Tämän kirjan päähakemisto | Raamattuluentojen hakemisto | SLEY:n Kotisivuille | Raamattukurssin kotisivut | Tulostettava versio

Armolahjat - mitä Raamattu niistä sanoo?

Jari Rankinen



Olemmehan raamatullisia. Olemmehan raamatullisia tässäkin asiassa. Raamattu sanoo, että armolahjoja on. Ja että Jumalan Henki antaa sellaisiakin lahjoja, jotka ehkä tuntuvat meistä luterilaiselle uskolle vierailta tai joita me pidämme tarpeettomina. Jos olemme raamatullisia, emme kiellä tai vähättele näitäkään lahjoja. Tai emme kiellä näidenkään lahjojen käyttämistä.

Raamatullisuus on myös sitä, että varoitamme armolahjojen väärinkäyttämisestä. Tai varoitamme, ettei armolahjoja saa asettaa asemaan, johon ne eivät kuulu. Joku sanoo, ettei näin pidä tehdä, koska armolahjoihin suhtaudutaan muutenkin niin kriittisesti. Tämä ei ole raamatullisuutta. Armolahjoista sinänsä Raamattu ei varoita, mutta armolahjojen väärinkäyttämisestä se varoittaa.

Niin, ole avoin Jumalan sanan edessä. Lue, mitä se sanoo. Ja anna sen sanoa, mitä asiat ovat. Hylkää se, mikä on vastoin Raamattua. Ja omaksu se, mitä Raamattu opettaa - vaikka se olisi uutta ja toista kuin se, mitä olet aikaisemmin ja ehkä niin varmasti ajatellut. Tämä on joskus niin vaikeaa. Mutta tämä on sittenkin turvallinen tie. Jumala sana ei vie meitä harhaan.

Me olemme erilaisia. Yksi suhtautuu uskoonkin voimakkaasti tunteella ja kaipaa uskonelämässä kokemuksia. Toinen punnitsee uskonasioita älyllisesti eikä niin kaipaa kokemuksia. Tai taustamme ja vaiheemme uskontiellä ovat erilaisia. Ja tämä vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme armolahjoihin. Tämä erilaisuus tulee suoda. Jumalan sanakin sen suo. Tämä erilaisuus on rikkautta Jumalan seurakunnassa. Mutta Jumalan sanan mukaan tulee kaikkien uskoa ja toimia.



Mitä armolahjat ovat?

Armolahjoja on paljon. Raamatusta löydämme niistä esimerkkejä: Parantamisen lahja, kyky jakaa tietoa, kyky erottaa, milloin puhuu Jumalan Henki, milloin joku muu henki, kielilläpuhuminen, profetoiminen, opettaminen, halu palvella muita, kyky johtaa seurakuntaa, halu antaa omastaan ja halu auttaa köyhiä. Niin, nämä ovat esimerkkejä armolahjoista. Raamattu ei pyri antamaan kattavaa armolahjojen listaa. Voimme sanoa, että kaikki kyvyt, jotka rakentavat Jumalan seurakuntaa ja auttavat sitä, että Jumalan seurakunta suorittaa tässä maailmassa tehtäväänsä, ovat armolahjoja. Osa lahjoista on sellaisia, etteivät ne liity meidän luontaisiin lahjoihimme. Esimerkiksi kielilläpuhuminen on tällainen lahja. Osa on sellaisia, että olemme saaneet ne jo silloin, kun Luojamme teki meidät ja varusti meidät niillä lahjoilla, joilla varusti. Lahjan saanut voi laittaa lahjansa palvelemaan seurakuntaa ja siinä tapauksessa on oikein puhua armolahjasta. Esimerkiksi musikaalisuus on tällainen lahja. Tai kyky johtaa tai kyky opettaa. Eiköhän sinullakin armolahja ole. Se voi olla jokin arkisentuntuinen kyky. Palvele sillä kyvyllä Jumalan valtakunnan työtä. Ja se on armolahja.

Sana armolahja kertoo, millaisia lahjat ovat. Niitä ei jaeta ansioiden mukaan. Sitten ne olisivat ansiolahjoja. Mutta ne ovat armolahjoja. Jumalan Pyhä Henki antaa niitä kenelle antaa harkintansa mukaan ja me emme sitä harkintaa tunne. Tästäkään syystä seurakuntaa ei pidä asettaa paremmuusjärjestykseen sen mukaan, kenellä lahjoja on ja kenellä ei. Paavali sanoo niinkin, että Jumalan Henki antaa armolahjoja niille, jotka niitä vähiten ansaitsisivat. Hän sanoo, että Jumala verhoaa vähäarvoisemmat seurakunnan jäsenet suuremmalla kunnialla. Ja että ne, jotka eivät arvostettua armolahjaa saa, eivät sitä tarvitsekaan - he ovat seurakunnassa välttämättömiä muutenkin (1. Kor. 12:24).



Armolahjat eivät ole oikean uskon tae.

Sielläkin, missä ei tunneta kolmiyhteistä Jumalaa tai missä hänet torjutaan, voidaan puhua kielillä tai sairaita voi parantua. Ja Perkelekin osaa tehdä ihmeitä. Hän eksyttää tehokkaimmin juuri siellä, missä hänen toimintansa muistuttaa Jumalan toimintaa. Ja joskus Jumala toimii kummallisesti: hän antaa armolahjoja sinne, missä joissakin asioissa uskotaan ja eletään vastoin hänen sanaansa. Korintin seurakunta on tästä esimerkki. Paavali kehuu seurakuntaa siitä, että sillä on paljon erilaisia armolahjoja eikä sano, etteivät lahjat ole Jumalasta. Ja kuitenkin Paavali joutuu puuttumaan moniin Jumalan sanan vastaisuuksiin ja varoittaa, että ellei seurakunta näissä tee parannusta, se tulee Herran saapuessa tuomituksi. Armolahjojen esiintyminen ei siis saa sokaista ajattelemaan, että kaikki on oikeaa ja hyvää siellä, missä armolahjoja esiintyy. Tai että Jumalakin on hyväksynyt tämän asian - joka kuitenkin on vastoin Raamattua - koska hän on antanut armolahjoja. Tai armolahjojen esiintyminen ei saa johtaa meitä tekemään yhteistyötä uudestikastajien kanssa. Heillä voi olla Jumalan synnyttämiä armolahjoja ja kuitenkin he opettavat kasteesta vastoin Jumalan sanaa. Niin, meitäkin Jumalan sana varoittaa: Me tulemme tuomituiksi, jos armolahjat sokaisevat meidät niin, että alamme opettaa ja toimia vastoin Jumalan sanaa.



Armolahjat eivät ole oikean uskon edellytys.

Ei siis vain siellä, missä on armolahjoja, tai sillä ihmisellä, jolla on jokin armolahja, ole oikeaa uskoa. Evankeliumi ristiinnaulitusta Jeesuksesta ei tarvitse mitään lisiä. Se ei tarvitse lisäksi armolahjojakaan. Evankeliumi ja yksin se riittää pelastukseen ja Jumalan lapsena elämiseen. Tätä täytyy korostaa varsinkin siellä, minne Jumala on jakanut armolahjoja ja missä on niitä, joilla ei ole armolahjoja, joita toiset heiltä ehkä huomaamatta vaativat, ja jotka tuntevat itsensä alamittaisiksi. Vaikka sinulla ei olisi yhtään armolahjaa ja vaikka et tietäisi armolahjoista mitään, saat uskoa Jeesukseen. Ja uskossa ristiinnaulittuun Herraan sinulla on kaikki, mitä tarvitset Jumalan lapsena elämiseen ja taivaaseen pääsemiseen.

Raamattu käskee tavoitella armolahjoja. Raamattu sanoo yksinkertaisen totuuden: Ne, jotka pyytävät, saavat. Jotka eivät pyydä, jäävät ilman. Tavoittelu ei ole painostamista - Jumalan painostamista tai toisen ihmisen painostamista. Se on nöyrää ja ahkeraa rukousta. Olemmeko tavoitelleet armolahjoja? Emmekö voisi tästä eteenpäin vaikkapa joskus seuroissa rukoilla ääneen, että Jumala antaisi meille lahjoja, joita seurakuntamme tarvitsee. Tämä tekisi armolahjoista luonnollisen asian. Ja rukous raivaisi tietä armolahjojen käyttämiselle. Ja rukous on sitoutumista siihen, mitä rukoilemme. Emme voi kieltäytyä lahjoista emmekä voi kieltää niiden käyttöä, jos olemme niitä pyytäneet Jumalalta. Viisasta on pyytää, että Jumala antaa meille sitä, mitä hän tietää meidän tarvitsevan. Se voi olla jotakin aivan muuta kuin mitä me itse ajattelemme.

Raamattu kieltää kätkemästä armolahjaa. Käytä siis lahjaasi - vaikka lahjasi olisi sellainen, että jotenkin häpeät sitä tai muut eivät sitä arvosta. Turhaan Jumala ei ole antanut lahjaa. Seurakunta tarvitsee sitä.

Uskomme keskeisin asia on Golgatan risti. Opettele turvautumaan yksin siihen. Opettele, ettet turvaudu siihen, mitä itse olet, mitä huomaat Jumalan saaneen sinussa aikaa tai siihen, oletko saanut armolahjan tai miten sitä käytät. Tämä on vaikea asia ja siksi tätä täytyy opetella. Golgatan risti on ainoa kestävä perusta. Se on pystyssä niinäkin päivinä, joina ei huomaa itsessä mitään hyvää tai joina se armolahjakin on hiipunut tai sammunut kokonaan. Ja niinäkin päivinä Golgatan ristissä on kaikki, mitä tarvitsen pelastukseeni ja Jumalan lapsena elämiseen. Jos uskomme on jonkin muu varassa, siltä murenee pohja alta. Ja se tapahtuu yllättävän nopeasti.

Jos armolahja ohjaa uskonelämää niin, että keskeisimmäksi asiaksi tulee jokin muu kuin risti, armolahjaa käytetään väärin. Toisinaan niin tapahtuu. Totta on myös se, että monen kohdalla juuri jonkin armolahja on uudistanut suhteen Jeesukseen ja tehnyt hänen rististään entistä rakkaamman.

Paavali opettaa Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä, etteivät armolahjat sinänsä ole arvokkaita vaan ne ovat arvokkaita, jos niissä ja niiden kautta ilmenee rakkaus - se rakkaus, jolla Jeesuskin rakasti meitä. Jos armolahjan käyttö on toisten alaspainamista, oman edun tavoittelua ja muiden unohtamista, se Paavalin sanojen mukaan samaa kuin että joku kävisi silloin tällöin paukauttamassa rumpua. Moni kuulee äänen mutta ei siitä mitään hyötyä ole. Ja se tekee korvissa kipeää.

Niin, ohjaako lahjasi sinua turvautumaan yhä lujemmin ja yksin Golgatan ristiin? Ja ohjaatko lahjallasi muita ristiinnaulitun Herran luo? Ja rakastatko lahjallasi? Käytätkö lahjaasi niin, että toisten on parempi olla? Kadu, jos et ole käyttänyt lahjaasi näin. Mutta älä kätke lahjaasi. Pyydä tästä eteenpäin Jumalalta taitoa ja nöyryyttä rakastaa lahjallasi ja kirkastaa Jeesuksen ristiä. Vähäisenkin tuntuisella lahjalla voi rakastaa ja kirkastaa ristiä. Ja lahja on mitä arvokkain. Näyttävälläkin lahjalla voi tehdä muuta. Ja sellaisella lahjalla ei arvoa.

Nöyrästi käytetty lahja rakentaa seurakuntaa parhaiten. Ylpeily ja itsensä toisten yläpuolelle asettaminen hajottaa seurakuntaa tehokkaimmin.

On opetusta, jonka mukaan on niitä kristittyjä, joilla on Pyhä Henki ja joilla merkkinä tästä on jokin armolahja. Ja moni sanoo, että se on kielilläpuhuminen. Ja sitten on niitä, jotka eivät vielä ole saaneet Pyhää Henkeä mutta joiden tulee pyrkiä sille tasolle, että hekin saavat Jumalan Hengen. Tällaisen opetuksen torjumme, koska Raamattu ei opeta mitään tällaista. Kaikilla Jumalan lapsilla on Pyhä Henki. Ja merkki siitä, että on saanut Jumalan Hengen on se, että uskoo Jeesukseen. Kukaan ei voi uskoa häneen ilman Pyhä Henkeä. Hengellä täyttyminen, josta Raamattu puhuu tarkoittaa sitä, että Jumalan Henki, joka asuu meissä, valtaa meissä suurempaa sijaa. Sitä pyydämme, että tätä meissä tapahtuisi.

Jumalan omana eläminen ei niinkään ole voimaa ja ihmeitä vaan ristinkantamista. Ristinkantaminen on heikkoutta, sairautta, ongelmia, halveksittuna olemista tai sitä, ettei toivottua ihmettä tapahtunutkaan. Ja ne, joiden elämä on varsinkin tätä, eivät ole huonompia Jumalan lapsia. Jumalan sanan mukaan he juuri ovat Jumalalle erityisen rakkaita.

Armolahjat houkuttelevat toimintaan mukaan toisia. Toisia ne ajavat pois. Ystäväni, joka oli sattumalta joutunut tilaisuuteen, jossa puhuttiin kielillä ja profetoitiin, sanoi: Jos usko Jeesukseen on tällaista, en tahdo olla missään tekemisissä uskon kanssa. Tämän mahdollisuuden Paavalikin tuntee ja siksi hän käskee käyttää lahjoja harkiten. Emme saa ajaa ketään pois Jeesuksen luota. Siksi joitakin lahjoja täytyy käyttää varoen ja joskus on oltava niitä käyttämättä. Ja ensiksi lahjoista täytyy puhua ja opettaa - että ne tulevat tutuiksi eivätkä ne pelota - ja vasta opettamisen jälkeen niitä saa käyttää.

Jumala ei puhu vastoin sitä, mitä hän sanoo Raamatussa. Profetia ei voi kumoa kirjoitettua Jumalan sanaa. Jos ja kun on profetioita, jotka ovat vastoin Raamattua, ne eivät ole Jumalasta. Sellaisen profetian voi ilmoittaa uskovainenkin ihminen ja sekin, jota olemme tottuneet pitämään luotettava opettajana. Synti meissä näkyy näinkin. Joka tällaisiin profetioihin vedoten toimii vastoin Raamattua, korottaa ihmisen Jumalan paikalla ja on suuressa vaarassa eksyä pois taivaan tieltä.

Pyhä Henki on ja tekee työtä juuri Raamatun sanassa. Siksi Jumalan Hengen synnyttämät armolahjat kiinnittävät ihmistä yhä lujemmin Jumalan sanaan, jossa Jumalan Henki on. Tämä - tekeekö lahja Jumalan sanasta yhä rakkaamman - onkin hyvä osoitin, onko lahja Jumalasta vai ei ja käytetäänkö lahjaa oikein. Moni kertoo, että armolahjan myötä sai uutta intoa lukea Raamattua ja voimaa pitäytyä siihen. Mutta jonkun elämä osoittaa, että lahja vie kauemmaksi Jumalan sanasta. Sellainen lahja ei voi olla Jumalasta. Tai Jumalan antamaa lahjaa käytetään niin toisin kuin Jumala on tarkoittanut.