Tämän kirjan päähakemisto | Raamattuluentojen hakemisto | SLEY:n Kotisivuille | Raamattukurssin kotisivut | Tulostettava versio

Ajatuksia F. G. Hedbergin uskonperinnön merkityksestä

Seppo Suokunnas
1999



Miten evankelisen herätysliikkeen isä Fredrik Gabriel Hedberg opastaa armon omistamiseen:

Ensiksi sanottava, että Hedbergillä ei ole mitään erityistä metodia siihen, kuinka armo omistetaan. Hänen löytönsä päinvastoin liittyi siihen, ettei kyse ole mistään meidän metodista eikä suorituksesta eikä oppimisesta. Mutta aiheen antaja on oikein lähtenyt siitä, että isillä (eri liikkeissä ja kirkossa laajemmin) on ollut sellaista hengellistä annettavaa, josta edelleen saamme oppia. Minun osalleni tässä on tullut sanoa jotain Suomen evankelisen liikkeen perustajan rovasti Hedbergin hengellisestä perinnöstä, josta voimme ammentaa ja oppia tänäänkin.



Vastaan Hedberg-tuntemukseni pohjalta näin.

F. G. Hedberg opastaa meitä:


- osoittamalla alati armoa, vain vapaata armoa

- osoittamalla armon salaisuutta ja perustaa, Kristusta

- osoittamalla kärsivää, itsensä syntiuhriksi antavaa Kristusta

- osoittamalla luoksemme sanan kautta tulevaa Kristusta

- osoittamalla kasteessa yhteyteemme tullutta Kristusta

- osoittamalla ehtoollisessa itsensä antavaa Kristusta

- osoittamalla Kristusta koko autuutenamme ilman mitään ehtoja



TARKEMMIN JOKAISESTA EM. KOHDASTA

1) osoittamalla alati armoa, vain armoa

Saa uskoa siis ilman mitään ehtoja. On kyse armon uskosta.

- Uskonoppi autuuteen (= UOA) s. 14

EI SIIS OLE MITÄÄN ARMONPORTAITA:

Hedbergin opetuksessa ei ole ns. armonjärjestystä, vaan "vapaa armo" on evankelisen uskon sydänääni. Hedberg opastaa uskomaan ilman ehtoja, ilman järjestyksiä, ilman kaavoja, ilman odotuksia. Hedberg oli itse kokenut nuoresta asti ahdistavaa etsintää ja kilvoitusta. Hän oli kokenut, että ihmiselle tarjottiin portaita, kaavoja jne. Mutta Jumala johdatti häntä kokemaan ja näkemään toisenlaista. Nuorena pappina Lohjalla FGH luki erästä kirjaa. Näin hän kertoo:

* Hedberg 1835 Lutherin jäljillä Lohjalla tutkien postillaa

"Lutherin nimi houkutteli minua lukemaan sitä ja havaitsin kohta kummakseni, että se poikkesi melkoisesti kaikista inhimillisistä kirjoituksista, joita siihen mennessä olin nähnyt ja lukenut. En lainkaan löytänyt Lutherilta sitä systemaattista ns. autuuden järjestystä, mikä oli kaikissa muissa hengellisissä kirjoissa. En löytänyt mitään sääntöjä, joita ankarasti noudattamalla syntinen voisi tulla autuaaksi, mutta sitä vastoin löysin niin selvän ja kirkkaan esityksen Kristuksen evankeliumista, etten moista ollut koskaan nähnyt enkä kuullut." (ES s. 22)

* SAA HETI USKOA

F.G. Hedbergin uskonkäsitystä on tutkimuksessa luonnehdittu kahdella lyhyellä ilmaisulla "heti-usko" ja "Jo-perfekti". Ensiksi mainittu liittyy siihen, että Hedbergin kehitys ja kokemus johti erilaisten armonjärjestysportaiden murtumiseen ja ennakkoehtojen poistumiseen. Syntinen ihminen saa, sellaisena kuin on, Kristuksen tähden heti uskoa itsensä autuaaksi. Herkästi ja kauniisti tämä toistuu myös kirjeissä. Hedberg kehottaa (22.8.1844) äitiään: "Mitä kurjempi ja arvottomampia me olemme, sitä lujemmin ja lapsellisemmin pitää meidän turvautua siihen armoon ja vanhurskauteen, jonka meidän Jeesuksemme on meille ansainnut ja jo kasteessa meille ilmaiseksi lahjoittanut. Tämä tietenkin täytyy uskoa, muutoinhan teemme Jumalan armon valheeksi, josta suuresta synnistä Jumala Kristuksen tähden meitä varjelkoon!"

