Kirkolliskokouksen jälkimakua

Uuden kirkolliskokouskauden ensimmäinen istuntoviikko on takana. Päällimmäisenä viikolta jäi mieleen kokousväen näkyvä jakautuminen kahteen ”puolueeseen” ja pitkä avioliittokeskustelu – yli 80 puheenvuoroa – jossa itse aviolittokysymyksessä ei tullut esiin mitään sellaista, mitä ei olisi jo edellisten kirkolliskokousten keskusteluissa sanottu. Ehkä entistä vahvemmin kuitenkin kuului liberaalipuolen vaatimus, että heidänkin näkemyksensä nousee Raamatusta, mutta erilaisesta tulkinnasta kuin konservatiivien. Edustaja Sammeli Juntunen analysoi puheessaan sitä, miten liberaalien näkemyksen voidaan katsoa olevan raamatullinen: raamatullisuuden käsite nostetaan korkeammalle abstraktiotasolle, jolloin jonkin raamatullisen periaatteen – tässä tapauksessa rakkauden – noudattamista voidaan pitää raamatullisuutena. Silloin ei tarvita yhtään konkreettista raamatunkohtaa, joka tukisi nimenomaan samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Ongelmana on vain se, että näin voitaisiin melkein mitä tahansa näkemystä pitää raamatullisena.

Piispojen esitys kirkkojärjestyksen muuttamisesta lähetettiin mietintöä varten lakivaliokuntaan, jolle perustevaliokunta antaa lausunnon. Uumoilen, että aloitteesta keskustellaan molemmissa valiokunnissa pitkään ja kiivaasti syksyn aikana. Todennäköisesti marraskuussa mietintö on valmis, ja silloin käydään varmaankin taas pitkä keskustelu ennen äänestystä, keskustelu, jossa ei kuulla mitään uutta.

Arkkipiispa aloitti kokousviikon puheella, jossa toivoi kirkolliskokoukselta synodimaista työskentelyä, siis yhdellä tiellä kulkemista. Heti ensimmäisessä päätettävässä asiassa kirkolliskokous jakaantui kahteen leiriin. Yhden tien sijasta on kaksi. Päätöspuheessa arkkipiispa Luoma vakuutti luottavansa siihen, että Pyhä Henki johdattaa kirkolliskokouksen työskentelyä. Sitä on rukoiltava ja Jumalalta pyydettävä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että arkkipiispan näkemyksen mukaan ne päätökset, jotka kirkolliskokous tekee, väistämättä sitten ovat Jumalan tahdon mukaisia. Hän sanoi: ”Uskon, että kirkkomme kulkee Pyhän Hengen johdatuksessa. Uskon, että se, minne kirkkomme kulkee, tapahtuu Jumalan tahdosta.” Luther oli asiasta eri mieltä. Kannattaa lukea hänen kirjoituksensa Kirkolliskokouksista ja kirkosta. Tässä yksi asiaan liittyvä sitaatti tuosta kirjasta: ”Jos Pyhä Henki olisi ollut niin typerä, että olisi erehtynyt tai ollut pakotettu uskomaan, että kirkolliskokoukset ja isät tulevat erehtymättä kaikki hyvin toimittamaan, niin olisi hänen ollut tarpeeton varoittaa kirkkoansa, että sen tulee koetella kaikkea ja tutkia, miten perustuksen päällä on rakennettava olkia, heiniä, puuta.” Tässä siis Lutherin vastaus arkkipiispa Luomalle.

Kirkolliskokousblogi vaikenee hetkeksi ja jatkaa taas ensi marraskuussa.