Jumala on uskollinen

Anna ja Taisto Sokan lähettikirje 1/2024

7.2.2024

Uusi vuosi

Hyvää uutta vuotta Ugandasta! Viime kuukaudet ovat olleet Pohjois-Ugandassa hyvin kuivia eikä sadetta ole näkynyt viikkoihin. Hiekkapöly on värjännyt kaiken ruskeaksi, ja puut ovat tiputtaneet lehtensä.

Uusi lukuvuosi Ugandassa alkaa tammi-helmikuussa, mikä on haastavaa aikaa vanhemmille. Yhden lapsen koulumaksu on pienituloiselle useamman kuukauden palkka. Tämä tarkoittaa valitettavan usein sitä, että vanhemmat joutuvat priorisoimaan, ketkä lapsista pääsevät kouluun, ja joutuvatko ylemmillä luokilla olevat katkaisemaan koulunkäynnin tehdäkseen välillä töitä.

Vielä enemmän näemme tämä huolen aiheen pakolaisleireillämme. Tälläkin hetkellä useampi nuori odottaa, että saisi rahaa jatkaakseen koulua. Kirkkomme tukee joidenkin lasten koulunkäyntiä, mutta moni jää ilman stipendiä, sillä resurssit ovat rajalliset. Pahimmillaan nämä nuoret saattavat olla ilman koulua usemman vuoden, jolloin he helposti tippuvat koulujärjestelmästä kokonaan vailla päämäärää. Nämä nuoret tarvitsevat todella meidän tukeamme ja rukoustamme!

Kasvua Palabekin seurakunnassa

Joulun jumalanpalvelukset saimme viettää Bweyalen ja Palabekin leireillä. Joulupäivän jumalanpalveluksesta teki vielä erityisemmän, että Palabekin seurakuntaan kastettiin 22 lasta ja aikuista. Myös 11 konfirmoitiin, ja saimme nauttia jumalanpalveluksen jälkeen jouluateriasta.

Naisten raamattupiiri ja evankelistapiiri ovat jatkuneet Palabekissa. Kun katsomme taakse päin kulunutta vuotta, on rohkaisevaa nähdä muutos ihmisissä. Alussa asiat olivat uusia ja aiheuttivat pään vaivaa. Kysymyksiä oli enemmän kuin ehdimme vastata, mutta pikku hiljaa tarinat ovat tulleet tutuksi ja luterilainen ymmärrys siitä, miten pelastumme yksin armosta, Jeesuksen ristin työn vuoksi, on vahvistunut. Raamattupiirin kautta naiset ovat löytäneet motivaation sitoutua seurakuntaan ja käydä konfirmaatiokoulun.

Evankelistapiiriin on tullut uusia nuoria miehiä, jotka haluavat kantaa vastuuta seurakunnan palvelemisesta. Evankelistoilla on iso rooli seurakuntien viikottaisesta elämästä. He tuntevat seurakuntalaiset paremmin kuin harvoin paikalle ehtivä pastori ja vieralevat kodeissa ja johtavat sanajumalanpalveluksia. Moni heistä on hädin tuskin valmistunut lukiosta, mutta heidän halunsa palvella ja auttaa seurakuntaa on ihailtava.

Työmme kautta olemme nähneet raamattupiirien arvon seurakunnassa. Raamatun lukeminen itsenäisesti on etuoikeus, jonka me Suomesta tulevat helposti unohdamme. Pakolaisleireillä ihmisten on vaikea päästä käsiksi Raamattuihin varsinkin kielellä, jota he ymmärtäisivät, sillä englanninkielistä käännöstä lukuun ottammatta Raamatut ovat kalliita. Etenkin naisia rajoittaa lisäksi huono lukutaito ja englannin kielen puute. Mutta ilman Jumalan sanan kuulemista ja sen sisäistämistä, seurakunta ei voi kasvaa ja rakentua, eivätkä ihmiset juurru, vaan liukuvat helposti pois kirkon yhteydestä.

Rohkaiseva koulutusviikko Bweyalessa

Tammikuun lopussa, kun helteet olivat kuumimmillaan, parikymmentä pastoria matkusti Etelä-Sudanista Bweyalen leirille pappien koulutukseen. Viikon mittaiseen seminaariin saimme raamattuopettajan Suomesta, Richard Ondichon, joka on pastorina Helsingin kansainvälisessä seurakunnassa. Samaan aikaan järjestettiin myös raamattukoulutusta Bweyalen seurakunnan naisille, mistä Anna oli vastuussa.

