Media­kirjasto

Korintin seurakunnassa oli niitä, jotka väittivät, ettei ylösnousemusta ole (jae 12). On vaikea sanoa, tarkoittivatko he, ettei Jeesus noussut kuolleista vai epäilivätkö he vain kristittyjen ylösnousemusta.

Niin tai näin, Paavali katsoi parhaaksi opettaa korinttilaisille ylösnousemuksen ehdottoman keskeistä merkitystä kristillisessä uskossa.

Tätä lukua tutkiessamme on syytä muistaa, että kreikkalainen ajattelu piti sielua kuolemattomana. Mutta tässä ajassa sielu oli ruumiin vankina, ja vasta kuolema vapauttaisi sielun elämään todellista elämää tämän nykyisen varjoelämän sijaan (näin opetti mm. Platon).

Kreikkalaisille ajatus ruumiin ylösnousemuksesta oli kielteinen: ei edes kuolema vapauttaisi sielua ruumiin vankilasta! Ehkä tämä on yksi syy siihen, että osa Korintin kristityistä epäili ylösnousemusta.

Nykyaikana ylösnousemusta epäillään muista syistä. Mutta Paavalin vastaus Korintin ongelmiin on pitkälti vastaus myös meidän kysymyksiimme ja epäilyihimme.

YLÖSNOUSEMUKSEN TODELLISUUS

1 Kor 15:1-11

Kristilliseen uskoon liittyy tiettyjä totena pidettyjä asioita. Usko ei siis ole vain ilmassa roikkuvaa uskoa, vaan usko on perusteltavissa olevaa uskoa tiettyihin tapahtumiin ja asioihin.

Paavali mitä ilmeisimmin lainaa alkukirkon "uskontunnustusta" jakeista 3-5. Alusta asti kristillinen usko on liitetty tiettyihin tapahtumiin: ilman niitä ei olisi kristillistä uskoa ja niiden kieltäminen merkitsee uskon ulkopuolelle asettumista.

Voimme sanoa, että kristillisen uskon keskeisimmät totuudet ovat uskon salaisuuksia. Niitä ei voida tieteellisen pätevästi todistaa tapahtuneiksi, mutta vastaavasti niitä ei voida osoittaa vääriksikään. Tällaisia uskon salaisuuksia ovat mm.:

1. neitseestäsyntyminen

2. ristin sovitus

3. Jeesuksen ylösnousemus

4. Jeesuksen paluu ja viimeinen tuomio

Se, ettei näitä tapahtumia voida todistaa tieteellisen pitävästi, ei merkitse sitä, etteikö olisi todistusaineistoa niiden puolesta. Tässä jaksossa Paavali esittää useita todisteita ylösnousemuksesta:

1. Ylösnoussut Jeesus ilmestyi useille ihmisille

2. Opetuslapset - tässä ennen kaikkea Paavali - muuttuivat

3. Ylösnousemus synnytti kirkon

4. Tyhjään hautaan Paavali viittaa vain välillisesti (jae 4)

Tämä kaikki oli jo ennustettu Vanhan testamentin kirjoituksissa (jae 3). Yleensäkin varhainen kristillinen opetus lähti siitä, että uskon vakuutena olivat Vanha testamentti ja apostolien kokemukset.

Paavalin luettelo ylösnousseen ilmestyksistä ei ole täydellinen, puuttuvathan siitä kokonaan Jeesuksen ilmestymiset naisille pääsiäisaamuna. Toisaalta siinä on sellaista, josta evankeliumit eivät meille kerro: ilmestyminen Jaakobille, Jeesuksen veljelle, ja ilmestyminen kerralla yli 500 ihmiselle. Jälleen kerran toteamme, ettei kaikkea kristillisen uskon syntyvaiheisiin liittynyttä ole kirjoitettu muistiin. Vain osa on säilynyt meille. Evankeliumit, Apostolien teot ja Uuden testamentin kirjeet täydentävät toisiaan, mutta silti paljon jäi kirjoittamatta muistiin.

Jakeen 5 "ne kaksitoista" on nimitys Jeesuksen opetuslapsiryhmästä. Jotkut kopioijat ovat korjanneet luvun yhdeksitoista - Juudashan puuttui - mutta korjaus on turha, sillä oleellista ei ole opetuslasten määrä vaan heidän muodostamansa ryhmä: "ne kaksitoista".

Vanha kristillinen perimätieto kertoo, että ylösnoussut Jeesus ilmestyi 18 kuukauden ajan ylösnousemisensa jälkeen. Koska Paavali sanoo olleensa viimeinen, jolle Jeesus ilmestyi (jae 8), Damaskoksen tien tapahtumat (Apt 9) olisivat tapahtuneet siis vuoden 31 syksyllä. Paavali oli "keskosena" (jae 8) syntynyt, sillä hän ei ollut ollut Jeesuksen opetuslapsi Jeesuksen julkisen toiminnan aikana, kuten muut apostolit.

