Pohjois-Koreaa johtavalla Kim-suvulla on kristilliset juuret. Tällä hetkellä Pohjois-Korean kristityt ovat kuitenkin vainotuin kristillinen ihmisryhmä maailmassa. Maailmanpoliittiset muutokset ovat saaneet lähetysjärjestöt valmiustilaan.

Ennen toista maailmansotaa Korea oli Japanin miehittämä. Japani vetäytyi Koreasta kärsittyään tappion toisessa maailmansodassa, ja Yhdysvallat ja Neuvostoliitto jakoivat maan kahtia. Pohjoisosa jäi Neuvostoliiton valvontaan ja eteläinen osa Koreaa Yhdysvaltojen valvontaan. Maiden väliset neuvottelut eivät johtaneet yhtenäisen Korean valtion syntyyn, vaan kylmän sodan alkamisen myötä miehitysalueiden rajat muodostuivat kahden eri valtion rajoiksi. Elokuun 15. vuonna 1948 USA:n alueelle perustettiin Korean tasavalta ja kolme viikkoa myöhemmin Neuvostoliiton alueelle Korean demokraattinen tasavalta. Tasavallan presidentiksi valittiin Syngman Rhee, ja demokraattisen tasavallan päämieheksi nousi Korean työväenpuolueen pääsihteeri Kim Il-sung.

Kristitystä kommunistiksi

Kim Il-Sung syntyi kristittyyn perheeseen. Isä Kim Hyong-jik oli harras presbyteeri ja perhe osallistui aktiivisesti seurakunnan toimintaan. Martin Bradley kuvaa Kimien suvun dynastiaa koskevassa kirjassaan Pjongjangin kaupungissa olleen tuona aikana niin paljon kirkkoja, että sitä voitiin kutsua ”Idän Jerusalemiksi”. Il-sung itsekin osallistui seurakunnan elämään ja asui metodistikirkon asuntolassa opiskellessaan Kiinassa Yuwenissa.  Viimeistään vuoteen 1929 mennessä Kim Il-sung oli kuitenkin omaksunut marxilaisen ajattelun ja suhtautui kristinuskoon hyvin kriittisesti.

Korean sota repii maan hajalle

Vuonna 1950 Kim Il-sung pyrki yhdistämään koko Korean niemimaan valloittamalla Etelä-Korean. Sota alkoi kesäkuun lopulla 1950. Etelä-Korea kukistui nopeasti. YK vastasi Pohjois-Korean hyökkäykseen lähettämällä taisteluun yhteensä 16 maan joukkoja. Pääasiassa joukot koostuivat Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian sotilaista. Neuvostoliitto ja Kiina tukivat Pohjois-Koreaa. Kolme vuotta myöhemmin Pohjois-Korea ja Yhdysvallat solmivat aselevon. Rauhansopimusta ei koskaan solmittu. Aselepo kesti 60 vuotta. Pohjois-Korea ilmoitti 30.3.2013 olevansa jälleen sodassa Etelä-Korean kanssa.

Juche-aate vahvistaa
Kim-dynastian

Korean sodan jälkeen Kim Il-sung nosti valtaan Juche-aatteen. Se on Pohjois-Korean virallinen valtiodoktriini, ja se on hierarkinen mukaelma marxismia ja leninismiä. Juchen ytimessä on riippumattomuus ja omavaraisuus niin politiikassa, taloudessa kuin sotilaspolitiikassakin. Jucheen sisältyy vahva henkilökultti.

Kim-suku on hallinnut Pohjois-Koreaa nykyaikaan saakka. Kim Il-sung kuoli 1994 ja valtaan nousi hänen vanhin poikansa Kim Jong-il. Hän hallitsi aina kuolemaansa saakka joulukuussa 2011. Tämän jälkeen valtaan nousi Kim Jong-il:n nuorin poika Kim Jong-un.

Pohjois-Korea: top 1

Open Doors -järjestö pitää yllä listaa maailman eniten kristittyjä vainoavista valtioista. Jokaiselle maalle lasketaan kuudesta seikasta määräytyvä indeksiluku. Indeksissä seurataan yksityiselämään, perheisiin, yhteisöihin, valtiolliseen ja kirkolliseen toimintaan kohdistuvaa painetta, sekä kristittyihin ja kirkkoihin suoraan kohdistuvaa väkivaltaa. Tällä hetkellä Pohjois-Korean luku on 92, suurin maailmassa. Heti perässä tulee Somalia indeksiluvulla 91.

Open Doors -järjestön mukaan maassa on kristittyjä noin 300 000. Heidän on pakko pitää uskonsa salassa paitsi hallituksen edustajilta, naapureilta, mutta usein myös omilta perheenjäseniltään. Kim-dynastiaa tulee palvoa. Joka ei tähän suostu, on vaarassa joutua pidätetyksi, kidutetuksi tai tapetuksi. Pako Kiinan kautta Etelä-Koreaan houkuttaa monia, mutta se ei ole helppoa. Kiinni jäämistä seuraa kuolematuomio tai elinikäinen vankeus.

Pohjois-Koreassa on edelleen kirkkoja. Pjongjangin kaupungissa on viisi kirkkorakennusta, joista osa on roomalaiskatolisten, ortodoksisten ja osa protestanttisten seurakuntien käytössä. Pjongjangissa toimii Korean Christian Federation -protestanttinen kirkko, joka tukee Kim-dynastiaa. Kirkko on vahvasti hallituksen valvonnassa.

Lähetystyötä
rajojen ulkopuolelta

Pohjois-Koreassa tehdään lähetystyötä, mutta se on äärimmäisen vaikeaa ja vaatii erilaisia järjestelyitä. Maassa toimii kristittyjä avustustyöntekijöitä ja yliopisto-opettajia. Eräs lähetystyön muodoista tapahtuu Pohjois-Korean suuren siirtotyöläisyyden myötävaikutuksella.

Pohjois-Korean naapurimaissa käy paljon siirtotyöläisiä, jotka työskentelevät halpatyövoimana esimerkiksi rakennustyömailla. He ovat ulkomailla työskennelleessäänkin vahvasti Pohjois-Korean salaisen poliisin valvonnan alla, mutta ajoittain heitä on mahdollista tavoittaa evankeliumilla. Siirtotyöläisten joukossa on myös maanalaisiin seurakuntiin kuuluvia kristittyjä, jotka pyrkivät osallistumaan seurakunnan toimintaan ollessaan ulkomailla.

Todisteena Pohjois-Korean maanalaisten seurakuntien toiminnasta oli eräs lähetti huomannut naisen myyvän paikallisella torilla liinoja, joihin oli kirjailtu kala-symboleita.

Maailmanpoliittisen tilanteen viimeaikaiset muutokset ovat saaneet lähetysjärjestöt valmiuteen. Kun Pohjois-Korea ennemmin tai myöhemmin avautuu, ovat monet järjestöt valmiina tukemaan paikallisia kristittyjä ja viemään evankeliumia alueelle.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 40/17.