Tämän kirjan päähakemisto | Raamattuluentojen hakemisto | SLEY:n Kotisivuille | Raamattukurssin kotisivut | Tulostettava versio

K.V. Tamminen - kuukauden evankelinen opettaja

Annika Kuusisto



Sanansaattajan kuusiosainen evankelisia merkkihenkilöitä esittelevä sarja päättyy tässä numerossa. Esittelyvuorossa viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, on Evankeliumiyhdistyksen pitkäaikainen toiminnanjohtaja rovasti Kauko Veikko Tamminen (1882-1946).



Etsijä löytää armon

Kauko Veikko Tamminen syntyi vuonna 1882 Kosken pitäjässä Lounais-Suomessa. Hänen vanhempansa Emanuel ja Serafina Tamminen olivat kansakoulunopettajia. Perhe muutti vuonna 1883 Raisioon, jonne Tammisen monet lapsuusmuistot liittyvät. Veikko-poika kävi koulua Turun suomalaisessa lyseossa. Tultuaan ylioppilaaksi Veikko Tamminen haaveili papin tehtävästä, mutta epäili, ettei hän olisi riittävän hyvä siihen. Kun muut suunnitelmat eivät ottaneet toteutuakseen, Tamminen aloitti teologian opinnot.

Nuori opiskelija päätti opintojensa alkuvaiheessa, ettei hänestä tulisi leipäpappia. Lapsuudenkodissaan Tamminen oli oppinut rukoilemaan joka aamu ja ilta, mutta hän kertoi myöhemmin, ettei vielä kaksitoistavuotiaanakaan ymmärtänyt, mitä sanoi. Opiskeluvuosiensa aikana Tamminen yritti kovasti etsiä uskonelämäänsä syvyyttä erilaisista hengellisistä piireistä. Etsimiseen liittyi paljon hengellistä ahdistusta ja toivottomuutta.

Uskon asioitten selviämisen kannalta Tammiselle muodostui ratkaisevaksi hänen vuoden kestänyt oleskelunsa Kurun seurakunnassa kirkkoherran saarna-apulaisena. Hengellinen löytö tapahtui Kurun pappilan peräkammarissa yksinkertaisesti Raamattua lukemalla. Tamminen vakuuttui Jumalan Sanan perusteella, että hän sai kurjana syntisenä uskoa kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen veren tähden.



Armoitettu julistaja

Päästyään hengelliseen selvyyteen Tamminen koki evankelisuuden itselleen läheiseksi. Jo 1910-luvulla hän tuli evankelisen kansan hyvin tuntemaksi julistajaksi. Ennen kuin Tamminen valittiin 1923 Evankeliumiyhdistyksen toiminnanjohtajaksi hän oli ehtinyt toimia lähes 20 vuotta pappina niin eri seurakunnissa kuin Evankeliumiyhdistyksenkin palveluksessa. Tammisessa oli luontaista johtaja-ainesta. Hän oli järjestelykykyinen ja hyvä taloudenhoitaja, mutta ennen kaikkea hän oli armoitettu julistaja, jonka omaantuntoon vetoava, herättävä ja lohduttava Jumalan sanan saarna havainnollisessa muodossa kosketti kuulijoita.

Tammisen julistuksen punaisena lankana oli Kristuksen kaikkia koskevan sovitustyön sanoma. Hän oli Jumalan Sanaa monipuolisesti julistava pappi, joka saarnasi vakavasti lakia ja pyhitystä, mutta julistuksen pääsävelenä oli aina Kristuksen ristintyössä tapahtunut lunastus, koko maailman vanhurskauttaminen Jeesuksen veressä eli yleinen anteeksiantamus. Tammisen kirjalliset ja runon lahjat olivat harvinaislaatuiset. Hänen saarna- ja puhekokoelmiaan on julkaistu useita ja mm. Siionin Kanteleesta löytyy paljon Tammisen sanoittamia lauluja.



Lapsirakas ja empaattinen

Tamminen tapasi tulevan vaimonsa Selma Paunun vuonna 1903. Runoilijalahjakkuus Tamminen kertoo tuosta hetkestä miehekkään romanttisesti: “Sinut nähdessään ensi kerran tuli sytytti bensiinin. Yhä muistaen nuo sulopäivät sydän sykkivi kiivaammin.“ Elämä kuljetti näitä nuoria kuitenkin eri teitä, kunnes he jälleen löysivät toisensa talvella 1911 ja menivät saman vuoden kesäkuussa naimisiin. Tammisille syntyi yhteensä viisi lasta. Pienen Martti-pojan kuolema vuonna 1919 oli K.V. Tammiselle raskas kokemus, johon hän usein puheissaan palasi. Veikko Tamminen oli tunnetusti lapsirakas. Hän viihtyi niin omien kuin vieraiden lasten kanssa.

Ensi tutustumalta Veikko Tamminen vaikutti totiselta, jopa jäyhänoloiselta. Hänen luonteensa sydämellisyys ja leppoisuus tulivat kuitenkin pian esiin. Välillä Tamminen saattoi olla vähän ujokin ja varsinkin vieraassa seurassa hän vetäytyi usein sivuun. Useimmiten hänet kuitenkin muistetaan iloisena ja veitikkamaisena, erityisesti lasten parissa. Hän oli kiinnostunut muista ihmisistä ja osasi taitavasti eläytyä toisen ihmisen osaan ja tarpeisiin.

Rovasti Tammisen kuolema vuonna 1946 sai aikaan suuren surun koko evankelisessa liikkeessä.

“Rovasti Tammisen poismeno merkitsi yhdistyksellemme samaa kuin isän kuolema perheelle“, kirjoitti tohtori Lauri Takala Veikko Tammisen muistosanojen päätteeksi Evankeliumiyhdistyksen vuosikertomukseen.



K.V. Tammisen perintö

Veikko Tammisen evankeliselle liikkeelle jättämä hengellinen perintö on merkittävä. Hän oli Jumalan Sanaan koko painollaan luottava mies. Tamminen julisti kokonaista Jumalan Sanaa: lain saarnalla hän saattoi tarttua voimakkaastikin ihmisten syntielämään ja evankeliumin julistuksella hän lohdutti ja paransi syntejään katuvaa ihmistä. Koko Tammisen työn tavoitteena oli tehdä kaikille selväksi, että Kristus oli kuollut ristillä jokaisen syntien tähden.

Muistamme suurella kiitollisuudella niin Tammisen kuin kaikkien muidenkin Jumalan Sanaa kirkkaasti julistaneiden saarnaajien elämäntyötä. Rukoillaan, että Jumala säilyttäisi ja antaisi kirkollemme yhä uusia Raamatulle uskollisia hengellisiä opettajia, niin että ilosanoma Jeesuksesta voisi kantautua kaikkien tietoon ja sydämiin asti.