Media­kirjasto

Ensimmäinen sinetti 6:1‑2

Jeesus ryhtyy avaamaan ottamaansa kirjakääröä ja murtaa yhden sinetin kerrallaan. Kunkin sinetin murtuessa Johannes näkee näyn. Johanneksen puhe on nyt profeetallista ja siksi vertauskuvallista kieltä. Liian yksityiskohtaisia selityksiä on parasta karttaa. Ehkä Johanneskaan ei ole ymmärtänyt kaikkea, mitä hän näki. Sinettinäkyjen tarkoitus lienee antaa yleiskuva tästä maailmasta ja sen tapahtumista. Sinettinäyt kertovat, mitä on elää syntiinlankeemuksen maailmassa.

Kun ensimmäinen sinetti murtuu, yksi neljästä olennosta sanoo: "Tule", ja Johannes näkee valkean hevosen ja ratsastajan, jolla on seppele ja joka esitellään suurena voittajana. On ajateltu, että tämä kuvaa, miten evankeliumi valloittaa maailmaa. Tästä voi olla kyse. Todennäköisempää kuitenkin on, että kyse on maailmanvalloittajista, joita ihmiskunnan historian aikana on ollut suuri joukko. He ovat voittaneet ja heidän valtakuntansa ovat hallinneet mahtavina jonkin aikaa kunnes uudet voittajat ovat tulleet. Jälkimmäistä tulkintaa tukee sekin, että jatkossa puhutaan vitsauksista, joita ihmiset joutuvat kärsimään. Vitsaukset ovat usein juuri sen seurausta, että joku on päättänyt lähteä voittamaan ja valloittamaan. Suuret sotapäälliköt ovat ratsastaneet valkeilla hevosilla ja siksi tälläkin ratsastajalla on valkea ratsu. Toinen sinetti 6:3‑4

Toisen sinetin murtuessa liikkeelle lähtee punainen hevonen ja sen selässä ratsastaja. Ratsastajalle annetaan valta saada aikaan sotia. Ihmiskunnan historia on osoitusta siitä, että punainen ratsu on liikkeellä. Uusia valloittajia nousee ja heidän mukanaan syttyy uusia sotia. Sodat ovat jatkuvaa todellisuutta ja ne ovat käyneet vuosisatojen saatossa entistä verisemmiksi. Hyvistä yrityksistä huolimatta pysyvää rauhaa ei ole saatu ‑ eikä tulla saamaan ‑ syntiinlankeemuksen maailmaan.

Kolmas sinetti 6:5‑6

Kun Jeesus avaa kolmannen sinetin, kuvataan jälleen uusi vitsaus, joka koettelee maailmaa. Liikkeelle lähtee ratsastaja mustalla hevosella. Johannes kuulee äänen puhuvan mitasta ja denareista. Mitta tarkoittaa sitä määrää jyviä, jonka ihminen tarvitsee päivässä. Denari on taas rahasumma, jonka tavallinen työmies hankki päivässä. Näky mustasta hevosesta tarkoittaa siis nälänhätää. Perheen isäntä pystyy päiväpalkallaan hankkimaan vain yhdelle riittävän ruoka‑annoksen vehnää. On tyydyttävä ohraan, joka onkin ollut köyhempien ravinto. Mutta sitäkin saa vain kolme annosta eikä se riitä suurelle perheelle. Öljy ja viini kuvaavat ilmeisesti tuotteita, joita rikkaat hankkivat itselleen. Niitä on saatavilla ‑ kunhan vain löytyy rahaa, millä niitä ostaa.

Nälänhätä on vitsaus, josta ihmiskunnan historian aikana on lukuisia kertoja kärsitty. Tänäkin päivänä suuri osa ihmisistä elää vailla riittävää ravintoa. Myös lähellä meitä on alueita, joilla tämäkin Ilm:n näky on täyttä totta. Musta ratsu on siis liikkeellä. Jeesus kertoi opetuslapsilleen maailman tulevaisuudesta vähän ennen kuolemaansa (esim. Mt 24). Hän puhui mm. sodista, joissa kansat nousevat kansoja vastaan, ja nälänhädästä, joka kohtaa ihmiskuntaa. Huomaamme selvän yhtäläisyyden sinettinäkyihin. Jeesus kuvasi ihmiskunnan vaiheita samalla tavoin opetuslapsille Jerusalemissa kuin Johannekselle Patmoksella.

