Kesän edetessä

Syntymäpäiväseurat

Täytin toukokuun 9. päivä 45 vuotta. Syntymäpäiväseurat pidettiin suunnitelmien mukaan Lahden
Lutherin kirkossa. Paikalle kokoontui lähes 50 ihmistä noin puolivuotiaasta lähes 97-vuotiaaseen.
Olen iloinen, että sain koottua ystäviäni ja lähetyksen ystäviä koolle. Kiitollinen olen myös
kaikesta avusta seurojen järjestämiseksi. Myös Luoja toi erityisen lahjan seurahetkeemme. Olin
puhumassa Kristuksen sovituskuolemasta ja ylösnousemuksesta, kun aurinko aivan yhtäkkiä alkoi
paistaa. Päivä oli ollut tuohon asti melko kolea ja puolipilvinen, mutta tuolloin valo voitti synkeyden. Koin tuon hetken suurena vertauskuvallisena asiana. Kristus on ylösnoussut. Pimeys on voitettu ja Jumala antaa armon auringon paistaa meille täällä kuolemanlaaksossa eläville.

Mitä uutta työrintamalta?
Tiistaiaamuisin kokoonnumme Siperianpaimenten Skype-seminaariin. Tuo kanava on minulle tärkeä tiedonsaamisen kannalta. Seurakuntien toiminta jatkuu vaikka joidenkin seurakuntien taloudellinen tuki on kaventunut. Toukokuussa osallistuin kahteen piispanneuvoston kokoukseen, joista jälkimmäisessä haastateltiin teologiseen instituuttiin opiskelemaan haluavia. Inkerin kirkko kiinnostaa yhä ja halukkaita opiskelemaan oli jopa Uralin ja Siperian rovastikunnista asti. Piispanneuvosto on tärkeä tiedonsaannin kanava, mutta myös tärkeä vaikuttamisen väline. Tämän kesän aikana edustan joissakin tilaisuuksissa Inkerin kirkkoa piispa Ivan Laptevin sijaan, koska lääninrovastina olen piispanneuvoston jäsen. Yksi tällaisista tilaisuuksista on evankeliumijuhla Karkussa. Pidän raamattutunnin sunnuntaina 3. heinäkuuta klo 9. Juhlaa vietetään koko viikonvaihde eli 01.07.-03.07. Lisätietoja tästä juhlasta saa Sanansaattajalehdestä ja sley.fi-sivustolta.

Kolportööritoiminta
Aikoinaan evankelisen liikkeen saarnaajat tulivat tunnetuiksi paitsi selkeästä opetuksesta myös siitä, että he halusivat kirjojen kautta levittää evankeliumia Suomen suurisuhtinaskunnassa ja sittemmin myös itsenäisessä Suomessa. Olen yrittänyt viime vuosina omalta osaltani hoitaa myös tällaista kolportöörin hommaa. Erityisesti olen pitänyt esillä kirjoittamiani kirjoja. Olen näissä kirjeissäni maininnut myös hartauskirjani käännösprojekteista. Hartauskirjani on käännetty sekä venäjäksi että ruotsiksi.

Sana
”Katso tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poissa ja syntisi sovitettu.” (Jes. 6:7)
Maailman suurilla uskontomarkkinoilla täysin ainutlaatuista on Jumalan tuleminen lihaksi Kristuksessa eli Jumalan ilmestyminen ihmisten keskelle. Missä tahansa uskonnossa ihminen rakentaa oman tiensä Jumalan luo. Missään uskonnossa ei opeteta pelastusta yksin armosta, vaan omien uskonnollisten ponnistelujen, uhrimenojen, sovitusrukousten ja erilaisten hyvien tekojen kautta. Voi olla, että jollakin jumalalla tai jumalilla on joku osuus ihmisen pelastuksessa, mutta varsinainen pelastuksen valmistaja on ihminen itse. Syntien sovittaja on ihminen itse. Vaikka erilaisten kristillisten tunnustuskuntien keskuudessa puhutaan myös armosta, monien kristittyjen piirissä on samanlaista harhaa. Aika harvalle sopii julistus pelastumisesta yksin armosta, koska ihmisen pitäisi myös tehdä jotakin. Apostoli Paavalin mukaan uskova pelastuu töitä tekemättä, sillä hänet luetaan vanhurskaaksi eli pyhäksi ja puhtaaksi Kristuksen tähden. Pelastuminen ei ole pisaraakaan meidän työtämme – ei sen vastaanottaminen, eivät minkäänlaiset päätökset eivätkä suostumukset. Pelastus on joko yksin armosta tai sitä ei ole ollenkaan. Moni on tällaisen opetuksen jälkeen huolissaan siitä, että pelastaako Jumala ihmisen väkisin? Onko ihminen kuin joku robotti vailla omaa tahtoa? Tällaiset kysymykset ovat suorastaan mielettömiä. Ajatella, että jollekin voisi käydä niin kurjasti, jos hänet vietäisiin taivaaseen väkisin! Ihmisen syntisyys pitää kyllä huolen siitä, että hän paremminkin pakenee kuin lähenee Jumalaa. Kukaan ei mene taivaaseen väkisin, mutta ihminen ei ole missään asiassa täysin vapaa, vaan kaikissa kysymyksissä sidottu olosuhteisiin. Kun Jumala saa vaikuttaa ihmiseen Sanan ja sakramenttien kautta, on ihminen hyvässä vaikutuspiirissä. Toisen ruhtinaan valtapiirissä oleminen tuo puolestaan ikäviä seurauksia ihmisille. Jumalan armo, Golgatan sovituksen hyvä hedelmä, tulee kristityn osaksi erityisellä tavalla ehtoollispöydässä. Kristuksen runneltu ja muserrettu ruumis tarjotaan syötäväksi ja kallis sovitusveri juotavaksi syntien anteeksiantamiseksi. Ehtoollislautasella ei ole pelkkää leipää, vaan Kristuksen todellinen ruumis. Ehtoollismaljassa ei ole pelkkää viiniä, vaan siitä tarjotaan Kristuksen veri. Saamme kokea Kristuksen kosketuksen, suuren Jumalan armon. Emme me ehtoollista vastaanottaessammekaan ole mitään tekijöitä, vaan Jumalan suuren armon kohteita. Mitä tulee Jumalan armoon ja sen vastaanottamiseen me kristityt olemme aina vastaanottajia, Jumalan toiminnan kohteita. Emme valmista pelastusta, emme tule omien tekojemme tai tahtomme kautta paremmiksi emmekä kasva Jumalan kaltaisiksi.

Jos ajatellaan pelastuksen riippuvan jollain tavalla meidän ratkaisuistamme tai teoistamme, eksytään ansion ja epävarmuuden tielle. Kun olemme luterilaisina löytäneet armon ja pelastuksen Kristuksessa, pysykäämme armossa ja Kristuksen omina. Älkäämme alkako ansaita pelastusta, joka on Jumalan lahja meille. Älkäämme pitäkö halpana Kristuksen sovituskuolemaa. Ehtoollisella saamme nauttia Kristuksen sovitusveren ja juoda siunatusta maljasta syntien anteeksiantamuksen. Kristus tulee luoksemme. Me emme kipua taivaaseen emmekä puhdista sydäntämme. Kristus pesee puhtaaksi ja pelastaa.