Oli hienoa nähdä samoja kasvoja kuin vuosi sitten järjestetyssä pappien koulutuksessa. Monet pastoreista tekevät työtä kaukana toisistaan, ja tämänkaltaiset seminaarit ovat harvoja mahdollisuuksia tulla yhteen ja saada tukea ja rohkaisua. Suurin osa papeista on ollut myös itse pakolaisena mutta palannut Etelä-Sudanin huolehtimaan niistä, jotka ovat uskaltaneet palata tai eivät ole kyenneet lähtemään. Toisinaan kirkot ovat olleet tyhjiä, kun ihmiset ovat paenneet kapinoiden tieltä, ja välillä on jouduttu rakentamaan uudelleen tuhottuja kyliä, kun tilanne on rauhoittunut.

Seminaariviikon aikana käytiin läpi käytännön seurakuntaelämää ja pohdittiin pastorin tehtävää suhteessa seurakuntaan. Opettaja Richard rohkaisi kirkon pastoreita, jotka palvelevat nuorta ja köyhää kirkkoa vaikeissa olosuhteissa. Hän puhui, miten pastorina olo tarvitsee paljon rohkeutta mutta myös uhrausta. Kirkkomme pastorien työ on yksinäistä, ja seurakuntalaisilla on monia ongelmia. Ihmiset etsivät apua kirkolta, mutta mahdollisuudet auttaa ovat pienet. Pastoreidenkin palkat ovat lähinnä avustuksia, jotka eivät vastaa sitä valtavaa työpanosta, minkä he kirkolle ja lähimmäisilleen antavat. Vaikka pastorin työssä voi tuntua usein, että ei ole voittaja, todellisuudessa pastorit tekevät työtä sen puolella, joka on jo kaiken voittanut, Jeesuksen Kristuksen.

Jumala auttaa hädässä

Vuosi sitten järjestimme rukouskampanjan Etelä-Sudanin puolesta. Silloin uutiset rajan toiselta puolelta olivat huolestuttavia. Maakunnissa käytiin jatkuvia kahakoita heimojen välillä, ja tien käyttäminen oli hyvin riskialtista. Nyt olemme kuulleet, miten monissa paikoissa nämä tappelut ovat rauhoittuneet ja joissain paikoissa on päästy jopa sovintoon eri puolten välillä. Eräs pastorimme Tomburasta, missä kahakat ovat olleet erityisen tuhoisia, kertoi, että eri kirkot ovat tulleet yhteen ja tehneet työtä rauhan
rakentamiseksi. Kirkot ovat myös järjestäneet trauma-apua kyläläisille. Nyt alueella on saavutettu sovinto ja moni on uskaltanut palata viljelemään sinne jätettyjä maita. Paljon on vielä tehtävää, että Etelä-Sudanissa olisi turvallista elää ja olla, mutta tiedämme, että Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.

Samaan aikaan, kun Etelä-Sudanissa on nähty rauhan merkkejä, pohjoisvaltio Sudanin tilanne on kääntynyt päälaelleen. Näyttää siltä, että viime vuonna Khartumista alkanut kapina ei näytä laantumisen merkkejä. Olemme huomanneet tämän myös käytännössä, kun sudanilaisia pakolaisia on saapunut Ugandaan viime viikkoina päivittäin. Myös eräs seminaarin osallistujamme, joka matkusti viime vuonna vielä Sudanista, saapui nyt Etelä-Sudanista. Hän joutui keväällä pakenemaan seurakuntalaistensa kanssa Khartumista, joka oli täydessä kaaoksessa.

Olemme kulkeneet pakolaistemme kanssa nyt kaksi vuotta. Silti on vaikea käsittää, kuinka paljon kärsimystä ja traumaa yhden ihmisen elämään voi mahtua. On myös vaikea hyväksyä, kuinka paljon pahaa ihmisen sydämessä on, että aiheuttaa veljelle ja sisarelle niin kamalan kohtalon. Tälläisten koettelemusten keskellä on kuitenkin mahdotonta olla uskomatta Jumalan todellisuutteen. On Jumalan ihmeellistä armoa, että nämä sodan keskeltä paenneet ihmiset ovat elossa ja tulevat kirkkoon joka sunnutai iloitsemaan toisten kristittyjen kanssa siitä, että Jumala on uskollinen.

Vain Jumala voi nostaa särkyneen ja rikotun pois pimeydestä takaisin valoon. Vain Jumalan sana voi kääntää ihmisen pois koston synkältä tieltä. Sillä Jumala on hyvä, ja ne, jotka häntä seuraavat, saavat rohkeuden ja voiman jatkaa sekä uskoa tulevaisuuteen. Kaikkea tätä kantaa toivo iankaikkisesta elämästä, jossa ei ole itkua, valitusta eikä vaivaa.

Rukoile kanssamme:

– Kirkkomme pastorit, heidän perheensä ja työnsä
– Koululaiset ja heidän tukensa
– Uusien lähettien työ
– Rauhaa Sudaniin
– Kiitos seurakuntalaisista ja seurakunnista pakolaisleireillä
– Kiitos hienosta pastorien koulutusviikosta

Seuraa työtämme:
Instagram: @SokatUgandassa
Facebook: Sokat Ugandassa