Neljäs sinetti 6:7‑8

Neljännen sinetin murtuessa liikkelle lähtee hevonen, joka on tuhkanharmaa, ja ratsastajan nimeksi kerrotaan Kuolema ja sen jäljessä tulee Tuonela. Nämä saavat aikaan paljon sitä, mihin heidän nimensä viittaa: sairautta, sotia, nälkää ja muuta tuhoa tuottavaa. Ehkä meitä ihmetyttää, miten neljännes maasta voi tuhoutua. Keskiajalta muistamme Euroopassa riehuneet rutot ja tiedämme ihmisen keksinnöt, joilla on mahdollista tuhota enemmänkin kuin neljännes maasta. Välttämättä näyn luku ei siis ole vertauskuvallinen.

Jo nämä näyt pakottavat miettimään vaikeita kysymyksiä: Miten Jumala voi antaa tapahtua näin paljon pahaa? Onko hän kova ja julma? Jos hän on kaikkivaltias, miksi hän ei estä sitä pahuutta, jota sinettinäytkin kuvaavat? Jos teemme Jumalasta syyllisen,  haukumme kyllä väärää kohdetta. Sodat tuskin ovat Jumalan vika. Harvoin nälänhädästäkään voimme syyttää ketään muuta kuin ihmistä. Todellinen syy kaikkeen pahaan olemme me ja synti, joka meissä kaikissa asuu. Me pidämme vihaa ja saamme aikaan sodat. Koska olemme itsekkäitä, toiset ihmiset ovat vailla riittävää ravintoa. Jos Jumala poistaisi maailmasta pahan, ensiksi hänen pitäisi poistaa maailmasta meidät, jotka saamme pahaa aikaan. Kerran Jumalan tuomio tulee ja silloin pahuus loppuu. Mutta vielä se ei ole tullut ‑ ja se on Jumalan suurta armoa meitä kohtaan. Jumala odottaa, että moni löytäisi pelastuksen ennen kuin se on liian myöhäistä ja että mahdollisimman monelle kävisi hyvin, kun tuomio alkaa. On hyvä muistaa sekin, että Jumalalla on suunnitelma tätä maailmaa varten ja hänen suunnitelmansa etenee monien kauheidenkin vaiheiden kautta. Jumalan suunnitelman päämäärä on kuitenkin hyvä. Ehkä pahatkin asiat palvelevat Jumalan hyvää suunnitelmaa. Vitsausten avulla Jumala vetää ihmisiä luokseen. Hän odottaa, että pahat päivät kääntäisivät meitä hänen puoleensa. Että näin on tapahtunut, siitä on monta esimerkkiä. Kova puhuttelu yleensä vie lähemmäs Jumalaa paremmin kuin lempeä. Joskus joudumme tyytymään siihen, ettemme ymmärrä kaikkea. Jumala on meitä paljon viisaampi ja hän tietää, mitä hän tekee tai miksi hän sallii pahan, vaikka se meistä tuntuu täysin käsittämättömältä. Kerran taivaassa ymmärrämme varmasti Jumalan  toimineen sittenkin viisasti ja oikein.

Viides sinetti 6:9‑11

Viides sinetti avataan ja Johannes näkee marttyyrien joukon. He rukoilevat Jumalaa, että tuomiopäivä koittaisi pian. Marttyyrit eivät niinkään huuda kostoa, vaan oikeudenmukaisuutta. Viimeisenä päivänä oikeus astuu voimaan ja kaikki tuomitaan oikeuden mukaan. Sinä päivänä maailman pahuus loppuu ja alkaa elämä ilman mitään pahaa uudessa luomakunnassa. Tämän päivän pikaista tulemista Jumalan sanan tähden surmatut pyytävät.

Tuomiopäivä ei kuitenkaan vielä ole käsillä. Marttyyreille annetaan valkoinen vaate, joka kuvaa sitä puhtautta, joka taivaassa on totta. Marttyyrit ovat päässeet perille ja ovat nyt turvassa kaikelta pahalta. Siitäkin valkea vaate on merkki. Sitten heidän käsketään odottaa. Pahuuden annetaan vielä riehua maailmassa ja siksi tulee lisää niitäkin, jotka surmataan sen takia, että he uskovat Jeesukseen.

Kuudes sinetti 6:12‑17

Jeesus avaa kuudennen sinetin ja maailmankaikkeus järkkyy. Viimeinen päivä on lähellä ja tapahtuu sellaista, mikä saa ihmiset vapisemaan pelosta. Jeesus puhui Jerusalemissa opetuslapsilleen aivan samaa: "Aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta ja taivaiden voimat järkkyvät." (Mt 24,29). Tapahtuu jotakin yhtä mullistavaa kuin maailmaa luotaessa ‑ tapahtumien suunta on vain päinvastainen. Lopun tullessa ihmiset pakenevat Jumalaa ja yrittävät kätkeytyä hänen vihaltaan. He tahtovat mieluummin kuolla kuin tulla Pyhän kasvojen eteen.

144 000 ‑ keitä he ovat? 7:1‑8

Kuudennen sinetin murtuessa Johannes näki maailman järkkyvän: Jumalan viha kävi yli maan, taivaan tähtiä putosi maahan ja ihmiset rukoilivat kuolemaa ahdistusten paineessa. Ketä näky ei järkyttäisi? Tuskin Jumalan omakaan lukee sitä pelkäämättä. Kahdeksannessa luvussa näky jatkuu: viimeiset päivät ovat käsillä ja maailmaa ravistelevat ennennäkemättömät vitsaukset. Ennen uutta ja yksityiskohtaisempaa lopun kuvausta Johannekselle näytetään sellaista, mikä rohkaisee, lohduttaa ja vahvistaa Jumalan omia.

Ensiksi Johannes näkee neljä enkeliä maan neljällä kulmalla, siis yksi joka ilmansuunnalla. Heidän tehtävään on pitää kiinni tuulia, etteivät ne pääse vahingoittamaan maata. Tuulet ‑ tai pikemminkin myrskyt ‑ kuvaavat niitä voimia, jotka maailmassa pääsevät valloilleen viimeisinä päivinä. Niiden voimasta maailma järkkyy ja ahdistus maan päällä kasvaa suureksi. Jälleen huomaamme, ettei tämä maailma ole sattuman riepoteltavissa. Jumalan enkelit pitävät kiinni niitä voimia, jotka vahingoittavat luontoa ja ihmiskuntaa. Vasta sitten kun Jumala niin päättää, ne päästetään irti. Jumalalla on kaikki valta eikä maailmassa tapahdu mitään hänen tietämättään ja sallimattaan. Sitten Johannes näkee enkelin, joka nousee auringonnoususta, siis idästä, ja kantaa elävän Jumalan sinettiä. Sinettiä käytettiin merkitsemään omaisuutta: kenen sinetin kuva tavarassa oli, se kuului sinetin omistajalle. Enkeli merkitsee Jumalan palvelijat Jumalan sinetillä ennen kuin pahuuden voimat päästetään irti. Ne, jotka merkitään, ovat siis Jumalan omaisuutta. Johannes ei näe sinetillä merkittyjä, mutta kuulee, paljonko heitä on: 144 000.

Ilm:ssa on vaikeita kohtia ja tämä on niistä yksi. Mitä näky tarkoittaa ja keitä ovat 144 000 merkittyä? Seitsemännen luvun alussa Johannes seuraa, mitä maan päällä tapahtuu. Siksi lienee selvää, ettei näky puhu taivaaseen päässeistä, vaan maan päällä elävistä ja taistelevista Jumalan omista. Heidät merkitään ennen kuin maailman loppunäytös alkaa. Keitä nämä merkityt ovat, siitä raamatunselittäjät ovat olleet eri mieltä. Monet ajattelevat, että nyt puhutaan tietystä ja rajatusta Jumalan omien joukosta ‑ ehkä marttyyreista tai juutalaiskristityistä. Täysin mahdoton tämä ajatus ei ole. Parempana selityksenä pidän kuitenkin sitä, ettei 144 000 merkittyä ole tietty ryhmä Kristuksen Kirkosta, vaan se kuvaa kaikkia Jumalan omia, koko Jumalan kansaa, joka taistelee maan päällä ennen Jeesuksen paluuta. Näyn tehtävä on rohkaista jokaista Jeesukseen uskovaa: Olet Jumalan omaisuutta ja Jumala pitää omaisuudestaan huolta. Jumala on sinetillä merkinnyt sinut, kuulut taivaan ja maan Herralle eikä siksi ole aihetta pelkoon. Vaikka maailma myrskyää, Jumala ei anna omansa tuhoutua. Pelottavien sinettinäkyjen jälkeen nämä lupaukset onkin hyvä kuulla.

Ilm:ssa on toinenkin kohta, jossa puhutaan 144 000 merkitystä. Luvussa 14 Jeesus on Siionin vuorella 144 000 sinetillä merkityn kanssa. Edellä kerrottu selitys sopii hyvin myös tähän näkyyn. Luvussa 13 puhutaan pedosta, joka riehuu ja taistelee maan päällä elävää Jumalan seurakuntaa vastaan. Näky Jeesuksesta ja 144 000 merkitystä vakuuttaa Jumalan omille, ettei Jeesus jätä laumaansa eikä anna pedon hävittää Jumalan kansaa. Jeesus on seurakuntansa keskellä ja vartioi Jumalan omaisuutta. Tämä on suurta tietää, kun lukee niistä myrskyistä, joita Ilm kuvaa. Samaa Jeesus itsekin lupasi: "Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Mt 28,20).

Raamatulla on vaikea perustella ajatusta, että Jumalan omien joukosta voitaisiin erottaa pienempi joukko, joka on muita paremmassa asemassa. Kaikki kastetut ja Jeesukseen uskovat ovat Jumalan lapsia eikä kukaan ole muita parempi tai huonompi. Galatalaiskirjeessä sanotaan: "Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi." (Gal 3,28). Tämä puhuu sitä vastaan, että 144 000 merkittyä olisi rajattu ryhmä Jumalan omien joukosta.

Ilm. näyttää opettavan, että kaikki ihmiset ‑ ainakin lopunaikojen myrskyissä ‑ ovat merkittyjä. Ilm puhuu paitsi Jumalan sinetistä myös pedon merkistä ja tarkoittaa, että jokainen ihminen on joko Jumalan tai Perkeleen omaisuutta. Kukaan ei kuulu kummallekaan eikä kukaan kuulu molemmille. Jeesuksen omaksi kastettu ja häneen uskova on Jumalan oma. Se, joka ei Jeesuksesta piittaa, on Paholaisen oma. Tämä ei tarkoita, että jokaisen osa on sinetöity eikä mitään ole tehtävissä. Jumala kutsuu luokseen niitä, jotka nyt ovat Perkeleen omaisuutta. Ja on vaara, että Jumalan oma luopuu uskosta ja hänestä tulee Paholaisen omaisuutta. Miksi sitten puhutaan 144 000 merkitystä, jos kuitenkin tarkoitetaan koko taistelevaa seurakuntaa, johon varmasti kuuluu enemmän kuin 144 000? Ilm:ssa lukujen tehtävä ei niinkään ole kertoa lukumäärää. Useimmiten niillä on jokin muu sanoma. Luku 144 000 kertoo, että Jumala tuntee omansa niin tarkasti, että hän pystyy sanomaan, paljonko heitä on. Me emme sitä tiedä, mutta hän, joka näkee ihmisen sydämeen, tietää. Tarkka luku muistuttaa myös siitä, että Jumalan suunnitelmissa on järjestys ja sopusointu. Tätä julistaa myös luettelo Israelin sukukunnista. Kustakin sukukunnasta on sama määrä sinetillä merkittyjä. Tämä tahtonee sanoa, että Jumalan pelastava toiminta tapahtuu juuri niin kuin Jumala on suunnitellut. Juuri ne, jotka Jumala on valinnut ja kutsunut omikseen, ovat pelastettujen joukossa (ks. Room 8,30). Se selitys lienee mahdoton, että luettelo kirjaimellisesti tarkoittaisi Israelin sukukuntia. Kaikkia luettelossa mainittuja heimoja ei enää ole olemassa, eikä ollut Ilm:n kirjoittamisen aikoihin. Osa niistä on kadonnut kansojen mereen. Siksi lienee ajateltava, että luettelolla on muu sanoma kuin kertoa sinetillä merkittyjen juutalaisten heimo ja määrä.

On raamatunselittäjiä, jotka sanovat, ettei Jumalan omien tarvitse kokea lopunaikojen viimeisiä ja kaikkein pahimpia vitsauksia. Ennen kuin niiden annetaan tulla, Jumalan omat temmataan taivaaseen. Näin ei Raamatussa luvata. Jumalan kansa elää ja taistelee loppuun asti pahan maailman keskellä. Mutta sen Jumala lupaa, että hän on meidän kanssamme, suojelee ja auttaa meitä. Kun tämän tiedämme, voimme olla turvallisella mielellä, vaikka edessämme olisi mitä tahansa.

Suuri joukko, jota kukaan ei voi laskea 7:9‑17

Tässä maailmassa taistelevaa Jumalan seurakuntaa on jo rohkaistu sillä, että Jumala pitää omaisuudestaan huolta. Sitten Johannes näkee toisen näyn, joka myös rohkaisee Jumalan omia kestämään maailman myrskyjä. Johannes on nähnyt taistelevan seurakunnan ja nyt hänelle näytetään riemuitseva seurakunta taivaassa. Johannes saa katsella sitä aikaa, jolloin tämän maailman pahuus on takana ja Jumalan omat viimeistä myöten ovat perillä taivaassa. Tässä joukossa on ihmisiä kaikista kansoista, maista, heimoista ja kieliryhmistä. Heistä kerrotaan, että heillä on pitkät valkeat vaatteet ja palmunoksat käsissään. Valkea vaate kuvannee vanhurskautta, jonka Jumalan omat omistavat. Jakeessa 14 kerrotaan, miten sen vanhurskauden saa. Valkea vaate on sillä, joka on pessyt vaatteensa Karitsan veressä. Vain Jeesuksen veri pesee syntisen ihmisen puhtaaksi eikä ilman sitä kukaan kestä pyhän Jumalan edessä. Palmunoksa annettiin voittajille merkiksi voitosta. Sama ajatus on nytkin. Taivaaseen päässeet ovat voittaneet. He eivät ole langenneet pois uskosta ja ovat nyt siellä, missä ei enää ole mitään tuskaa tai murhetta. Voitto ei kuitenkaan ole heidän saavutuksensa. Koska Jeesus on Voittaja, hänen omansakin saavat voiton.

Johannes on jo kerran aikaisemmin seurannut taivaan jumalanpalvelusta (Ilm 4 ja 5). Nyt hän näkee, miten Jumalaa palvellaan sitten, kun kaikki hänen omansa ovat taivaassa ja ikuinen elämä on alkanut. Pelastetut yhdessä enkelien kanssa laulavat Jumalalle kiitosta. Hänelle yksin kuuluukin kunnia myös siitä, että taivaaseen on päästy. Kukaan ei mene sinne omin voimin. Mutta kun Jumala vie ja kantaa, taivaassa on valtavasti väkeä kaikista kansoista.