Jeesus-lapsi antaa toivon

Anna ja Taisto Sokan lähettikirje 6/2023

20.12.2023

Valmistautumista jouluun

Jouluterveiset Ugandasta! Gulussa on helppo huomata, milloin adventti alkaa ja joulu lähenee: kadut täyttyvät ihmisistä, kun sateet väistyvät ja kaupat lisäävät tuotteita joulua varten. Joulu on se aika vuodesta, jolloin hankitaan uusia tavaroita ja vaatteita perheelle. Joulukuun alkuun osuvat myös monet valmistujaisjuhlat, kun kouluvuosi päättyy vuoden lopussa ja juhlitaan seuraavalle luokka-asteelle pääsyä tai koulupolun päättämistä.

Vähän väliä tietä pitkin marssivat valmistujaiskulkueet keskeyttävät arkiset toimet: lapset ja nuoret ovat pukeutuneet valmistujaisviittaan ja hattuun, kulkuetta säestää torvien ja rumpujen soitto sekä iloinen huuto ja kiljunta. Tunnelma on varmaan monella tapaa samanlainen kuin ensimmäisen adventin evankeliumitekstissä, jossa Jeesus ratsastaa Jerusalemiin aasilla ja ihmiset huutavat hoosiannaa. Ilmassa on iloa ja riemua, eikä huomisen huolet sillä hetkellä vaivaa.

Myös lähetyksen osalta joulukuu on ollut vilkasta. Vastaanotimme uudet lähetit kentälle, Paula ja Lauri Heikkilän, jotka tulevat jatkamaan Pauli Vanhasen työtä. Vielä ennen joulua kirkon kouluprojektin vastuunkantajat kokoontuivat arvioimaan kulunutta vuotta, jotta ensi vuonna projektin johtaminen olisi selkeämpää. Projektissa on ollut haasteena kehittää toimiva järjestelmä, jotta maksut ja viestintä koulujen kanssa olisi sujuvaa. Sley on tänä vuonna tukenut yhteistyökirkkomme kautta 45 pakolaisleirillä asuvan lapsen koulunkäyntiä. Seurakunnissamme olisi vielä paljon orpoja ja haavoittuvassa asemassa olevia lapsia, jotka tarvitsisivat samaa tukea, mutta siihen rahat eivät ole riittäneet.

Raamattukoulutusta Bweyalessa

Joulukuun alussa vietimme kirkon vastuunkantajien raamattukoulutusviikkoa Bweyalen pakolaisleirillä. Tämä koulutus oli jatkoa elokuun koulutukselle, ja järjestettiin yhdessä Ambassador Instituutin opettajien kanssa. Koulutuksien tarkoituksena on käydä tärkeimpiä raamatunkertomuksia läpi niin, että vastuunkantajamme pystyvät sisäistämään ne ja opettamaan niitä itse seurakuntien raamattupiireissä. Osallistujat on valittu eri pakolaisleireiltä evankelistojen ja naistyöntekijöiden joukosta. Heillä on iso vastuu viikottaisesta seurakunnan elämästä, sillä koulutettuja pappeja ja diakonissoja on alueella hyvin vähän.

Monet seurakuntalaisista ovat löytäneet luterilaisen kirkon piiriin vasta pakolaisuuden myötä ja jotkut heistä ovat perheensä ensimmäisiä kristittyjä. Etelä-Sudanissa on vielä isoja alueita ja kokonaisia heimoja, joita ei ole tavoitettu evankeliumilla. Nämä vastuunkantajat, jotka ovat laittaneet aikansa oppiakseen Raamattua, ovat isossa roolissa tavoittamaan myös niitä eteläsudanilaisia, jotka eivät vielä tunne Kristusta. Pyrimme parhaamme mukaan varustamaan ja rohkaisemaan heitä jakamaan raamatunkertomuksia myös lähipiirissään.

Koulutusviikkomme aikana opimme Israelin kansan vaiheista luvatussa maassa ja miten monet sodat ja viholliset koettelivat israelilaisia. Aiheena oli myös, kuinka Israel unohti Jumalan lupaukset ja kääntyi vieraiden jumalien puoleen, mikä johti tuhoon ja Babylonin pakkosiirtoon joutumiseen. Lopuksi saimme kuulla Jesajan ennustuksista kärsivästä palvelijasta ja Jerusalemin jälleenrakennuksesta Nehemian johdolla.

