Hautausmaajumalanpalvelus

Helluntaiaattona 4.6. – joka on suomalainen erikoisuus, kun toinen helluntaipäivä piti siirtää pois maanantailta, ettei tulisi arkipyhää – Tuutarin vanhalla hautausmaalla pidettiin jumalanpalvelus piispa Ivan Laptevin johdolla. Varsinkin Kelton hautausmaan jumalanpalvelukset olivat kuuluisia ja tärkeitä Neuvostoliiton aikana, kun luterilaisia kirkkoja ei ollut Leningradin alueella. Jumalanpalveluksen jälkeen oli tarjoilua ja pieni juhla Tuutarin kirkolla. Molemmissa oli reilut 30 henkeä. Aamulla ennen jumalanpalvelusta satoi ja heti sen päätyttyä alkoi sataa, mutta jumalanpalveluksen aikana tuli vain muutama pisara. Välillä paistoi jopa aurinko. Tuutarin kirkko, joka oli lähellä hautausmaata, tuhoutui pahoin toisessa maailmansodassa ja pioneerit räjäyttivät rauniot 1950-luvulla. Kirkossa, joka valmistui 1836, oli kaksi tornia ja se oli yksi Inkerin suurimmista kirkoista, siinä oli 2200 istumapaikkaa. Kirkko oli Tuutarin mäellä, nykyinen paljon pienempi kirkko on mäen juurella.

Pohjavettä putkesta?

Tuutarin kirkon portin pielestä on koko talven juossut melkoinen puro. Kun veden virtaaminen alkoi asfaltin tekemistä seuraavana päivänä, ajattelimme, että raskaat koneet olivat rikkoneet tien alla olevan vesijohdon. Vodokanalin (paikallinen vesilaitos) miehet tulivat ja ottivat näytteen vedestä. ”Se on pohjavettä, putkissa ei ole mitään vikaa!” Emme oikein uskoneet, kun vesi virtasi jopa yli 20 asteen pakkasessa. Jäätä kertyi parikymmentä senttiä isolle alueelle. Eli vettä tuli satoja, ellei jopa tuhansia kuutioita – osa juoksi lähellä olevaan lampeen. Tuutarin seurakunnassa on jäsen, joka työnsä puolesta tuntee paikallisia virkamiehiä. Hän valitti asiasta kaupunginosan johtajalle. Vodokanalin miehet tulivat toisen kerran ja yllättäen paljastui, että vesijohto oli asfalttitöissä mennyt rikki. Kun se korjattiin, veden tulo loppui. Eli Vodokanalin mukaan meillä on putkissa pohjavettä! Tuutari on kuuluisa hyvästä lähdevedestä. Kun kerroin asiasta yhdelle ystävälleni, hän totesi: ”Mutta mitä tavallinen kansalainen voi tuollaisessa tilanteessa tehdä?” Hyvä kysymys!

Huumori on välttämätöntä

Inkeriläiset käyttävät joskus erikoisia muotoja suomalaisista sanoista. Vladimir Batuhtin valittaa usein, että jokin tavara on kadotuksessa. Esimerkiksi kun teimme hänelle puuvarastoa, porakone oli kadotuksessa. Jukka Repo kertoi, että eräs Tyrön seurakunnan työntekijä toivotti ”Aamunta!” eikä ”Huomenta!”

Evankeliumijuhlat Karkussa 1.-3.7.

Tänä vuonna Evankeliumijuhlat ovat lähinnä Karkun Evankelisella opistolla. Olen lupautunut vastaamaan kolehdinkannosta. Karkussa tarvitaan joissakin tilaisuuksissa yli kymmenen kolehdinkerääjää. Olen mukana myös sunnuntai-iltapäivän lähettien matkaan siunaamisessa. Kysymykseni on, kuinka paljon pystyn Venäjällä seuraavan jatkokauteni kahden vuoden aikana olemaan. Toivottavasti rajoitukset poistuvat. Venäjä lopettaa 14.6. koronatestin vaatimisen maahantulon edellytyksenä. Säästyy sata euroa kerralta. Lisätietoja on Sanansaattajassa ja www.evankeliumijuhla.fi

Pieni opetuksen sana

Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne. (Jer 29:7)
Teksti on Jeremian kirjeestä Babylonian pakkosiirtolaisille. Eli piti rukoilla babylonialaisen kaupungin puolesta. Huomaa myös sana ”siirtänyt”. Jeremia muistuttaa, että pakkosiirtolaisuus oli Jumalan teko – vaikka se ei varmaan ketään Babyloniaan joutunutta miellyttänyt. Joskus Jumala joutuu käyttämään ”vasemman käden työtä” eli vaikeuksia ja ahdistuksia saadakseen omansa palaamaan oikealle tielle. Aina ei käy niin kuin me toivoisimme tai haluaisimme.
Koronan takia rajan ylitys on ollut jo yli kaksi vuotta hankalaa. Eikä muutosta helpompaan ole varmaan pian tulossa. Silti koen, että Jumala on minut tänne Inkeriin lähettänyt. Sleyn Venäjän-lähetteinä olemme suunnitelleet internetin hyödyntämistä, jos maahan pääsy on pitkään hankalaa. Rukoillaan noiden suunnitelmien puolesta!