Media­kirjasto

Timoteus

Uudessa testamentissa on Paavalin kirjeiden viimeisiksi sijoitettu neljä yksityisille ihmisille osoitettua kirjettä: kaksi Timoteuskirjettä ja kirjeet Titukselle sekä Filemonille. Näistä Filemonin kirje on samalla osoitettu myös hänen kotonaan kokoontuvalle seurakunnalle (Filem. 3), mutta Timoteuskirjeet ja kirje Titukselle ovat todella yksityiskirjeitä. Niillä on kuitenkin hyvin tärkeä merkitys, sillä niissä annetaan tärkeitä ohjeita paimenviran hoitamiseen. Niitä kutsutaankin yhteisellä nimellä pastoraalikirjeet.

Ensimmäinen kirje Timoteukselle on osoitettu Timoteukselle, Paavalin nuorelle työtoverille. Timoteus oli syntynyt Lystrassa ja hänen isänsä oli kreikkalainen, äiti juutalainen.

Apostolien tekojen 16. luku kertoo, miten hän kääntyi kristityksi kuultuaan Paavalin julistusta, luultavasti jo Paavalin ensimmäisellä lähetysmatkalla. Kun Paavalin yhteistyö Barnabaksen kanssa päättyi, valitsi hän uudeksi työtoverikseen Timoteuksen. Koska Timoteus juutalaisen äidin lapsena oli juutalainen, Paavali ympärileikkautti hänet siksi, ettei tästä asiasta muodostuisi estettä juutalaisiin kohdistuvalle lähetystyölle. Timoteus oli Paavalille kaikkein läheisin työtoveri, kuin oma poika. Luultavasti Timoteus oli Paavalin rinnalla viimeiseen vangitsemiseen asti (Fil. 2:19).

Kirjoittaja ja ajoitus

Pastoraalikirjeitä yhdistävät keskenään ja erottavat muista Paavalin kirjeistä monet asiat. Kielellisesti pastoraalikirjeet poikkeavat melko paljon muista kirjeistä, esimerkiksi monet muissa kirjeissä keskeisesti esillä olevat sanonnat puuttuvat. Harhaopeissa, joita pastoraalikirjeissä vastustetaan, on piirteitä juutalaisuudesta ja gnostilaisuudesta (harhaoppi, jonka alkuperä on juutalaisessa viisauskirjallisuudessa. Sen mukaan maailma jakautuu kahtia hyvän ja pahan välillä. Ihminenkin jakautuu näiden valtapiirien välillä kahtia pahan vallassa olevaan ruumiiseen ja hyvän valtapiiriin kuuluvaan sieluun. Tästä ruumiin vankilasta tieto voi vapautua oikean tiedon, gnosiksen avulla).

Ongelmaksi on muodostunut, että Timoteuskirjeessä mainittuja Paavalin elämänkerrallisia tietoja ei ole osattu sijoittaa siihen kokonaiskuvaan, joka meillä muutoin Paavalista on. Kielelliset erot ja ajoitusvaikeudet ovat johtaneet siihen, että useimmat tutkijat ovat nykyään sitä mieltä, että pastoraalikirjeet ovat syntyneet vasta vuoden 61 jälkeen, jolloin kirjeet olisi laatinut joku Paavalin oppilas apostolin kuoleman jälkeen, hänen opetukseensa tukeutuen. Tällöin pastoraalikirjeet tulisi ajoittaa noin vuoteen 80-100 jKr.

Toinen mahdollisuus on, että Paavali olisi vielä vapautunut siitä vankeudesta, johon hän jäi Apostolien tekojen päättyessä, ja jatkanut lähetystyötään niissä olosuhteissa, joita pastoraalikirjeet kuvaavat. Joka tapauksessa kirjeet ovat meille Raamattuun talletettuja ja ovat Jumalan ilmoitusta meille.