Iloisia kohtaamisia

 

Orpoprojektin alumnitapaaminen

Viime kirjeen jälkeen työssämme on tapahtunut monia hienoja asioita. Tällä viikolla olemme kokoontuneet kahden vuoden tauon jälkeen orpotyöntiimin työntekijöiden koulutuspäiviin. Pääsiäisenä vietimme orpolapsihankkeen kautta valmistuneiden nuorten kanssa Kisumun kirkon pihapiirissä mukavan päivän yhdessä. Oli upeaa nähdä, miten moni oli lähtenyt liikenteeseen ja jotkut todella pitkän matkan takaa, jopa 800 kilometrin päästä. Kolme orpolapsihankkeen entistä nuorta oli aktiivisessa roolissa päivän ohjelman toteuttamisessa. Yksi vastasi koristeluista ja ohjelmasta, yksi ruokahuollosta ja yksi oli leiponut hienon kakun tilaisuuteen. Nuoret käyttivät koskettavia puheenvuoroja elämästään ja he halusivat välittää kiitoksensa kaikille työmme tukijoille. Oli hienoa kuulla heidän kuulumisiaan ja ajatuksiaan, miten voisimme kehittää työtämme ja oppia heidän kokemuksistaan. Mieleni täytti kiitollisuus siitä, että olen saanut olla mukana tässä työssä vuosien ajan. Monet näistä nuorista olivat pieniä peruskoululaisia, kun aloitin työssä ja nyt he ovat aikuisia ja pärjäävät elämässään saamansa
koulutuksen kautta. Alumnitapaamisesta voit lukea enemmän Sanansaattaja-lehdestä (nro 10).

Alumnitapaamista ennen kutsuimme hankkeen nykyisiä lapsia ja nuoria yhteisiin tapaamisiin alueittain. Paikalliset evankelistat ja papit pitivät raamattuopetuksen, lapsille jaettiin uudet koulureput ja kouluvihkoja. Keskustelimme lasten koulunkäynnistä ja katsoimme jokaisen koulutodistuksen
erikseen. Lapset olivat tuolloin lomalla mutta ovat jo aloittaneet huhtikuun lopulla uuden kouluvuoden. Tämä vuosi onkin hieman erityinen, sillä tiivistetyssä aikataulussa käydään koulua niin, että loppuvuodesta lukuvuosi saadaan jo päätökseen. Tammikuussa sitten palataan taas normaaliin koulurytmiin, joka koronan vuoksi meni sekaisin koulujen ollessa kiinni yhdeksän kuukautta vuonna 2020.

Matka Samburu-maahan

Olemme tukeneet jo usean vuoden ajan yhdeksää lasta samburuheimon alueella. Se sijaitsee pitkän ja hankalan matkan päässä Kisumusta. Lähdimme matkaan Nairobista ja jaoimme ajomatkan kahdelle päivälle. Vuorottelimme ajamisessa lähettitoverini, Jorma Arkkilan kanssa. Matkaseuraksemme saimme alueen piispan Kispanin. Olen kiitollinen siitä, että pääsimme tapaamaan neljän vuoden tauon jälkeen alueen lapsia heidän kodeissaan. Diakonissa Nancy tekee työtä hyvin haastavissa olosuhteissa. Samburut ovat paimentolaisia, jotka paimentavat lehmiä, vuohia ja kameleja. Heidän kotinaan on manyatta niminen maja, jonka perheen nainen rakentaa. Ilokseni sain huomata, että lapset olivat näiden vuosien aikana oppineet pitämään kynää kädessään ja jokainen heistä osasi kirjoittaa nimensä ja piirtää haluamansa kuvan. Muutama lapsi pystyi myös kommunikoimaan kanssani swahilin kielellä ja muiden kanssa keskustellessa diakonissa Nancy toimi tulkkinani. Pienen hetken aikana saimme rukoilla yhdessä ja keskustella elämästä. Lapsille jäi väritystehtäväksi Hyvä paimen- väritystehtävä, josta myös keskustelimme. Siitä, miten Jumala on kanssamme kaikkina hetkinä ja miten hän pitää meistä hyvää huolta.

”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut, niin kuin Isä tuntee minut ja minä Isän. Minä panen henkeni alttiiksi lampaiden puolesta.” Joh 10:14-15


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: