Media­kirjasto

Seitsemän vihan maljaa 16:1‑11

Näky seitsemästä Jumalan vihan maljasta kertoo tämän maailman lopusta. Jo näky seitsemästä pasuunasta puhui viimeisistä tapahtumista (Ilm 8 ja 9). Maljanäyissä kerrotut tapahtumat sijoittuvat ajassa ilmeisesti vielä pitemmälle. Maljanäyt kuvaavat tämän maailman loppuhuipennusta ‑ mitä tapahtuu juuri ennen Kristuksen paluuta. Emme tiedä, miten vertauskuvallisia näyssä kerrotut luvut ja  määrät ovat. Se on kuitenkin selvää, että tätä maailmaa kohtaavat monet pahat vitsaukset ennen kuin Kristus saapuu. Niiden avulla Jumala vielä kutsuu ihmiskuntaa luokseen.

Seitsemän enkeliä tyhjentää kukin vuorollaan maljansa maan päälle. Mitä Johannes näkee, se muistuttaa Egyptissä kerran koettuja vitsauksia (2 Moos 7‑10). Pasuunanäkyihin verrattuna onnettomuudet ovat huomattavasti suurempia: enää ei tuhoudukaan kolmannes maasta ja merestä, vaan onnettomuus kohtaa koko maailmaa. On kyse tämän maailman aivan viimeisimmistä hetkistä. Jumalan kärsivällisyys on nyt lopussa ja armonaika päättymässä.

Jakeessa 5 on arvoituksellinen maininta vesien enkelistä. Ilm puhuu enkeleistä, jotka hallitsevat tuulia (Ilm 7,1), ja enkelistä, jonka vallassa on tuli (Ilm 14,18). Näyttää siltä, että Jumala on antanut enkeleilleen tehtäviä, jotka koskevat luontoa: he suojelevat sitä, pitävät siitä huolta ja tekevät sen, mitä Jumala käskee heitä luonnossa tekemään. Vesien enkeli lienee Jumalan palvelija, jolle on annettu tehtävä huolehtia luomakunnan vesistöistä.

Enkelit ‑ kuten edellisessä näyssä taivaaseen perille päässeet ‑ hyväksyvät sen, mitä Jumala tekee, ja kiittävät siitä Jumalaa. Hekin tajuavat, että Jumalan teot ovat sittenkin oikeita, vaikka Jumalan tuomio tuntuukin kovalta ja julmalta. Niin paljon pahaa maailmassa on, ettei Jumala voi jättää tuomiotaan toteuttamatta.

Viimeisetkin vitsaukset ovat Jumalan puhuttelua. Hän kutsuu kääntymään niitä, jotka eivät välitä hänestä. Ja koska me ihmiset olemme niin kovakorvaisia, Jumala joutuu puhuttelemaan kovalla tavalla. Järkyttävää on lukea, mitä ihmiset tekevät. Eivät he käänny Jumalan puoleen. Sen sijaan he pilkkaavat Jumalaa eivätkä hänen kutsustaan piittaa. Ehkä kääntyminen vaatisi sellaista nöyryyttä, johon ihmiset eivät suostu. Paljon helpompi on syyttää Jumalaa onnettomuuksista kuin katua ja tunnustaa oma pahuus.

Jumala on kaikkivaltias. Siitä puhuvat lukemattomat Ilm:n kohdat. Pedolla, joka taistelee Jumalaa ja hänen omiaan vastaan, näyttää olevan valta ja Jumalan omat näyttävät olevan sitä joukkoa, joka häviää taistelun. Niin ei ole. Jumalalla on tämän maailman langat käsissään ja hänen suunnitelmiensa mukaan maailman historia etenee. Tästä kertoo jae 10. Jumalan palvelijat tyhjentävät yhden maljan pedon valtaistuimelle eikä peto voi sitä estää. Kaikkivaltiaalla on kaikki valta, ja kun hän katsoo oikean ajan tulleen, pedon valtakunta pimenee. Jumala on voittaja ja Paholainen palvelijoineen on tuomittu häviämään. On vain ajan kysymys, milloin kaikki näkevät tämän.

Hetki on tullut 16:12‑21

Kun kuudes enkeli tyhjentää maljansa, Eufratvirta kuivuu. Kyse ei liene kirjaimellisesti Eufratjoesta. Näyllä on syvempi sanoma. Eufratvirta merkitsi sitä rajaa, johon Rooman valtakunta loppui ja jonka takana tiedettiin olevan pelottavia kansoja sotilaineen. Joen kuivuminen merkitsee suojaavan rajan poistumista. Idän kuninkaat, jolle tie avautuu, eivät tarkoittane Aasian hallitsijoita valtakuntineen, vaan ennemminkin niitä pahoja voimia, jotka tätä maailmaa suojaavan esteen poistumisen myötä pääsevät riehumaan maailmassa juuri ennen Kristuksen paluuta. Tähän viittaa myös puhe "pahoista hengistä" jakeissa 13 ja 14. Ne lähtevät lohikäärmeen, pedon ja väärän profeetan suusta ja ovat näin ollen niitä, jotka palvelevat Paholaista ja hänen palvelijoitaan.

Ennen kuin seitsemäs ja viimeinen malja tyhjennetään, Jeesus vielä kutsuu ja varoittaa. On tulossa se hetki, jolloin on myöhäistä kääntyä ja saada "puhdas vaate". Siksi on valvottava ‑ on pidettävä huoli siitä, ettei viimeinen päivä pääse yllättämään. Jeesus voi tulla milloin tahansa. On pidettävä vaatteet puhtaina. Se tarkoittaa, että eletään joka päivä lähellä Jeesusta, hänen verensä puhdistettavina ja hänen ääntään kuunnellen. Silloin viimeinen päivä ei ole paha päivä. Jeesus on luvannut pitää omistaan huolta myös siinä suurimmassa myrskyssä, joka tulee, kun Jumalan viha kohtaa jumalatonta maailmaa.

Pahat voimat, joista jo edellä on puhuttu, käyvät taisteluun Jumalaa vastaan. Onko kyse sodasta siinä merkityksessä, mitä me sillä ymmärrämme? Vai puhuuko Ilm siitä taistelusta, jota Paholainen käy Jumalaa vastaan? Itse ajattelen, että Harmageddonin taistelu tarkoittaa nimenomaan jälkimmäistä. Paholainen palvelijoineen hyökkää Jumalaa ja hänen omiaan vastaan. Millaisia muotoja tämä taistelu saa, sitä meille ei kerrota. Sen sijaan kerrotaan se tärkein. Jumala voittaa taistelun. Hän lyö vastustajansa, Paholaisen valta kaatuu ja Jumala osoittaa olevansa Kaikkivaltias.

Jakeessa 19 puhutaan Babylonin kaupungista. On mietitty, mitä kaupunkia sillä tarkoitetaan, ja eri vaihtoehtoja on esitetty. Kyse lienee siitä samasta, mistä edellä on puhuttu. Babylon kuvaa Paholaisen valtakuntaa ja sen pääkaupunkia. Sen Jumala lupaa hävittää. Ja kun se tapahtuu, on tämän maailman loppu. Jumala on ottanut vallan ja lyönyt lopullisesti vihollisensa. Babylonin hävittämistä kuvataan yksityiskohtaisemmin seuraavissa luvuissa.

Ilm:n 16. luku päättyy maailmanlopun kuvaukseen kuten muutamat muutkin Ilm:n luvut. Kirja kuitenkin jatkuu. Seuraavissa luvuissa palataan taas ajassa taaksepäin ja kerrotaan, mitä tapahtuu ennen viimeistä päivää.

Portto pedon selässä 17:1-6

Edellisessä luvussa Johannes on kertonut seitsemästä enkelistä, jotka kaatavat maan päälle Jumalan vihan maljoja. Nyt näistä yksi tulee Johanneksen luo ja lupaa näyttää hänelle suuren porton ja hänen tuomionsa. Enkeli kuvaa porttoa ja sanoo, että hän istuu "suurten vesien äärellä". Jakeessa 15 enkeli selittää, että vedet kuvaavat suuria kansanjoukkoja. Portto on siis kansanjoukkojen keskellä ja hallitsee niitä. Kansanjoukot palvelevat häntä ja tekevät sen ilmeisesti mielellään. Johannes siirtyy näyssä erämaahan ja näkee porton. Portto on pedon selässä hienot vaatteet yllä. Hänen kädessään on kultainen malja, joka on täynnä sitä jumalattomuutta, jota portto edustaa. Portto on juovuksissa mutta humala on ole lähtöisin viinistä, vaan Kristuksen omien verestä. Portto on siis vainonnut Kristuksen seurakuntaa ja tappanut Jumalan omia. Tähän portto on villinnyt myös monia hallitsijoita ja suuria kansanjoukkoja ‑ sitä jae 2 tarkoittanee. Rooman portoilla oli tapana kantaa otsallaan pantaa, johon oli kirjoitettu porton nimi. Panta on tälläkin portolla ja hänen nimensä on: "Suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti."

Enkeli selittää näyn portosta 17:7-18

Kuvaus portosta on sikäli ainutlaatuinen näky Ilm:ssa, että sille kerrotaan myös selitys. Selityskin tosin on kuin näky, jota täytyy selittää, jotta sen voi ymmärtää.

Enkeli kertoo näyssä esiintyneestä pedosta, että se on ollut, nyt sitä ei ole mutta se tulee vielä nousemaan syvyydestä. Monta kertaa on tapahtunut näin: Valtio, aate tai hallitsija, joka on toiminut kuin Ilm:ssa kuvattu peto, on kaatunut, ja on luultu, että nyt kaikki on hyvin. Pedon kaatumisesta ei ole kulunut pitkää aikaa ja peto on taas nostanut päätään ja aloittanut taistelun ‑ ehkä toisessa asussa kuin aikaisemmin, mutta samaan päämäärään pyrkien. Paholainen yrittää kerta toisensa jälkeen hävittää Kristuksen Kirkon. Tässä hän käyttää apunaan petoa, joka nousee uudestaan senkin jälkeen kun se on lyöty.

Luvun 13 selityksessä totesimme, että peto Ilm:ssa viitannee erityisesti Antikristukseen. Ehkä enkelin sana tarkoittaa myös sitä, että Antikristus tulee olemaan hyvin samankaltainen kuin jokin aikaisemmin vaikuttanut peto, jota tällä hetkellä ei ole.

Jakeet 9‑12 ovat kiinnostaneet raamatunselittäjiä. Moni on etsinyt ja mielestään löytänyt joukon hallitsijoita, joista Ilm nyt puhuu. Esimerkiksi on ajateltu kahdeksan kuninkaan tarkoittavan kahdeksaa Rooman keisaria tai kahdeksaa jumalatonta paavia. Esitetyillä selityksillä on se ongelma, ettei niistä yksikään aukottomasti sovi enkelin selitykseen. Emme sulje kokonaan pois ajatusta, että Ilm nyt kuvaa juuri kahdeksaa hallitsijaa, jotka ovat hallinneet tai tulevat hallitsemaan maan päällä. Itse pidän todennäköisempänä, että jälleen on kyse vertauskuvallisesta puheesta. Ehkä puhe seitsemästä kuninkaasta, pedosta ja kymmenestä kuninkaasta tarkoittaakin sitä, että uusia hallitsijoita, aatteita ja valtioita nousee toinen toisensa jälkeen, ja ne palvelevat Paholaista ja täyttävät pedon tuntomerkit. Kahdeksatta ja viimeistä kuningasta nimitetään erityisesti pedoksi. Ehkä se on jälleen viittaus Antikristukseen. Hän täyttää pedon tuntomerkit pahimmalla tavalla, saa puollelleen monet hallitsijat ja on se viimeinen peto ennen Jeesuksen paluuta.

Jakeessa 9 porton kerrotaan istuvan seitsemällä vuorella ja jakeessa 18 porton sanotaan olevan "kaupunki, joka hallitsee maan kaikkia hallitsijoita". On etsitty kartalta kaupunkia, johon maininta seitsemästä vuoresta sopii. Roomaa, joka on rakennettu seitsemälle kukkulalle, on ehdotettu, samoin Moskovaa ja New Yorkia. Jaetta 9 ei ole pakko ymmärtää viittauksena tiettyyn kaupunkiin. Vuori merkitsee lujuutta ja pysyvyyttä. Jakeen sanoma voi siis olla tämä: portto kuvaa Paholaisen valtakuntaa ja sen pääkaupunkia, ja tämä valtakunta näyttää mahtavalta ja järkkymättömältä. Ilm puhuu Babylonin kaupungista ja tarkoittanee sillä juuri Paholaisen valtakuntaa. Portto kuvaa hyvin, millainen Pahan valtakunta on. Siihen kuuluu erottamattomasti kuudennen käskyn maahan polkeminen, joka on liittoutunut muun jumalattomuuden kanssa. Ehkä Paholaisen valtakunnan nimittäminen portoksi on muistutus myös siitä, ettei siinä valtakunnassa palvella elävää Jumalaa. Jumalia saattaa kyllä olla, mutta ne ovat syrjäyttäneet todellisen Jumalan. Olemme aikaisemmin jo todenneet, että huorin tekeminen viittaa Raamatussa toisinaan juuri epäjumalien palvelemiseen.

Jae 14 paljastaa, miten lujalta näyttäneen Paholaisen valtakunnan lopulta käy. Perkele kyllä taistelee Kristusta ja hänen omiaan vastaan ja näyttää voittajalta. Enkeli vakuuttaa ‑ niin kuin Ilm on lukuisia kertoja aikaisemminkin vakuuttanut ‑ että Jeesus lyö vihollisensa. Emme näe nyt Jeesusta kuninkaiden Kuninkaana, mutta uskomme siihen, koska Raamattu niin sanoo.

Luvun loppu kertoo Jumalan suuruudesta ja Paholaisen pienuudesta. Peto liittolaisineen vihastuu porttoon ja tuhoaa hänet. Vaikka petokin on Paholaisen palveluksessa, se hyökkää Paholaisen valtakunnan kimppuun. Näin tapahtuu, koska Jumala on niin päättänyt. Jumala on niin suuri, että hän laittaa pahankin palvelemaan niitä päämääriä, jotka hänellä on. Paholainen ei varmasti katsele tyytyväisenä, että hänen palvelijansa sotii häntä ja hänen joukkoaan vastaan, mutta ei voi Jumalan päätöstä estää. Jumalalla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

Tällä vuosisadalla on nähty kahden Paholaisen palvelijan taistelevan keskenään. Hitlerin Saksa ja Stalinin Neuvostoliitto kävivät sotaan keskenään ja lopputuloksen tiedämme: Hitlerin valtakunta hävitettiin perustuksia myöten. Puna‑armeijan voitto on yksi osoitus Jumalan suuruudesta. Hän laittaa Paholaisen palvelijat taistelemaan keskenään ja toinen hävittää toisen. Näin Jumala tulee tekemään myös aikojen lopulla, kun Paholaisen valtakunta lyödään lopullisesti.