Tämän kirjan päähakemisto | Raamattuluentojen hakemisto | SLEY:n Kotisivuille | Raamattukurssin kotisivut | Tulostettava versio

Saarnaaja - Syvyyksien luotaaja

1. Johdanto

Saarnaajan kirjan hepreankielinen nimi on Kohelet, joka on kuningas Salomon traditionaalinen nimi. Itse sana Kohelet merkitsee seurakuntakokouksen johtajan tointa, mutta myöhemmin myös tällaisen toimen haltijaa. Saarnaajan kirjan kirjoittajana esiintyy Jerusalemissa hallinnut kuningas, joka kuului Daavidin sukuun (1:1, 12). Juutalaisessa perimätiedossa tämä kuningas on samaistettu Salomon kanssa. Kohelet-nimen hän on saanut sen vuoksi, että hän opetti julkisesti Israelin seurakuntaa kuten 1 Kun 8:12- kertoo. Tämä juutalaisessa traditiossa säilynyt tieto, että Salomo olisi Saarnaaja on epäilemättä täysin oikea. Kuitenkaan ei Salomo itse ole kirjoittanut tätä kirjaa, joka on syntynyt pakkosiirtolaisuuden jälkeisellä ajalla ehkä joskus 300-luvulla eKr.

Kirja on luonnehdittavissa taaksepäin katsovaksi profeetalliseksi tutkielmaksi Salomon elämästä (vrt. Laulujen Laulu!). Siinä ilmeisestikin Salomo kuvataan vanhaksi kuninkaaksi, joka kohta siirtyy kuoleman rajan tuolle puolelle, tutkimassa ja arvioimassa omaa elämäänsä. Hänen suuhunsa on pantu pessimistiset sanat, jotka kerta toisensa jälkeen kuvaavat elämän tyhjyyttä ja katoavaisuutta. Usein toistuva lause hänen huulillaan on "Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!" (1:2).

Kuinka on ymmärrettävissä, että Salomo on vanhoilla päivillään vaipunut tällaiseen epätoivoon elämästä? Selitys löytyy hänen lankeemuksestansa. Lopulta hänen monet vaimonsa viettelivät hänet palvelemaan vieraita jumalia (1 Kun 11). Salomo, jonka sydämessä oli nuorena ollut Herran pelko ja joka oli saanut ihanalla tavalla maistaa Herran hyvyyttä menetti lopulta vaimojensa viettelyksestä kalleimman aarteensa: Herran pelon ja kunnioituksen. Sen mukana häneltä meni vähitellen myös ilo elämästä. Jumala tuli hänelle yhä kaukaisemmaksi, hänen antamansa lahjat rikkaus, maine, viisaus jne eivät voineet tuoda kuin hetkellistä riemua elämään. Saarnaajan kirja haluaa luoda profeetallisen katseen Salomon elämään hänen vanhoilla päivillään. Siinä halutaan kuvata miehen ajatuksia, joka on saanut elämältä kaiken mahdollisen, mutta jolta puuttuu yksi aarre, Herran pelko ja sen mukana kaikki muu.



2. Saarnaajan viisaus

Saarnaaja tekee vanhoilla päivillään viisaita ja teräviä huomioita elämän eri aloilta. Niissä kuvastuu erityisesti hänen oma kokemuksensa ja lankeemuksensa. Hän opettaa kaikista asioista niiden nurjan puolen yrittämättäkään löytää paljonkaan myönteistä sanottavaa. Hän haluaa kuvata elämän turhuudeksi, joka häviää kuoleman lähestyessä. Saarnaajan kirjan tarkoituksena ei kuitenkaan ole opettaa tällaista pessimististä elämänkatsomusta, joka muuten sekä VT:n että UT:n kirjoituksille on täysin vieras. Kirjan varsinainen opetus kärjistyy sen viimeisiin jakeisiin: "Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä. Jumala vaatii tuomiolle kaikista salatuistakin teoista, niin hyvistä kuin pahoista." (12:13-14).

Saarnaajan kuvaama pessimistinen näkemys elämästä johtuu juuri Jumalan pelon puuttumisesta, jonka hän hämärästi tajuaa vanhuuden päivinänsä. Koko kirjan sisältä tähtää tähän loppuun. Se haluaa osoittaa Salomon elämän avulla lukijalle, kuinka kaikkinainen rikkaus, maine, viisaus jne ovat turhuutta ellei ihminen saa nautti näistä lahjoista Jumalan pelossa. Ilman kirjan kahta viimeistä jaetta kirja tuskin olisi VT:ssa, sillä sen antama pessimistinen elämänkatsomus ei ole Jumalan antama opetus vaan se, millainen elämä on ilman Jumalan pelkoa ja todellista luottamusta häneen. Nämä kaksi viimeistä jaetta pitäisi kirjoittaa kultakirjaimin, jotta jokainen lukija ymmärtäisi kirjan todellisen sanoman.



3. Ilman Jumalan pelkoa vaivannäkö on turhuutta

"Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla?" (1:3). Saarnaaja joutuu miettimään elämänsä loppupäivinä kaikkea sitä, mitä hän on saanut aikaan. Hän oli rakentanut useita palatseja ja taloja, varustanut monia kaupunkeja, istuttanut viinitarhoja, kaivanut vesilammikoita jne (1 Kun 6-7; Saarn 2:4-6), hankkinut itselleen omaisuutta ja rikkautta ylenmäärin (1 Kun 10:11-12; 2Aik 9:10-1; 2 Aik 1:12; Saarn 2:7-8). Hän oli saanut kaiken elämältä, mitä vain halusi. Mitään hän ei ollut itseltään kieltänyt (2:10). Lähestyvän kuoleman hetkellä hän kuitenkin tajuaa kaiken vaivannäkönsä turhuuden: "Ja minä vihasin koko elämää, sillä kaikki, mitä auringon alla tapahtuu, oli minusta pelkkää pahaa, turhuutta ja tuulen tavoittelua. Minä vihasin sitä vaivannäköä, jolla olin rasittanut itseäni auringon alla, koska minun täytyy jättää sen tulokset seuraajalleni." (2:17-18).

Se joka haluaa rikastua, ei koskaan tule kyllin rikkaaksi, vaan hän haluaa itselleen aina enemmän rahaa (5:9). Onnettomuus on suuri, kun Jumala antaa miehelle rikkautta, tavaraa ja kunniaa, mutta ei salli hänen nauttia siitä. Miten moni ihminen haaveileekaan suurista rikkauksista ymmärtämättä oman sydämensä petollisia unelmia, jotka haluavat vietellä hänet pois Jumalan pelosta ja kunnioituksesta palvelemaan luotua: "Ne, jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ihmiset tuhoon ja perikatoon." (1 Tim 6:9).



4. Ilman Jumalan pelkoa viisaus on turhaa

Viisaudessaan Salomo on VT:n kuuluisin henkilö. Hän oli oppinut ja viisas mies, jonka vertaista ei löytynyt. Saarnaajan kirjassa me kohtaamme hänet kuitenkin kaikkea muuta kuin ylpeänä tästä omasta viisaudestansa: "Minä sanoin sydämessäni: olen hankkinut yhä enemmän viisautta, enemmän kuin kukaan, joka on hallinnut Jerusalemissa ennen minua, minun sydämeni on tallettanut tietoa ja viisautta. Ja minä halusin ottaa selville, mikä on tietoa ja viisautta, mikä taas mielettömyyttä ja typeryyttä. Mutta minä havaitsin, että tuulta vain tavoittelin. Sillä missä on paljon viisautta, siellä on paljon huolta, ja joka tietoa lisää, lisää tuskaa." (1:16-18).

Ilman Jumalaa saarnaaja oli omassa viisaudessaan oppinut ymmärtämään ainoastaan elämän turhuuden ja tyhjyyden. Hän oli unohtanut kultaisen sananlaskun: "Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta." (Snl 9:10).

Ihminen ei pysty oman viisautensa varassa löytämään elämälle tarkoitusta ja merkitystä, koska hän ei viisaudellansa opi tuntemaan Jumalaa. Ainoa tie Jumalan tuntemiseen on peljätä ja kunnioittaa häntä ja ottaa vaari hänen sanastansa: "Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat." (1 Kor 1:21).

Todellinen Jumalan pelko ei kysele, kuulostaako Jumalan Sana järkevältä vai ei, vaan se ottaa lapsenuskonomaisesti vastaan kaiken, mitä Jumala sanoo, vaikka se kuulostaisi hullulta, merkilliseltä tai olisi itse hulluus!



5. Saarnaajan toivottomat kokemukset naisista

Kaikkein pessimistisin ja katkerin muisto Saarnaajalla on naisista: "Minä havaitsin: Kuolemaakin katkerampi on nainen. Hän on pyydys, hänen sydämensä on ansa, hänen kätensä ovat kahleet. Jumalalle mieluinen hänet välttää, mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa." (7:27).

Tämä katkeruus on ymmärrettävissä sillä, että juuri naiset saivat Salomon vietellyksi pois palvelemaan vieraita jumalia (1 Kun 11). Vanhuuden voimattomuudessa Salomo ymmärtää, mihin hänen nuoruutensa halukkaat ja ahnaat silmät olivat hänet ajaneet. Hän oli kulkenut naisen luota naisen luo, kerännyt itselleen tuhatpäisen haaremin ja saanut lopulta kokea, millä kahleilla naisten pehmeät sylit olivat hänet kahlinneet. Hänen uskonsa ja luottamuksensa Jumalaan oli alkanut horjua vaimojen kuiskutellessaan hänen korviinsa uusien jumalien nimiä. Salomo oli saanut kokea, mikä valta naisella on mieheen nähden! Vanhoilla päivillään hän ehkä kuitenkin sydämessään yhtyi Sananlaskujen viimeisimpiin jakeisiin: "Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!" (Snl 30:30).



6. Saarnaajan elämän viimeisimmät vaiheet

Raamattu ei tiedä kertoa miten Salomon elämä päättyi. Katuiko hän vielä elämänsä loppupäivinä jumalatonta vaellustansa ja nöyrtyikö hän Jumalansa edessä? Saarnaajan kirja haluaa kuitenkin jättää lukijoiden silmien eteen vanhan miehen, joka elämänsä viimeisinä päivinä näkee lankeemuksensa karmeat seuraukset. Hän tajuaa elämänsä tyhjyyden ja turhuuden ilman Jumalaa ja yrittää löytää sanoja, jotka selittäisivät kaiken sen onnettomuuden, joka hänelle on tullut. Hänen elämänsä tyhjyyteen kaikuvat opetuksen sanat:

"Tässä on lopputulos kaikesta, mitä nyt on kuultu: pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä koskee jokaista ihmistä." (12:13)