Juhannuksen aikaan 1844 Hedberg kirjoitti: "Näen rakkaan isän kirjeestä, että pappa on kirjettä lähettäessään ollut hyvin huolestunut sielunsa tilasta. Välttämätöntä ja terveellistä onkin, että syntiset täällä maailmassa saamme nähdä, kuinka meistä itsestämme ei ole yhtään mitään puhumista, kuinka jumalattomia ovat myöskin parhaat pyrkimyksemme Jumalan edessä - sanalla sanoen, että kaikki kunniamme on suljettu pois, ja tuomio ja kuolema on ansaittu palkkamme. Kuitenkin pidän siitä kiinni, että meidän Jumalan sanan mukaan pitää juuri tällaisina kadotettuina ja tuomittuina syntisinä uskoa Jeesukseen Kristukseen. Eikä niin (kuin tavallisesti tässä maailmassa ajatellaan), että Hän joskus tulevaisuudessa auttaa meitä kun olemme tulleet valmiiksi hänen armolleen, vaan niin että Hän Jeesus Kristus, nyt tänä päivänä ja tällä hetkellä, ja niin kauan kuin sanotaan "tänään", todella on meidän oma Herramme, joka meidät on jo kauan sitten lunastanut (NB) kaikista synneistämme, kuoleman ja perkeleen vallasta. (kirje 26.6.1844 vanhemmille)



2) osoittamalla armon perustaa Kristusta

* Vuoden 1826 murros: ARMON SALAISUUS ON JEESUKSESSA

F G Hedberg kertoo 1847 kirjassaan "Werklärans Wederläggning och Evangelii Försvar (I) siitä, mitä hänelle oli 21 vuotta aikaisemmin tapahtunut, silloin 14-vuotiaalle pojalle.

"Alussa vuotta 1826 Jumalan laki sai ensi kerran minut omassatunnossani vakuuttuneeksi kadotuksen alaisesta tilastani ja siitä, että sieluni oli joutunut eroon elävästä Jumalasta. Pelkäsin ja vapisin Jumalan tuomiota ja vihaa. Sen vuoksi ja myös sisäisen hätäni ajamana ryhdyin hyvin ahkerasti tutkimaan Jumalan sanasta (OBS) pelastuksen ja autuuden tietä. Tuota pikaa sana valloitti minut ennättävällä armollaan, niin että kuin sitä mielelläni ja iloiten päivät päästään. Muutamien viikkojen kuluttua luin Kristuksen kärsimisestä ja kuolemasta kaikkien syntiemme iäti kelpaavana sovituksena. Tästä sanasta opin äkkiä elävästi tajuamaan armon salaisuuden. Jumalan Henki vaikutti näet sydämessäni sen, että saatoin ottaa vastaan ja uskoa tämän luetun sanan, että nimittäin Jeesus Kristus, Jumalan Poika on elämällään ja verellään täydellisesti sovittanut kaikki syntini ja että Jumala hänen tähtensä todellisesti on sovitettu, armollinen, rakkain Isäni, joka oli antanut minulle anteeksi kaikki syntini ja totisestioli ottanut minut lapsekseen. Olin sydämessäni sanomattoman hyvällä mielellä ja autuas!.." (Autuuden tie, suom. 1985 s.15)

Tähän elämykseen Hedberg palasi usein (ks. Kotimatkalla 1993 Esa Santakarin esittämät FGH:n 12 muistelusta vuoden 1826 tapahtumasta). Aina hän korosti sitä, että kyseessä oli Isän rakkauden näkeminen Kristuksessa ja että hän sai siitä sisäistä rauhaa ja kyseessä oli syntien anteeksiantamuksen käsittäminen ja omistaminen. Usein mukana on viittaus lapsenomaiseen iloon saada levätä Jumalan lapsena. Eräässä kuvauksessaan Hedberg viittasi myös Roseniuksen lauluun "Sun lapsesi olen täällä jo nyt, Isä taivaan" (ks. Siionin Kannel - omia laulujahän hänellä oli monia vuodesta 1842 alkaen).

- UOA s. 27-28 :katso, ette etsi Kristuksen ulkopuolelta

- UOA: 29 "Evankeliumin oppi ei neuvo meitä Jumalan korkean, pyhän ja syntisille peljättävän majesteetin tykö suorastaan, vaan se taluttaa meitä ensin kauniisti Kristuksen, tuon oikean välimiehen ja Vapahtajamme tykö" (Fil. 2:6,7; 2. Kor. 5:19,21)



3) osoittamalla kärsivää, itsensä syntiuhriksi antavaa Kristusta

"JO PERFEKTI": (kuten Tiililä luonnehti)

Kuinka evankeliumi kirkastui Hedbergille? Siitä Hedberg sitten myöhemmin kertoi monet kerrat, mm. 30.7.1843 virkaan asettajaistensa yhteydessä Pöytyällä Taipalsaaren pappilassaan näin:

"Monituisia kertoja olen jo elävällä tavalla kokenut, ettei mikään muu voi tyydyttää omaatuntoa tahi tehdä meitä varmoiksi Jumalan armosta ja syntien anteeksiantamuksesta kuin ainoastaan se, että uskolla otetaan vastaan ja omistetaan evankeliumin todistus siitä sovituksesta, joka Kristuksessa jo on tapahtunut. Niin tapahtui minulle esim. viime vuoden syksyllä (siis 1842) Raippaluodossa eräänä aamuna, että kun tavallisuuden mukaan taas tunsin lain tuomion omassatunnossani ja mietin, kuinka minun nyt olisi meneteltävä saadakseni armon ja syntien anteeksiantamuksen, Jumalan sana valaisi minulle selväksi, että Kristus oli jo täydesti hankkinut minulle kaiken tämän ja ettei minun tarvinnut tehdä mitään muuta kuin ainoastaan uskolla tarttua evankeliumin sanaan, joka saarnaa armoa ja vanhurskautta. Aloin silloin kaikkien muiden valmistusten sijasta aivan yksinkertaisesti ja lujasti lohduttautua ja tukea itseäni tällä sanalla ja näin torjua kaikkia epäuskon ja perkeleen vastaväitteitä ja lain vaatimuksia. Niin pian kuin uskalsin näin tehdä, sain tuntuvastikin kokea omassatunnossani rauhaa ja iloa Jumalan ansaitsemattomasta armosta, jota iloisin sydämin ja suurella äänellä aloin kiittää ja ylistää." (Esa Santakari, Evankeliumin aamunkoitteessa s. 29)

Kristus on JO sovittanut

* "Kuulehan nyt paras pappani! Salli minun sanoa yksi sana, vaikka papalla onkin lähellään hyvä Opettaja, joka tekee sen paremmin. Minä julistan nyt sinulle, rakas isäni, suuren ja korkeasti kunnioitetun Jumalan, isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, Hänen sanansaattajanaan ja palvelijanaan: että kaikki sinun syntisi ovat sinulta jo pois otetut, Jeesuksen Kristuksen tähden, sekä ilmoitan sinulle Jumalan armoa, laupeutta ja rauhaa saman Herramme ja Vapahtajamme totuudellisessa (luotettavassa) nimessä! Amen! Amen! (FGH:n kirje vanhemmilleen 26.6.1844)

Sama korostus, syntisille vapauden ja pelastusvarmuuden tuova ihana korostus, tulee lukijaa vastaan monesti Uskonoppi autuuteen -kirjassa: "Poika on koko lunastuksen työn jo täyttänyt, on uhrannut verensä ja henkensä ristin puussa koko maailman syntien sovitukseksi." "Heidän kaikki vajavuutensa ja syntinsä on jo täysin maksettu. -- Jos synnit ovat sovitetut ja anteeksi annetut, eihän niitä enää oteta huomioon, kuin niitä ei enää olisi taivaassa eikä maan päällä olemassakaan."

- UOA s. 47 "älä koskaan lähde uskomattomana pyhitystä etsimään, vaan usko aina ensimmäiseksi, että sinulla Kristuksen tähden JO ON armo ja autuus, johon Jumala sinut on valinnut, ennen kuin maailman perustus oli laskettu!"

- UOA s. 60 " on jo lunastushinnan täysin maksanut ja sovituksen tehnyt.. Mikä on se lunastushinta ... Meillä on lunastus.. "

* Uskotaan, että Jumala on jo sovitettu Kristuksen kuoleman kautta (2. Kor.5:19, Rm 5:10)



4) osoittamalla luoksemme Jumalan sanan kautta tulevaa Kristusta

- UOA s. 38, 43

- Ei siis pidä rakentaa uskonelämää tunteiden eikä kokemuksen varaan vaikka niitä FGH:lla olikin yllättävän paljon, hänhän oli vahva tunneihminen.

- ks. lisää alla



5) osoittamalla kasteessa yhteyteemme tullutta Kristusta

Hedberg yhdessä pääteoksessaan "Pyhän kasteen puolustus" vahvasti tuo esille,

- että kaste ei ole vain vertauskuva. "Kaste ei ole vain merkki, vaan se on Kristuksen päällensä pukemista, jopa Kristus itse on pukunamme."

- että kasteessa meidät on istutettu Kristuksen ruumiiseen, istutettu itse Kristukseen. Että olemme kokonaan, hengen ja ruumiin puolesta.

- että kasteessa "meihin pannaan jo täällä tulevan ylösnousemusruumiin itu tai siemen"

- "että olemme saaneet vanhan ihmisen kuolemisen ja uuden ihmisen kuolleistanousemisen todellisen perustan ja alun. Alku ja perusta tähän kaikkeen on todella meille annettu jo kasteessa." Edelleen s. 119: "Kasteessa me pääsemme meidän puolestamme kerran kuolleen ja ylösnousseen Herran kanssa sellaiseen persoonalliseen elämänyhteyteen, että

- "Ei vain sieluamme kastettu vaan ruumiskin." .."että kasteessa Kristukseen syntynyt yhteys on varsinaisesti lähinnä ruumiillista (somaattista) yhteyttä.



6) osoittamalla ehtoollisessa itsensä antavaa Kristusta

- Ehtoollisen sakramentti oli FGH:lle tärkeä. Jo 1840-luvulta alkaen Hedbergin seurakunnassa vietettiin ehtoollista joka sunnuntai.

Monien klassisen kristinuskon ehtoollisteemojan joukosta Hedbergille oli tärkeää mm.

- että "Herra Jeesus, tosi Jumala tosi Jumalasta, antaa itsensä testamenttina meille tässä pyhässä ehtoollisessaan. Tässä me hänet löydämme, tässä hän on olennollisesti, kokonaan omanamme. Siellä missä hänen tosi lihansa ja verensä on, siinä hän on itsekin sekä jumalallisen että inhimillisen luontonsa puolesta täydellisesti läsnä." (Ainoa autuuden tie 1987 s. 109).

- että "ehtoollisessa annettavassa, taivaasta tulleessa elävässä leivässä (Joh. 6:51) uskova saa aivan varmasti saa jo täällä tulevan ylösnousemusruumiin siemenen tai oraan. " - "Liioin ei Kristuksen ruumiin ja veren sakramentista tule osalliseksi vain sielu, vaan ruumiskin."

- "Usko ei kuitenkaan pukeudu vain Kristuksen vanhurskauteen, vaan itse Jeesukseen Kristukseen kokonaan, sellaisena kuin hän antaa itsensä meille sanassaan, kasteessaan ja ehtoollisessaan" Ainoa autuuden tie 1987 s.118-121).

7) LOPUKSI

Hedbergin Uskonoppi autuuteen -kirjassa (s. 66) on tällainen kehotus:

"Tulkaa, Kristuksen oman opetuksen mukaan jokapäiväistä ja jokahetkistä syntien anteeksiantamusta Kristuksen veren kautta rukoilemaan, eikä ainoastaan rukoilemaan, vaan vastaanottamaan, uskomaan ja niin Jumalalta totisesti saamaan. Olkoon tämä nyt paras läksy koko elinajaksemme, tätä opetelkaamme levolle mennessämme, noustessa, syödessä, juodessa, istuessa, käydessä, sanalla sanoen kaikkina aikoina ja kaikissa tiloissa, jotta edes vähitellen oppisimme elämään ja vaeltamaan sen ihanan ja avaran armotaivaan alla, jonka nimi on syntien anteeksiantamus ilman ansiotamme Jeesuksen Kristuksen lunastusveren kautta."



***************

Hedberg - Jumalan sanan teologi

Useat tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota Hedbergin kuuluisimman kirjan, "Uskonoppi autuuteen" -teoksen sisältöön ja 1. ja 2. painoksen välisiin muutoksiin. Tehdyistä muutoksista näkyy se linja, että Hedbergin löytö merkitsi yhä selvempää sanan korostusta: kaikki riippuu Jumalan sanasta. Usko evankeliumin sanan perustalla, pysy totuuden sanassa, hän kehottaa.

