Kristityn elämä on Kristuksen omana ja oppilaana elämistä

Edellinen kirjoitukseni opetuslapseuttamisesta herätti keskustelua. Huomaan, että sana ja sen sisältö on ymmärretty hyvin eri tavoin. Yhdelle opetuslapseuttaminen merkitsee lähetyskäskyn toteuttamista niin, että ystävää ja oudompaakin kutsutaan Kristuksen luo. Toiselle se merkitsee sitä, että yksi ihminen tai yhteisö alkaa kontrolloida tiukasti kristityn elämää ja asettaa hänelle sellaisia vaatimuksia, joita Raamattu ei aseta. Tässä kirjoituksessa pyrin selventämään, mistä minun nähdäkseni opetuslapseudessa on kyse.

Lahjaksi ilman ehtoja

Kristillisen opetuksen syvin olemus on Kristuksen lahjavanhurskaus syntiselle ihmiselle. Ihminen pelastetaan ilman omaa ansiota synkästä syvyydestä Jumalan valtakuntaan.

Jumalan armo ei katso saajan kelvollisuutta eikä se tutki saajan potentiaalia. Jumalan armo ei vaadi saajalta lupauksia parantaa tapansa tai kantaa vastuunsa, vaan se laskeutuu sinne, missä sitä ei odoteta ja missä sitä ei välttämättä osata pyytää. Jumalan armo on Jumalan lahja Kristuksessa syntiselle ihmiselle. Sen perusta ei ole meissä vaan Jumalassa ja hänen armahtavassa rakkaudessaan. Jumala ei odota hyviä tekoja pelastuksen hinnaksi. Hänelle se maksoi paljon, oman poikansa. Meille se on lahja, siis ilmaista, vaikka arvokasta.

Taivaan valtakunnassa, ei vielä taivaassa

Kaste tekee ihmisestä kristityn. Siinä Jumala siirtää hänet radikaalilla tavalla pimeyden valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja elämä kristittynä alkaa. Kasteessa saadaan Jumalan valtakunnan kansalaisuus. Tämän valtakunnan kansalaisena kristitty kulkee, Kristuksen oppilaana Mestariaan seuraten kohti iankaikkista iloa taivaassa. Taivaan kansalaisuutta ei turvaa saajan vakuutus tai toiminta – mitä ikinä sillä tarkoitetaankin.

Taivaan kansalaisuus joko on tai sitä ei ole. Ei ole olemassa neutraalia välimaastoa eikä myöskään ykkösluokan ja kakkosluokan kansalaisuutta sen mukaan, miten kristityn elämästä suoriutuu. Jeesuksen kutsu, ”Seuraa minua” on kutsu jokaiselle uskoa ja elää kristittynä. Emme ole vielä perillä, olemme matkalla.

”…tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni” – siis tehkää mitä ja miksi? 

Kreikan kielen sana oppilas tai opetuslapsi (μαθητής, mathetes) viittaa oppilaaseen, seuraajaan, kannattajaan tai harjoittelijaan, siis viittaa henkilöön, joka on oppinut opettajan avulla. Sana esiintyy Raamatun lisäksi myös muualla antiikin kirjallisuudessa tarkoittaen filosofin tai uskonnollisen johtajan oppilasta. Evankeliumeissa opetuslapsia kerrotaan olleen Jeesuksen lisäksi myös fariseuksilla (Joh. 9:28–29) sekä Johannes Kastajalla.

Suomenkielisen sanan viittaus lapseen on tullut ruotsin kielestä (lärjunge) oppipoikaa tai opetuslasta tarkoittavasta sanasta.

Keitä kutsuttiin opetuslapsiksi? Raamatussa Jeesus kohtaa paljon ihmisiä. Joidenkin kanssa hän pysähtyy syömään, toisia tapaa opettaessaan ja joitakin hän parantaa. Joitakin heistä kutsutaan seuraamaan mutta ei kaikkia. Publikaani Leevi jättää tulliasemalla työnsä ja lähtee konkreettisesti seuraamaan Jeesusta, samoin Pietari ja Johannes jättävät verkkonsa ja kulkevat Jeesuksen kanssa kiertäen kylissä ja kaupungeissa.

Joitakin Jeesus kutsuu sanoen, ”seuraa minua”. Jokaisen Kristuksen Vapahtajaksi tunnustaneen sydän alkoi sykkiä uuteen tahtiin, osa sai kutsun mukaan erityiseen tehtävään, apostoleiksi levittämään evankeliumia kiertäen kodeissa ja kylissä, mutta moni jatkoi elämäänsä kuten ennen, töitä tehden, lapsiaan hoitaen tai vanhemmistaan huolta pitäen. Osalle kutsu seurata oli yleisempi, kuten kansalle puhuessaan ”se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä vaan hänellä on elämän valo.” (Joh. 8)

Tässä on yksi luterilaisen uskonpuhdistuksen upeita löytöjä. Ihmisen tavallinen arkinen työ, jota hän tekee niin perheessä kuin työpaikalla on hänen kutsumuksensa. Se on Jumalan antama tehtävä, jossa kristitty palvelee Jumalaa. Kodin ja työn ohella moni kristitty löytää omien lahjojen mukaisen palvelupaikkansa myös seurakuntansa arjesta ja elämästä vastuuta kantaen. Jokaisen kristityn tehtävä on olla myös valona pimeydessä ja tarjota omalla tyylillään armon evankeliumia niin työpaikallaan kuin sukulaispiirissään.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus viittaa uskoon opetuslapseutena. ”Niille juutalaisille, jotka nyt uskoivat häneen, Jeesus sanoi: »Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani.” (Joh. 8:31) Tämä kohta on ymmärrettävä niin, että kääntyminen oman elämänpolun seuraamisesta Jeesuksen opettaman tien kulkijaksi, tekee hänestä Jeesuksen kannattajan, hänen seuraajansa.

Mitä opetuslapseus on – tukea, sparrausta vai ohjattu koulutuspolku?

Englanninkielinen disciple on saanut peräänsä erikoisen hännän, discipleship, joka on käännetty suomeksi sanalla opetuslapseus. Hyvä, mikäli ymmärrämme Kristuksen seuraamisen ja opetuslapsena elämisen, kristityn elämänä. Kuljemme tiellä, joka vie iankaikkiseen elämään.

Joku järjestää opetuslapseuskouluja tai opettaa, että opetuslapseus on tietty polku, jota kristityn on kuljettava. Toisista kristityistä, nuoremmista ja vanhemmista, on iloa ja tukea monessa sellaiselle, joka kääntyy kristityksi eikä hänellä ole ehkä perheen tai ystävien tuomaa mallia siitä, miten kristitty elää ja uskoo. Ja kristityistä ystävistä on iloa ja tukea myös sellaiselle kristityssä kodissaan eläneelle, joka uskossaan elää erämaassa. Vieraalta kuulostaa, jos kristityn elämän kasvua ohjataan sparraten pyrkien sisäiseen kasvuun kristittynä. Silti uskon, että varmasti jokainen kaipaa ajoittain toisten kanssa kuulumisten ja kuormien jakamista, tapahtui se sitten toisten kristittyjen tai pastorin kanssa keskustellen.

Opetuslapseus on jossakin liikkeissä ymmärretty johtamiskoulutuksena tai koulutuspolkuna, jossa voidaan mentoroida tai valtuuttaa erilaisiin tehtäviin ja myös tehtäviin, jotka ymmärrämme pappisvirkaan kuuluviksi. Oudolta ja vaaralliselta kuulostaa, mikäli toinen kristitty sanoo mihin tehtävään Jumala kutsuu tätä ja miten tämän tulee siinä toimia mitä Jumala häneltä tahtoo. Haitallista on, jos toista kristittyä ohjataan tiukalla kontrollilla, häneltä edellytetään elämään liittyvää ehdottomuutta tai vaaditaan näkyvää ja täydellistä sitoutumista yhteisöön tai liikkeeseen, ettei joudu ulossuljetuksi. Silloin opetuslapseuttaminen on muuttunut vallankäytöksi ja pahimmillaan hengelliseksi väkivallaksi.

Kristityn elämä on Kristuksen omana ja oppilaana elämistä. Pian alkavana paastonaika kutsuu katsomaan Mestarin askeleita, jotka kulkivat Jerusalemiin, kärsimykseen ja lopulta ristille. Hän on ainoa, joka on kulkenut sen tien eikä häntä seuraa sinne kukaan muu.

Monet asiat, joita pidämme hyvinä ja tärkeinä ovat Jumala luona liikaa ja turhaa. Oman elämän kilvoittelu, luopumiset, pyhityselämä, täytetyt velvollisuudet, nöyryys ja ansiot on jätettävä sivuun, kun tullaan Jumalan luo. Jeesus Kristus vain ja se riittää. Jeesus ei halua muuta kuin antaa itsensä meille. Kristus ei ole vaatimusten Vapahtaja, vaan Hän haluaa palvella meitä. Älä itse tee, vaan anna Jeesuksen tehdä elämässäsi sen mihin et omin voimin ikinä pysty.