Kysymys anteeksiannosta

Aihe, joka sai osallistujamme pohtimaan, oli vihollisuus ja anteeksianto. Oppilaiden mielestä erityisen puhutteleva oli tarina profeetta Elisasta ja aramealaisista, jotka hyökkäsivät Israeliin. Tappamisen sijaan Jumala käskikin ruokkia viholliset ja lähettää heidät takaisin maahansa. Diakonissamme Rose jakoi oman todistuksensa siitä, miten Jumala voi antaa myötätuntoa myös vihollista kohtaan. Jaamme tarinan hänen luvallaan, sillä se on hyvä kristityn esimerkki. Kun diakonissa kävi vielä koulua, eräs oppilas inhosi häntä kateudesta. Hän sai tietää, että tämä suunnitteli myrkyttävänsä hänet. Myöhemmin sama oppilas joutui muiden koululaisten pahoinpitelemäksi ja joutui sairaalaan. Silloin sisaremme oli mennyt katsomaan häntä, ja nähdessään toisen vammat hänet valtasi syvä myötätunto. Hän juoksi kotiin, haki ruokaa ja vettä, meni takaisin, antoi hänelle ruokaa ja hoisi hänen haavojaan. Vaikka toinen oli halunnut hänelle pahaa, hän ei halunnutkaan vastata pahaan pahalla.

Etelä-Sudanin ja Sudanin alueet ovat kärsineet monista sodista ja heimojen välisistä taisteluista. Rauhan ajat ovat olleet lyhyitä eikä seurakuntalaistemme mukaan vihollisheimojen välillä silloinkaan ole ollut todellista anteeksiantoa. Ihmisluonto tahtoo kostaa sille, joka on tehnyt pahaa itselle ja omalla perheelle. Pahaan tahdotaan vastata pahalla. Ainoastaan Jumala voi antaa voiman antaa anteeksi ne kauheudet, joita sota ja itsekkyys saa ihmiset tekemään.

Vapahtaja syntyi eläintensuojaan

Ennen pyhiä Gulun kaupunki hiljenee, sillä suurin osa ihmisistä matkustaa maaseudulle kotikyliinsä joulun viettoon. Joulun pyhinä Gulussa on rauhallista, eikä ihmisiä näe paljoa liikkeellä. Usein ainoa äänenlähde on joidenkin kaupunkiin jääneiden pihalta kuuluva joulumusiikki. Ehkä tässä hiljaisessa hetkessä on jotain samaa, kuin sinä yönä jolloin Vapahtajamme syntyi vaatimattomassa eläinten suojassa. Vaikka kansojen kuningas oli syntynyt, ei häntä vastassa ollut sellaista joukkoa, joka hänet kerran saattelisi Jerusalemiin ennen pääsiäisjuhlaa.

Tapa, jolla Jumalan poika syntyi tähän maailmaan, on suurta Jumalan viisautta ja armoa. Kun kerromme Jeesuksesta pakolaisillemme, emme kerro maallisista rikkauksista ja ihmisten silmissä loistokkaasta elämästä, vaan kerromme hänestä, joka ymmärtää heikkoa ja köyhää, ruokkii nälkäiset, parantaa sairaan, kutsuu syntistä luokseen ja tuo takaisin eksyneen lampaan. Kerromme hänestä, joka antaa toivon, että tämän elämän vaikeudet kerran lakkaavat ja saamme kaikki astua uuteen elämään, jossa ei ole surua, kärsimystä eikä vaivaa.

Pian alkava joulun juhla muistuttaa meitä siitä, että saamme vastaanottaa Vapahtajamme juuri sellaisena kuin olemme. Meidän ei tarvitse ensin ryhtyä ihmisten silmissä tärkeäksi tai salonkikelpoiseksi. Saamme olla niin kuin pieni lapsi, joka syntyy tähän maailmaan tyhjin käsin, mutta samalla saamme luottaa siihen, että Jeesuksen kädet antavat meille kaiken, mitä tarvitsemme, kun otamme vastaan hänet, parhaan joululahjamme.

Rukoile kanssamme:

– kiitetään kuluneesta vuodesta ja onnistuneista koulutuksista
– vastuunkantajille rohkeutta jakaa evankeliumia
– raamattupiirien järjestäminen
– lasten ja nuorten koulutus
– Etelä-Sudanin ja Sudaninn levottomuuksien loppuminen.
– uusien lähettien asettuminen

Seuraa työtämme:
Instagram: @SokatUgandassa
Facebook: Sokat Ugandassa