Kyselytunnilla puhuttiin taas avioliitosta

Keskiviikon kyselytunnilla nousi odotetusti esiin kysymys avioliitosta. Aikaisempiin avioliittokeskusteluihin verrattuna kyselytunnin ilmapiiri pysyi tällä kertaa yllättävän rauhallisena.

Pappien vihkimistoiminta ja seurakuntien tilojen käyttö

Edustaja Johanna Lumijärvi kysyi kaksiosaisen kysymyksen: ”Mikä vaikutus pappien rankaisemattomuudella ja sillä, että seurakunnat antavat tiloja toimintaan, jota kirkkolainsäädäntö ja järjestys ei salli, on papiston ja luottamushenkilöiden sitoutumiseen kirkkomme järjestykseen?” Ja toiseksi: ”Miten voitaisiin vahvistaa pappien ja luottamushenkilöiden, erityisesti kirkolliskokousedustajien sitoutumista kirkolliskokouksen päätöksiin?”

Arkkipiispa vastasi, että seurakuntien tilojen käyttö on paikallisseurakunnan vallassa. Samalla hän kertasi avioliittokäsityksestä käytävää keskustelua ja muistutti asian vaikeudesta sekä siitä, että pappien sanktiot eivät ole ratkaisseet asiaa. Piispojen tehtävä on toteuttaa kaitsentaa pappiensa kohdalla.

Kuinka pitkälle rajat venyvät

Vastaus poiki monta uutta kysymystä. Edustaja Jari Kemppainen ihmetteli, minkälaisia käytäntöjä paikallisseurakunnassa sitten lopulta voidaan omaksua. Voidaanko seurakuntien tiloissa toteuttaa baptistisen opin mukaisia kasteita? Entä jos jokin seurakunta päättää laajentaa avioliittokäsitystä entisestään? Tai mikäli sukupuolineutraali avioliittokäsitys omaksutaan kirkossa, voidaanko paikallisseurakunnassa päättää, että seurakunta pitäytyy perinteisessä avioliittokäsityksessä? Kemppainen muistutti myös, että papiston joukossa on erimielisyyttä muissakin kysymyksissä. Missä kaikessa pappi saa sooloilla?

Arkkipiispa kertasi säädökset seurakuntien tilojen käytöstä: Jos kirkkoherra ja seurakuntaneuvosto ovat erimielisiä kirkon käytöstä, asia alistetaan tuomiokapitulille. Arkkipiispa muisteli, että vihkimiseen liittyvästä tilojen käytön ristiriidasta neuvoston ja kirkkoherran kesken ei ole ennakkotapausta.

Edustaja Pekka Niiranen kysyi, pitääkö pappien sitoutua kirkolliskokouksen päätöksiin. Niiranen sanoi tyytyvänsä yhden sanan vastaukseen: kyllä tai ei. Arkkipiispa ei halunnut vastata myöntävästi eikä kieltävästi, vaan viittasi jälleen avioliittokysymyksen vaikeuteen. Ongelman kanssa kamppaillaan lähes kaikkialla, myös roomalaiskatolisessa kirkossa. Edelleen arkkipiispa totesi, että kirkko ei ole oikeastaan päättänyt avioliitosta puhtaalta pöydältä, vaan me olemme saaneet avioliittokäsityksemme perintönä. Siksikin kysymys kirkon päätöksestä on tässä tapauksessa hankala. Sinänsä yhteisiin päätöksiin pitäisi pitäytyä.

Jännitteisestä aiheesta huolimatta Kemppaisen kysymys sooloilusta johti kauniiseen pikku välikohtaukseen. Edustaja Markku Orsila sanoi olevansa pahoillaan Kemppaisen sanasta sooloilla ja muistutti, ettei kyse ole hänen mielestään sooloilusta. Kemppainen pyysi sanavalintaansa anteeksi, mistä Orsila kiitti ja totesi puhevälien olevan yhä kunnossa.

Oikeudenmukaisuutta ikävä

Itsellänikin oli mielessä vähän poleeminen kysymys siitä, missä asioissa pappi saa seurata omaatuntoaan vastoin kirkolliskokouksen tekemää päätöstä. Kysymyshän on todellinen meille, joiden elintilaa on perinteisen virkakäsityksen takia jatkuvasti kavennettu. Kemppainen oli kuitenkin jo kysynyt asiaa omasta tilanteestaan käsin – lääninrovastina hänen kuuluu osaltaan valvoa kirkon päätösten noudattamista omassa rovastikunnassaan.

Ymmärrän arkkipiispan ja muiden piispojen hankalan tilanteen. Silti kysymys oikeudenmukaisuudesta huutaa vastaustaan. Miksi kirkon avioliittokäsitystä rikkovien pappien toimintaa katsotaan läpi sormien, mutta perinteistä virkajärjestystä noudattaviin sovelletaan sekä ordinaatio- että virkasulkua kaikessa ankaruudessaan? Jatkuva muistutus: vuoteen 1986 voimassa ollutta käsitystä pappisvirasta ei edelleenkään ole kirkossamme julistettu harhaopiksi.