille