Media­kirjasto

 Nainen ja lohikäärme 12:1‑6

Johannes näkee lasta odottavan naisen. Kuka hän on? Todennäköisesti kyse on jälleen Jumalan kansasta, Jumalan omista, jotka elävät tässä maailmassa. Edellä on puhuttu temppelistä ja kahdesta todistajasta. Kaiketi nämäkin olivat kuvia maan päällä taistelevasta Kristuksen Kirkosta. Entä kuka on Johannekselle näytetty lohikäärme? Jakeessa 9 sanotaan, että hän on Paholainen, joka jaksaa taistella Jumalan omia vastaan. Lohikäärme on tulipunainen ja sillä on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Olemme jo todenneet, että sarvi Ilm:ssa kuvaa voimaa. Paholaisella on sitä paljon ‑ siitä lohikäärmeen kymmenen sarvea muistuttaa.

Jakeissa 2 ja 5 Johannes ilmeisesti näkee välähdyksen yhdestä Jumalan seurakunnan jäsenestä, Jeesuksen äidistä, neitsyt Mariasta. Hän synnytti pojan, Jeesuksen, kuningasten Kuninkaan. Jakeessa 4 lienee kuvaus Herodes Suuresta Paholaisen palveluksessa. Herodes surmautti Betlehemin alueella kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat saadakseen tapetuksi syntyneen Messiaan (Mt 2,16‑18). Jo silloin Paholainen osoitti olevansa sodassa Jumalaa ja hänen omiaan vastaan. Pyhä perhe pakeni Joosefin johdolla erämaan läpi Egyptiin ja oli siellä Herodeksen kuolemaan asti. Jae 6 puhunee tästä pakomatkasta. Jumala piti huolta omasta Pojastaan, hänen äidistään ja Joosefista eikä Perkele saanut lasta surmatuksi. Jälleen kolmen ja puolen vuoden mittainen ajanjakso kuvaa sitä aikaa, jona Paholainen saa erityisesti hyökätä Jumalan omien kimppuun (ks. Ilm 11,2 ja sen selitys).

Sota taivaassa 12:7‑12

Johannes näkee toisen näyn: taivaassa käydään taistelu Jumalan arkkienkelin Mikaelin ja Paholaisen välillä. Taistelu päättyy Paholaisen tappioon ja hänet enkeleineen heitetään ulos taivaasta. Taivaassa riemuitaan Mikaelin voitosta, mutta maan päällä arkkienkelin voitto tietää onnettomuutta. Paholainen on heitetty tänne ja täällä hän mellastaa, saa aikaan pahaa ja vainoaa Jumalan omia. Tässä työssä hän jaksaa väsymättä toimia ja siihen on yksinkertainen syy: hän tietää, että aikaa, jolloin hän saa riehua maan päällä, ei enää ole paljoa jäljellä.

Sitä, että Perkele on heitetty maan päälle, ei pitäisi olla vaikea huomata. Hänen toimintansa näkyy monin tavoin: maailmassa on paljon pahaa, luonto saastuu, sotia käydään, ihmiset eksyvät väärille teille ja Jumalan seurakuntaa ahdistellaan. Tälle kaikelle voi keksiä lukuisia selityksiä. Ilm opettaa sanomaan: Viime kädessä kyse on siitä, että Paholainen on heitetty maan päälle ja riehuu keskellämme.

Jakeessa 10 Paholaista nimitetään osuvasti Syyttäjäksi. Juuri sitä hän on. Hän jaksaa loputtomiin syyttää ja etenkin Jumalan omia. "Olet niin huono, ettet sinä ole Jumalan oma. Lankesit syntiin helposti ja vielä kehtaat väittää kuuluvasi Jumalan lasten joukkoon." Se, joka näin puhuu, on Paholainen. Jumalan sana vakuuttaa, että kelpaamme Jumalan kansaan vain Jeesuksen takia. Olemme syntisiä, mutta Jeesuksen tähden Jumalan omia. Varsinkin silloin, kun Perkele syyttää, on tärkeää muistaa tämä.

Paholainen yrittää hävittää Kirkon 12:13‑18

Paholainen on heitetty maan päälle ja keskittyy täällä hyökkäämään Jumalan omia vastaan. Ilmeisesti Johannekselle nyt näytetty kuvaa samaa, josta jo luvun alussa kerrottiin. Johannes näkee Marian, joka pakenee Herodeksen vihaa Egyptiin. Paholainen yritti Herodesta apuna käyttäen tappaa Jumalan Pojan ja hänen äitinsä, mutta sitä Jumala ei viholliselleen sallinut. Kun Jeesus astui taivaaseen Perkeleen tavoittamattomiin, hänen vihansa vaihtoi kohdetta. Nyt se suuntautui muihin Jumalan omiin. Ensimmäiset kristityt saivat kokea tämän todeksi hirvittävällä tavalla. Heitä vainottiin, vangittiin, heitettiin kaivoksiin ja raahattiin leijonien eteen. Ja tämä tapahtui vain sen tähden, että kristityt pitivät kiinni Jumalan sanasta ja tunnustivat uskoa Jeesukseen ‑ kuten jakeen 17 lopulla sanotaan.

Vaikka luvun loppu puhuu pelottavista asioista, on siinä päällimmäisenä kuitenkin Jumalan omia rohkaiseva ja lohduttava tieto. Paholaisen toiminta on kiinni siitä, mitä Jumala hänelle sallii. Hän ei toimi vapaasti eikä varsinkaan silloin, kun hyökkää Jumalan omia vastaan. Kun tämän muistamme, tiedämme, ettei sittenkään ole hätää. Jumala pitää meistä huolta ja meitä kohtaa vain se, minkä Jumala antaa tapahtua.

Peto 13:1‑10

Johannes näkee pedon, joka nousee merestä. Meri on ainakin muutamissa Raamatun kohdissa kuoleman tai pahuuden vertauskuva (esim. Ilm 21,1). Siis jo paikka, josta peto nousee, kertoo, kenen palvelija hän on. Peto on näöltään pelottava. Sillä on suuri joukko sarvia ja päitä. Tämä kuvaa pedon voimaa, valtaa ja viisautta. Johannes näkee myös, että lohikäärme, josta edellisessä luvussa on jo puhuttu, antaa vallan pedolle. Sitten Johannes kuulee pedon pilkkaavan Jumalaa ja taivaan väkeä. Vielä Johannekselle näytetään, että peto käy taisteluun pyhiä ‑ siis maan päällä eläviä Jumalan omia ‑ vastaan. Ei ole mitään epäilystä, kenen palveluksessa peto toimii. Peto on Paholaisen työkalu.

Raamatunselittäjät ovat miettineet, mikä tai kuka peto on. On ajateltu, että peto kuvaa Rooman valtakuntaa, joka vainosi kristittyjä. Toiset ovat sitä mieltä, että peto tarkoittaa Paholaisen palveluksessa olevaa hallitsijaa. Pedoksi on ehdotettu keisari Neroa, Napoleonia, Hitleriä, Stalinia ja monia muita. Itse tulkitsen kuvausta pedosta hieman toisin. Ainakin osa Raamatun ennustuksista näyttää olevan sellaisia, että ne toteutuvat useamman kerran. Tällainen voi olla myös näky pedosta. Ehkä peto tarkoittaakin kaikkea valtaa ja voimaa, joka palvelee Paholaista tavalla, jota Johannes näyssä kuvaa. Muinaiseen Rooman valtakuntaan sopii hyvin se, mitä pedosta kerrotaan, samoin Hitlerin Saksaan tai Stalinin Neuvostoliittoon. Peto ei siis välttämättä ole yksi valtio, aate tai hallitsija. Historian saatossa monet valtiot, ideologiat ja hallitsijat ovat taistelleet Kristuksen Kirkkoa vastaan, pilkanneet elävää Jumalaa, palvelleet paholaista ja näin täyttäneet pedon tuntomerkit. Niiden voi sanoa olleen Ilm:n petoja.

Raamattu puhuu Antikristuksesta (1 Joh 2,18) tai kadotuksen ihmisestä (2 Tess 2,3‑10), joka ilmestyy aikojen lopulla, taistelee suurella voimalla elävää Jumalaa ja hänen omiaan vastaan ja saa paljon ihmisiä puolelleen. Todennäköisesti näky pedosta viittaa erityisesti tähän ja toteutuu lopullisesti ja pahimmalla tavalla Antikristuksen toiminnassa.

Peto näyttää saavuttavan päämääränsä. Jakeessa 7 kerrotaan, että hän voittaa Jeesuksen seuraajien joukon. Luvussa 11 puhuttiin samasta asiasta (ks. Ilm 11,7 ja sen selitys). Näyttää siltä, että Jumalan omien joukko on pahasti lyöty ja hävitetty juuri ennen Jeesuksen paluuta. Siihen kaikki ei kuitenkaan pääty. Toisesta tessalonikalaiskirjeestä voimme lukea: "Silloin ilmestyy tuo vääryyden ihminen, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemisensa kirkkaudella." (2 Tess 2,8). Jumala sanoo sittenkin viimeisen sanan. Kristus on voittaja ja hän kaataa voittajana esiintyvän pedon.

Pedonkin toiminta on kiinni siitä, mitä Jumala sallii. Siitä kertoo jae 7. Peto tekee vain sen, mitä hänen annetaan ‑ mitä siis Jumalan antaa ‑ tehdä. Jumala on kaiken yläpuolella ja hänen päätöksiinsä Paholainenkin palvelijoineen on sidottu.

Jae 8 on vaikea. Sanotaanko siinä, että Jumala on jo maailman luomisessa määrännyt toiset taivaaseen ja toiset kadotukseen? Luterilaiset isät erottivat oikein kaksi asiaa toisistaan: Jumala ei ole määrännyt ketään taivaaseen eikä ketään helvettiin. Mutta Jumala kyllä tietää, ketkä ovat kerran perillä taivaassa ‑ muuten Jumala ei olisi kaikkitietävä. Tämä on salaisuus, jota ihmisen järki ei ymmärrä. Tästä ei myöskään pidä tehdä vääriä johtopäätöksiä. Sellaisen teemme, jos emme kehota ketään uskomaan Jeesukseen ja perustelemme sitä sillä, että taivaassa ovat kuitenkin ne, joiden Jumala jo nyt tietää siellä olevan. Vaikka kaikki eivät pelastu, silti kerromme kaikille, että Jumala tahtoo pelastaa jokaisen. Vaikeassa jakeessa on myös valtavan hieno sanoma. Jeesukseen uskova voi sanoa: "Minun nimeni kirjoitettiin elämän kirjaan jo silloin, kun maailma luotiin. Jumala tahtoo, että olen kerran taivaan kodissa ja siksi hän on antanut minulle uskon. Se, että pääsen taivaaseen, ei ole sen varassa, mihin minä pystyn, vaan sen, mitä Jumala on päättänyt ja mihin hän pystyy. Taivaaseen pääsemiseni on varmoissa käsissä."

Toinen peto 13:11‑18

Johannes näkee toisen pedon nousevan maan uumenista ‑ siis sieltä, missä on Paholaisen valtakunta ‑ ja kertoo pedon muistuttavan karitsaa. Sen puheet kuitenkin paljastavat, ketä se palvelee. Se puhuu niin kuin Paholainen tahtoo sen puhuvan. Toinen peto pyrkii siihen, että ensimmäinen peto saa ihmisten suosion. On siis kyse eräänlaisesta propagandaministeristä. Heitä tässä maailmassa on ollut. Tunnemme viime tai tältä vuosisadalta niitä, jotka ovat antaneet lahjansa Paholaisen palvelukseen ja saaneet suuret kansanjoukot kumartamaan aatetta, valtiota tai hallitsijaa, johon sopii hyvin Johanneksen kuvaus pedosta.

Totesimme jo edellä, että kuvaus pedosta viitannee myös Antikristukseen. Puhe toisesta pedosta kertoo, että myös hänellä tulee olemaan propagandaministeri, joka voittaa paljon ihmisiä Antikristuksen puolelle.

 

Toisesta pedosta sanotaan, että se kykenee tekemään suuria ihmeitä: tuli lyö taivaasta ja pedon kuva alkaa puhua. Ihmeet eivät siis välttämättä ole merkki Jumalan toiminnasta. Perkelekin pystyy tekemään hämmästyttäviä tekoja. Siksi ei saa sokeasti juosta ihmeiden perässä. Pahimmillaan ne vievät meitä palvelemaan itse Paholaista. Kaikki ihmeet eivät tietenkään ole Paholaisen työtä. Jeesus teki paljon ihmeitä ja lupasi, että hänen omansakin niitä tekevät.

Jumalan omilla ei ole helppoa siellä, missä peto hallitsee. Pedon puolella ovat suuret joukot ja peto antaa määräyksiä, joilla pyritään tappamaan usko Jeesukseen. Tämä tietää Jumalan kansalle ahtaita aikoja. Ja niitä kristityt ovatkin saaneet kokea siellä, missä peto on hallinut. Jeesus ei luvannut seuraajilleen komeaa, ei edes helppoa tietä taivaaseen.

Jakeessa 18 kerrotaan pedon luvuksi 666. Luvun sanomaa on yritetty ratkaista monella tavalla. Luvun takana on ilmeisesti pedon nimi. Heprean ja kreikan kirjaimilla on nimittäin kullakin tietty numeroarvo. Jokaiselle sanalle voi siis laskea lukuarvon laskemalla sanan kirjainten numeroarvot yhteen. Tätä ns. gematriaa harrastettiin antiikin aikana. Laskutoimituksia on suoritettu ja lukua 666 on sovitettu useampiin historian henkilöihin. Keneenkään petona pidettyyn sitä ei kuitenkaan ole saatu sopimaan ongelmitta. Ehkä onkin niin, että luku sopii vasta Antikristuksen nimeen ‑ kuka ja mikä Antikristus sitten tuleekin olemaan. On toinenkin mahdollinen selitys pedon lukuun. Jumalan luku Raamatussa on seitsemän. Perkele on vallaltaan ja voimaltaan lähellä Jumalaa, mutta kuitenkin Jumalaa vähempi. Häneen siis sopii luku 6. Kun Johannes ilmoittaa pedon luvuksi kolme kertaa kuusi, hän siten kertoo, ketä peto palvelee ja kenen työkalu hän on. Peto on yhteistyössä Paholaisen kanssa ja siksi Jumalan omien ei pidä mitenkään veljeillä pedon kanssa.