Media­kirjasto

Gal. 00 - Johdanto Galatalaiskirjeeseen

5.2.2012 ⟩ Erkki Koskenniemi

Kerrotaan, että jo poisnukkunut Turun tuomiorovasti Lauri Takala, armoitettu sananjulistaja, oli saarnamatkalla Pohjois-Hämeessä. Puheen jälkeen hänen luokseen vaappui vanha vaari, joka taputti häntä olkapäälle: "Lues, poika, Lutterin Galatalaiskirjeen selitystä ni nuppis klaariintuu!" Sen sattuvammin Galatalaiskirjeen merkitystä ei kukaan voi sanoa. Tämä kirje on nimenomaan sellainen, jonka tutkiminen tuo selvyyden uskonasioihin. Se on meille luterilaisille hyvin rakas kirje. Siinä apostoli Paavali puhuu rajusti ja suorasanaisesti mutta samalla rakastavasti kristityille, jotka olivat erehtyneet karkeasti. Galatalaiskirje on kirje, joka puhuu vapaudesta ja rauhasta Kristuksen lunastusveressä. Vanhan vaarin mainitsema Lutherin Galatalaiskirjeen selitys on aivan erinomainen apuneuvo kirjeeseen syventyvälle. Tämä kirja on ollut lukemattomille viitoittamassa tietä omantunnon rauhaan ja iloon.

Kuka ja keille?

Tutkijat ovat lähes yksimielisiä siitä, että kirjeen kirjoittaja on todellakin apostoli Paavali ja että kirje on kirjoitettu galatalaisille. Epäselvää on, missä tarkkaan ottaen nämä galatalaiset asuivat. Joka tapauksessa he elivät Vähän-Aasian sisäosissa, toisten mukaan hieman pohjoisempana, toisten mukaan hieman etelämpänä. Seurakunnat olivat apostolin itsensä perustamia jollakin hänen kolmesta lähetysmatkastaan. Näissä seurakunnissa Paavali oli julistanut pakanoille evankeliumia, joka ei vaatinut Mooseksen lain noudattamista. Galatalaiskirje on kirjoitettu noin vuosina 54-56.

Keitä olivat pakanat?

Meidän on vaikea ymmärtää tilannetta, jossa Paavali teki työtään. Juutalaiset olivat vuosisatoja uskoneet ja opettaneet, että oli vain yksi Jumalan valitsema kansa, Israel. Sille Jumala oli antanut lupauksen omasta maasta ja se oli saanut myös Mooseksen lain. Muut kansat, pakanat, olivat kokonaan osattomia Jumalasta. He palvoivat epäjumalia ja olivat kirouksen alaisia. Juutalainen ei saanut avioitua pakanan kanssa, ei mennä hänen taloonsa eikä syödä hänen kanssaan samoja ruokia. Maailmassa oli siis juutalaisten mielestä vain kahdenlaisia ihmisiä, juutalaisia ja pakanoita.

Kun Kristus ristiinnaulittiin ja nousi kuolleista, heräsi kysymys, kuuluiko hän myös pakanoille vai ainoastaan juutalaisille. Kyllä kuului myös pakanoille, mutta miten? Sitenkö että pakanat yksitellen kääntyvät juutalaisiksi, alkavat noudattaa Mooseksen lakia ja ottavat liiton merkin, ympärileikkauksen? Tätä vaativat hyvin monet juutalaiskristityt. Tulla kristityksi merkitsi, että tulee ensin juutalaiseksi.

Jumala oli asettanut Paavalin pakanoiden apostoliksi. Paavali puhui tämän mukaisesti kaikille kansoille syntien anteeksiantamuksesta Kristuksen ristillä eikä vaatinut pakanoita noudattamaan Mooseksen lakia tai ympärileikkauttamaan itseään. Se riitti, mitä Jumala oli tehnyt Golgatalla sovittaessaan synnit Kristuksen veressä. Erimielisyys tästä kysymyksestä johti apostolien kokoukseen, josta Paavali kertoo Galatalaiskirjeen toisessa luvussa ja Luukas luvussa Apt 15. Siellä päädyttiin yhdessä tulokseen, jonka mukaan Mooseksen lain noudattaminen ei ole pelastustie sen enempää juutalaiselle kuin pakanallekaan. Juutalaiskristityt noudattavat edelleen Mooseksen lakia, mutta pakanakristityt ovat siitä vapaat. Muutamin säännöksin pyrittiin helpottamaan pakanakristittyjen ja juutalaiskristittyjen yhteiselämää. Paavali sitoutui siihen, että pakanakristityt kokoavat rakkaudenlahjan Jerusalemin alkuseurakunnan köyhille. Näin Paavali, pakanain apostoli, sai juutalaiskristittyjen tuen omalle työlleen.

Synkkiä pilviä

Paavalin saama tuki ei ollut varmaan alun alkaenkaan saumaton. Hänen tilannettaan vaikeutti se, että juutalaiset vastustivat hänen työtään joka puolella. Ymmärrämme hyvin, että Paavalilla oli hyvin huono maine juutalaisten keskuudessa. Hänen väitettiin pilkkaavan Mooseksen lakia, halveksivan temppeliä ja sen uhreja sekä saattavan juutalaiset luopumaan laista. Kun Jerusalemissa samaan aikaan tuhannet lakihurskaat juutalaiset kääntyivät (juutalais)kristityiksi, se tiesi varmasti Paavalille ongelmia. Näitä ongelmia selvitelläkseen Paavali lähti rohkeasti suoraan Jerusalemiin ja etsiytyi keskusteluun alkuseurakunnan johtajien kanssa (Apt 21-23).

Paavalia kohtaan tunnettu epäluulo ei suinkaan rajoittunut Jerusalemiin. Päinvastoin, maakunnissa oltiin ilmeisesti paljon röyhkeämpiä. Paavalin perustamissa seurakunnissa kiersi erilaisia opettajia, joilla oli selkeä sanoma. Paavali saattaa olla hyvä uskon alkeiden opettaja, mutta nyt on asiat saatava kuntoon. Pakanakristittyjen on ympärileikattava itsensä, alettava noudattaa ainakin joitakin Mooseksen lain säädöksiä ja tultava näin kunnon kristityiksi. Nämä opettajat vetosivat Jerusalemin suuriin apostoleihin, jotka sentään olivat Jeesuksen itsensä kutsumia ja ainoita kunnon apostoleja. Paavalihan oli mikä oli, entinen fariseus ja nykyinen kiertolainen.

Pyhä primitiivireaktio

Galatalaiskirje on Paavalin vastaus. Se on oikea pyhä primitiivireaktio. Täynnä suuttumusta harhaopin takia ja täynnä rakkautta seurakuntalaisiin Paavali torjuu väärän opin. Hän ei ole kiertänyt omalla asiallaan. Kristus itse kutsui hänet tehtävään ja asetti hänet pakanain apostoliksi. Pakanakristittyjen ei pidä eivätkä he saa alkaa noudattaa Mooseksen lakia. Mooseksen lain noudattaminen merkitsisi kokonaan uuden tien valitsemista. Silloin ei enää oteta lahjaksi sitä, mitä Kristus ansaitsi ristillä. Silloin pyritään omilla teoilla miellyttämään Jumalaa ja tulemaan paremmaksi. Näitä kahta tietä ei voi sovittaa yhteen. On valittava joko Mooseksen laki tai Kristus. Mooseksen lain tielle lähteminen vie pakanat kadotukseen. Kristuksen seuraaminen vie iankaikkiseen elämään. Yhtään vähemmästä ei ole tässä kysymys.