Harhateiltä kotiin

Raikasääninen duo Siiri&Laura helisyttää kauniisti radiossa: ”Eksyneen harhateiltä kotiin kuljettaa, armossaan toivottomalle toivoa antaa…”. Toinen laulajista, Siiri Kotiaho, tietää, mistä laulaa. 

 Nuoruusvuosinaan Siiri Kotiaho ei paljon uskonasioita miettinyt.  

 – Kristinusko ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Yksi kaveri muisteli kerran kysyneensä minulta, uskonko Jumalaan. Olin kuulemma vastannut, että “en mä tarvi Jumalaa, mulla on musiikki”, Siiri nauraa.   

Jumala käytti kuitenkin musiikkia kuljettaakseen Siirin luokseen. Ensimmäiset siemenet kylvettiin jo lapsuudenkodissa Jyväskylässä.  

 – Olen lapsena saanut eniten kosketusta kristinuskoon nimenomaan musiikin kautta, kotona laulettiin paljon hengellisiä biisejä. Lisäksi olen laulanut hengellisiä lauluja eri kuoroissa, Siiri kertoo.     

Ripariaikana Siiri pohti paljon hengellisiä asioita, mutta ei jotenkin päässyt niistä selvyyteen. Osa kavereista tuli uskoon ja jäi seurakunnan nuorisotyöhön hengailemaan.  

– Olin kyllä isoskoulutuksessakin, mutta en oikein käsittänyt sitä, mitä usko elämässä oikein tarkoittaa. Minä lähdin ihan muualle, niin kuin pääosa kavereistanikin.  

Ei tietoa paremmasta 

Jälkikäteen asiaa pohtiessaan Siiri arvelee, että riparilla hänen aikansa ei vielä ollut. Muutama tärkeä asia piti vielä oppia. Tosin Siiri toteaa, että jos hän olisi tiennyt paremmasta, moni asia olisi saanut jäädä kokeilematta. 

– Elin sellaista norminuoren elämää, opiskelin, harrastin ja juhlinkin aika raisusti välillä. Sitä samaa, mitä koko kaveripiirillä. Nyt ymmärrän, että humalaan tuleminen ei ole hyvä juttu.  

Sama malli oli myös Siirin seurustelukuvioissa. Vasta uskoontulo avasi Siirin silmät.  

-Elin avoliitossa kuutisen vuotta. Minulla ei käynyt pienessä mielessäkään, että siinä olisi sinällään jotain epäsopivaa. Pikemminkin saimme kannustusta, että muuttakaa vaan yhteen ennen kuin menette naimisiin ja sitten katsotte rauhassa, miten menee, Siiri sanoo. 

Toki jokainen ihmissuhde opettaa ja kypsyttää, mutta Siiri toteaa, että paljon aikaa ja energiaa olisi säästynyt, jos hän olisi alusta pitäen toiminut toisin.  

– En varmaan olisi lähtenyt treffeillekään silloisen kumppanini kanssa. Se suhde päättyi aika nopeasti, kun arvomaailmamme muuttuivat erilaisiksi ryhtyessäni lukemaan Raamattua.   

Sävelet johdattavat Jumalan luo 

Kolme vuotta uskovaisen elämää on saanut Siirin näkemään Jumalan johdatuksen. Taivaan Isällä on selkeästi jokaiselle oma, yksilöllinen suunnitelmansa. Siirin kohdalla se tarkoitti sitä, että elämän tärkein asia, musiikki, kuljetti häntä askel kerrallaan kohti Jumalaa.   

– Vuonna 2014 liityin Helsingissä Higher Ground -kuoroon, koska tykkäsin kuoron musiikista. Siellä tutustuin Laura Autioon, lauloimme sopraanossa vierekkäin. Pian hengailimme muutenkin yhdessä. Tiesin, että Laura oli uskossa ja muistan joskus ihmetelleeni hänen arvojaan, mutta se ei estänyt ystävystymästä. 

Kun Siiri liittyi kuoroon, hän teki sen puhtaasti kiinnostuksesta musiikkiin. Pian ohjelmiston hengellisyys alkoi vaikuttaa laulajaan.  

– Mietin, voinko olla kuorossa mukana, kun en tiedä, mikä on oma suhtautumiseni Jumalaan. Välillä tunsin oloni aika vaivaantuneeksi ja ahdistuneeksi. Pikkuhiljaa minussa alkoi kuitenkin vahvistua luottamus johonkin suurempaan voimaan, mutta en kyllä olisi osannut sanoa, mihin, Siiri muistelee. 

Lue koko juttu Sanansaattajan numerosta 13/22.