Kolme kuukautta Suomessa

 

Lämpimät terveiset Tokiosta!

Palasimme viikko sitten kotimaankaudelta kotiimme Tokioon. Paluumme sujui hyvin vaikka monenlaisia vaiheita matkaamme mahtuikin.  Naritan kentällä siirryimme vaihe kerrallaan eteenpäin koronaan liittyvien papereiden tarkistukseen ladaten eri sovelluksia älypuhelimeen. Niiden kautta sijaintia ja terveystilannettamme valvotaan päivittäin karanteenin aikana. Lisäksi vuorossa oli jälleen uusi koronatesti ja vastauksien odottaminen. Onneksi näiden kolme tuntia kestäneiden selvittelyjen jälkeen pääsimme helposti läpi rajanylityspisteen etsimään matkatavaroitamme, jotka ihmeeksemme  olivat valmiina odottamassa ja pääsimme jatkamaan matkaa. Jännitystä paluumatkaamme toi vielä kova taifuuni. Emme saaneet palata kentältä kotiin julkisilla kulkuvälineillä, vaan vuokrasimme auton, joten oli vielä pinnisteltävä väsymystä vastaan. Kotiin saavuttuamme olimme helpottuneita ja kiitollisia varjeluksesta.

Nyt olemme kahden viikon kotikarantenissa. Kotoa vastaamme paikantamisviestiin, lisäksi vastaamme
terveyskyselyyn sekä välillä välitämme kasvomme ja paikkamme robottivideon kautta. Jos käymme
vielä 10 päivän päästä uudessa maksullisessa koronatestissä, vapaudumme karanteenista. Nyt on jo
kova halu päästä kirkolle selvittämään asioita sekä tekemään valmisteluja, joten harkitsemme
vakavasiti karanteeniajan lyhentämistä.

Eilen illalla meidät säikäytti kova 6,1 mangnituurin maanjäristys. Sen keskus oli lähellä Tokiota, jonka
vuoksi keskikokoisesta voimakkudesta huolimatta kodissamme heiluminen tuntui voimakkaana ja
pikkutavaroita putoili hyllyiltä. Onneksi järistys oli suhteellisen lyhyt sekä tapahtui myöhään illalla. Siten säästyttiin tulipaloilta ja suurilta vahingoilta. Näin voimakasta järistystä emme ole kokeneet vuoden 2011 jälkeen. Tapahtuma palautti jälleen konkreettisesti mieleen tämän maan luonnonmullistuksien riskin, millaisesta ei tarvinnut olla huolissaan kotimaankauden aikana.

Kotimaankausi

Suomeen oli mukava palata kahden vuoden tauon jälkeen. Iloitsimme maskittomista ulkoilureissuista,
luonnosta, suomalaisesta ruuasta, marjoista ja tietysti sukulaisten ja ystävien tapaamisista. Saimme
viettää pitkän ajan yhdessä koko perheenä. Heinäkuun helteet sopivat meille hyvin Japanin kuumuden
jälkeen.

Elokuussa vierailimme nimikkoseurakunnissamme lähes suunnitelman mukaisesti. Kohtasimme monia työmme tukijoita Varsinais-Suomessa sekä Pohjanmaalla. Jokainen tilaisuus ja kohtaaminen oli arvokas. Täällä kentällä toimimme pienellä lähettijoukolla, ja välillä on tunne, että työ on yksinäistä puurtamista. Seurakuntavierailujen kautta konkretisoitui jälleen, miten paljon lähetyksen ystäviä on mukana ja saamme toimia yhdessä. Tästä olemme kiitollisia!

Seurakuntavierailuilla saimme pitää lähetystä esillä lähes kaikenikäisille. Lähetystilaisuuksissa kerroimme Japanin tilanteesta yleisesti, Suomi-kirkon muuttoprosessista sekä työstämme siellä. Kouluvierailu toteutui kahdessa seurakunnassa. Oli hauska havaita, että mitä alempi luokka sitä aktiivisempaa oli osallistuminen. Kuvaesityksen päätimme aina Suomi-kirkon aikuis- ja lapsikaste kuviin. Toivomme, että alttarin eteen polvistuvan eläkeläisrouvan kuva herättä oppilaissa ajatuksia kasteen merkityksestä. Valitettavasti emme voineet käydä aivan kaikissa nimikkoseurakunnissamme. Ensi kesänä toivon mukaan voimme korjata tilanteen.

Tarkoituksenamme oli palata takaisin Japaniin syyskuun puolessa välissä, mutta Essain
terveystilanteen vuoksi jouduimme siitämään paluuta. Rukoilemme yhä edelleen Essain terveyden puolesta.

Suomi-kirkon työ

Kesäaikaan Suomi-kirkon jumalanpalvelukset toteutettiin videolähetyksinä Suomesta. Olemme
kiitollisia Päivi ja Martti Poukalle sekä Mari-Liisa ja Timo Havukaiselle avusta. Syyskuussa tehtiin kaksi videojumalanpalvelusta Turun Lutherkirkolta. Näiden toteuttamiseen saimme apuvoimia musiikkiin sekä videointiin. Lisäksi paikalle tuli mukaan seurakuntalaisia. Kiitos kaikille mukanaolosta!

Kesäaikana olimme yhteyksissä seurakuntalaisten kanssa sunnuntaisin zoom-palaverien kautta. Kuulimme kuulumisia ja nyt on ollut paljon helpompi olla yhteydessä. Karanteeniaikana jumalanpalvelukset videoidaan meiltä kotoa ja zoom-palaverit jatkuvat. Vaikka emme pääse vielä kirkolle, monenlaista työtehtävää voimme toteuttaa kotoamme. Oli mukava huomata, että jokunen piiriläinen, joka ei ole kristitty, on seurannut kirkon kotisivua ja otti välittömästi yhteyttä saavuttuamme. Tätä aikaa voimme hyvin hyödyntää tulevan suunnitteluun. Tarkoituksena on aloittaa käsityöpiiri tässä kuussa, johon muutama on jo ilmoittautunut mukaan. Ensi kuussa voimme toimia mahdollisimman normaalisti.

Suomen syksy

Tällä kertaa kotimaankaudellamme olimme koko syyskuun Suomessa. Emme ole nähneet Suomen
syksyä 11 vuuoteen. Vaikka monesti mieli täyttyi monista järjesteltävistä asioista, Suomen kaunis
syksy hoiti. Ruskan väriloisto, syksyn rauhallisuus, erilaiset tuoksut rauhoittivat mieltä. Saimme kokea
tällä tavalla Jumalan hyvää hoitoa ja rauhaa. Jeesuksen läsnäolo elämässämme tuo vielä syvempää
ja läpi elämän kestävää rauhaa. Sellaista emme ympäröivästä maailmasta voi saada. Jeesuksen
tuoma rauha ei ole kiinni vuodenajasta, tunteistamme eikä kokemuksistamme, vaan se perustuu
Hänen lupaukseensa kun se uskossa vastaantotetaan. ” Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä
annan teille, en sellsista jonka maailma antaa.” Joh 14:27

Siunausta syksyysi!


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: