Tämän kirjan päähakemisto | Raamattuluentojen hakemisto | SLEY:n Kotisivuille | Raamattukurssin kotisivut | Tulostettava versio

Hanna Rauta - Kuukauden evankelinen opettaja

Annika Kuusisto



Hanna Rauta on tullut monelle rakkaaksi hänen kirjallisten tuotostensa välityksellä. Tällä kerralla tutustumme tähän merkittävään hengelliseen äitiin.



Emäntä ja aktiivivaikuttaja

Hanna Rauta syntyi Asikkalassa vuonna 1877 Kalle Antinpoika Pätiälän ja Adolfina Eskolan tyttärenä. Hän oli iloinen ja vilkas lapsi, kova nauramaan ja herkkä itkemään, siis taiteilijaluonne alusta asti. Hän muutti 14-vuotiaana vanhempiensa ja sisarustensa kanssa Luopioisiin, joka oli Kalle-isän synnyinseutua. Luopioisissa Hanna Rauta sitten asustelikin koko elämänsä loppuun asti. Hän meni naimisiin maanviljelijä Kalle Regnellin kanssa vuonna 1896. Sukunimeä Rauta hän käytti aluksi vain kirjailijanimenä, mutta otti sen viralliseksi nimekseen myöhäisempinä elinvuosinaan.

Talon emännyyden ohella Hanna Raudalla oli monenlaisia harrastuksia. Hän toimi kotipitäjässään monissa kunnallisissa luottamustehtävissä sekä useita vuosia orpokoti Siunaukselan ja Karkun kansanopiston johtokunnan jäsenenä. Hanna Rauta kuului veljensä Heino Pätiälän ohella niihin evankelisiin, jotka 1920-luvulla uskonnonvapauslain herättämän kirkkokysymyksen seurauksena erosivat kirkosta ja perustivat uuden luterilaisen kirkon. Rauta vaikutti Suomen vapaan evankelisluterilaisen seurakuntaliiton hallituksessa vuodesta 1928 aina kuolemaansa 1956 asti. Tämä kirkkokunta on olemassa yhä tänä päivänä.



Kristusta kirkastava kirjailija

Hanna Rauta on tullut tunnetuksi ennen kaikkea kirjallisesta tuotannostaan. Ensimmäinen teos Vanhaa ja uutta virttä ilmestyi v. 1906. Tätä seurasi lukuisa joukko romaaneja: mm. Sidotuita, Sipivaarin kasvatti, Naapurirakkautta, Ei muuta tietä sekä Aaro ja Loviisa. Lisäksi hän kirjoitti paljon runoja sekä sanoitti ja suomensi useita lauluja. Raudan kirjoittama omaelämäkertateos Nähtyä ja koettua on myös värikästä ja elämänläheistä luettavaa.

Raudan koko kirjallisen tuotannon keskeinen sanoma on ristiinnaulittu Kristus. Kirjailijalle oli monien hengellisten taistelujen kautta selvinnyt Jumalan armo Kristuksessa. Tätä autuaaksitekevää tietoa syntien anteeksiantamuksesta hän halusi jakaa toisillekin ja tämä oli syy, miksi hän kirjoitti. Rauta pitäytyi tinkimättä Raamattuun. Puheissaan, runoissaan ja kirjoissaan hän ohjasi katseet Golgatan keskimmäiselle ristille naulittuun Jumalan karitsaan, joka otti pois maailman synnin. Rauta on myös hyvä esimerkki maallikosta, joka “lampaan korvalla“ erotteli kuulemansa opetuksen. Raamatun sanasta poikkeavaa opetusta ei saanut hänen mukaansa hyväksyä.



Kiintopiste “haihattelujen“ keskellä

Hanna Rauta oli voimakas persoona. Hän toimi paikkakuntansa evankelisen toiminnan johtavana henkilönä. Tästä huolimatta hän piti itseään “lapsellisena haihattelijana“. Rauta surkutteli sitä, että kaikki hänen työnsä jäivät aina keskeneräiseksi. Häntä hirvitti katsoa menneisyyteen, koska hän näki siellä pelkkiä aikomuksia, työn tynkiä ja alkuja, mutta vain harvoin aikaansaannoksia.

Yksi kiintopiste Raudalla oli kuitenkin kaikkien “haihattelujen“ keskellä: Jumalan evankeliumi. Tästä hän itse kertoo: “Siinä on autuuteni, varmuuteni, kalliopohjani. Ilman sitä en ole koskaan tullut toimeen. Ilman sitä olisin kuin värisevä lehti tuulessa, kuin korsi virran pyörteessä. Kun se on väkevyyteni, tunnen olevani ikuisesti nuori, rohkea ja peloton.“



Rautainen perintö

Hanna Raudan koko kirjallisen tuotannon, niin romaanien, runojen kuin laulujenkin keskipisteenä on ristiinnaulittu Kristus. Tämän mainion kirjailijan suurin inspiraation lähde oli kirjojen kirja: Raamattu. Hanna Rauta halusi jättää jälkipolville perinnöksi ennen kaikkea sen, ettemme milloinkaan hylkäisi Jumalan iankaikkisesti pysyvää Sanaa. Jumalan Sanan varassa elävä ihminen pääsee kerran perille nauttimaan taivaan ihanuudesta. Taivastien kulkija saa tänä päivänäkin ammentaa rautaista hengellistä ruokaa suoraan Raamatusta, ei ottamalla sieltä mitään pois, eikä lisäämällä siihen mitään. Se on hyvää sellaisenaan.