Kirje isälle syyskuussa 1844 Hedberg alkaa heti: "Niin rakas isä, mihin me uskomme ellemme Jumalan sanaan? (ks. 1.Joh.5:9-13)" Äidille hän kirjoittaa 1.10.1844: "Vakuuttakoon Herra, evankeliumin sanan kautta, kirkkaasti ja voimakkaasti hyvän äitini siitä, että me todellakin saamme ja meidän tulee vastaan ottaa Herra Jeesus vanhurskaudeksemme, pyhitykseksemme ja lunastukseksemme."

Kun Hedberg kesäkuussa (4.6.) 1844 selvitti A.J. Malmgrenille Paavo Ruotsalaisen ja hänen (FGH:n) eron syitä, hän kirjoitti: "mutta huomaa: (sydämen tunteiden) todistukseen usko ei saa perustua vaan yksin sanaan, ei myöskään tavoitella todistusta vaan sitä, että tarttuu sanaan ja lujasti pitää siitä kiinni."

Viikkoa myöhemmin eli 12.6. hän laati kirjoituksensa "Vilpitön uskontunnustus", joka tuli julki vasta 1985 ja julkaistiin kirjasena nimellä "Autuuden tie". Siinä Hedberg esittää eron syyn Ruotsalaiseen näin: "Paavo hylkää kerta kaikkiaan sen uskon, joka perustautuu yksinomaan evankeliumin sanaan, ja joka pitää kiinni tästä sanasta myös kaikkea synnintuntoa ja lain ja omantunnon syytöksiä vastaan, Jumalan vihan ja tuomion pelkoa vastaan, mutta sitä vastoin suosittelee, että sisäisesti taistellen on ponnisteltava kunnes tuntee valon koittavan sielussaan. Vasta tällöin (ei muutoin) on lupa pitää itseään armon saaneena. 'Vaan sanan päälle ei kelpaa krossata!' Tätä vastoin Luther opettaa (ja siihen Hedberg yhtyy), että Jumalan Sanassa antamiin lupauksiin juuri pitääkin turvautua ja nimenomaan niihin". (Autuuden tie 1985 s.31)

Seuraavana päivänä (siis 13.6.1844) myöhemmin hän kirjoitti vanhemmilleen: "Tärkein sisimpäni, sydämeni ja sieluni asia on tämä: perustautua kaikessa Jumalan evankeliumiin Hänen Pojastaan. Jos tämä sana pettää, silloin petyn minäkin. Jos se pysyy, seison minäkin. Kun nyt yhä selvemmin ja selvemmin näen, että minulla on Jumalan sana ja totuus puolellani, olen saanut siitä suuren rohkeuden."

Kesäkuun lopun kirjeissä vedotaan Raamatun omiin jakeisiin sanan arvosta, Joh. 6:68 (Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat) ja Joh 8:51 (Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastasi, ei milloinkaan näe kuolemaa).

Elokuussa (22.8.) 1844 Hedberg vetoaa kirjeessään vanhemmille kohtaan, joka usein muutoinkin esiintyy hänen teksteissään. Se on 1.Tim.1:15 "Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin." Hän puhuu sanasta, uskosta ja pelastusvarmuudesta ja kirjoittaa: "Ihmiset sanovat: 'sellainen usko on väärää, sillä ihminenhän tulee silloin valmiiksi ja ylimieliseksi.' Vastaus: Ei se ole ylpeyttä, että uskoo sen, mitä Jumala on sanonut ja julistanut meille sanassaan."

- Jatko näyttää, että Jumalan sana -korostus ei ole mikään teoreettinen vaan ihmisen elämää ja kuolemaa koskeva kysymys. Hedberg jatkaa kirjettä: "Päin vastoin on juuri se kaikkein pahinta ylimielisyyttä, kun Jumalan armo tehdään valheeksi, oman arvottomuutemme tähden niin että halutaan ensin tulla armon arvoisiksi. Uskohan tekee meidät siten valmiiksi, että voimme kuolla autuaasti; ja se onkin tarpeen, sillä kuolemahan voi tulla millä hetkellä hyvänsä."

Syyskuussa 1844 Hedberg kirjoitti vanhemmilleen vedoten samaan kohtaan 1. Tim.1:15 ja sanoi: "Rakas isä, turvautukaamme kokonaan ja lujasti tähän Jumalan 'lujaan sanaan', josta apostoli sanoo, että se on vastaanottamisen arvoinen. Sillä kaikki, kaikki, kaikki voi muuttua, kadota ja mennä menojaan, mutta Jumalan sana pysyy ikuisesti."