YLÖSNOUSEMUKSEN VÄLTTÄMÄTTÖMYYS

1 Kor 15:12-19

Ne Korintin kristityt, jotka kielsivät ylösnousemuksen, ilmeisesti tahtoivat kieltää nimenomaan kristittyjen ylösnousemuksen. Ei ole selvää, mitä he opettivat, mutta on ehdotettu seuraavaa: he ajattelivat, että sielu siirtyy heti kuoleman jälkeen taivaaseen, ruumis sen sijaan mätänee ja katoaa. Sata vuotta myöhemmin elänyt Justinos Marttyyri kertoo tavanneensa näin ajatelleita kristityiksi itseään kutsuneita (harhaoppisia).

Paavalin lyhyestä ilmaisusta ei käy ilmi, kielsivätkö nämä korinttilaiset myös Jeesuksen ylösnousemuksen. Jakeen 13 perusteella näyttäisi siltä, ettei näin ollut asianlaita.

Paavali ei heti ryhdy kumoamaan tällaista opetusta vaan haluaa ensin osoittaa, mitä siitä seuraa kristilliselle uskolle.

Tänäänkin on samalla tavalla helppo kieltää moni kristillisen uskon kohta, mutta läheskään aina ei olla yhtä valmiita miettimään, saati julistamaan, mitä siitä seuraa.

Paavalin mukaan kristittyjen ylösnousemuksen kieltämisestä seuraa seitsemän asiaa:

1. Jeesuskaan ei ole noussut kuolleista (jae 13).

2. Kristillinen julistus on turhaa (kreikassa sanatarkasti "tyhjää", jae 14).

3. Koko kristillinen usko on turhaa, tyhjää (jae 14).

4. Kristillinen usko antaa väärän todistuksen Jumalasta (jae 15).

5. Synnit ovat sovittamatta, sillä ylösnousemus on sovituksen sinetti, vahvistus (jae 17).

6. Kuolleet kristityt ovat joutuneet kadotukseen (jae 18).

7. Kristillinen usko ja kristityt ovat säälittäviä. Jos Jeesus ei noussut lupauksensa mukaan kuolleista, hän oli valehtelija. Miksi seurata valehtelijaa? Miksi uskoa Jeesusta muissakaan asioissa?

Ei voi olla kristillistä uskoa ilman uskoa ruumiin ylösnousemukseen

YLÖSNOUSEMUKSEN SEURAUKSET

1 Kor 15:20-34

Ensimmäinen Aadam toi kuoleman ihmiskuntaan, toinen Aadam, Kristus, toi vapautuksen kuoleman vallasta.

Jumala antoi Jeesukselle tietyn tehtävän: ihmiskunnan pelastamisen. Kun tuo tehtävä on täysin suoritettu, saa Jumala lopuksi kaiken vallan. Tässä on jälleen kerran muistettava, ettei tämä merkitse Isän ja Pojan eriarvoisuutta vaan Kolminaisuuden eri persoonien eri tehtäviä. Voi olla eri tehtäviä ja silti tasa-arvo.

Jakeessa 29 Paavali mainitsee kasteet kuolleiden puolesta yhtenä osoituksena ylösnousemususkosta. Paavali ei ota kantaa itse tapaan, joka jääkin meille hieman arvoitukselliseksi.

On esitetty lähinnä kahta selitystä. Luonnollisin selitys olisi se, että joku otti kasteen kuolleen omaisensa tai ystävänsä pelastamiseksi. On arveltu, että Korintissa olisi tapahtunut jokin onnettomuus, jossa olisi kuollut useita kastamattomia Kristukseen uskovia.

Tällaista tiedetään tapahtuneen tuohon aikaan joissakin hellenistisissä mysteeriuskonnoissa sekä varhaisissa kristillisissä lahkoissa. Nykyisin samantapainen käytäntö on mormoneilla.

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että Jumala on sitonut kristityt kasteeseen (Matt 28:18-20), mutta me emme voi sitoa Jumalaa kasteeseen: Hän voi pelastaa kenet tahtoo, myös kastamattoman. Siksi tuollaiset kasteet olivat turhia.

Toinen selitys perustuu hieman erilaiseen käännökseen: kysymys olisi kasteista kuolleiden kristittyjen tähden. Olisi siis voinut tapahtua vaikka näin: aviopuoliso, joka oli kristitty, oli kuollut, jolloin toinen aviopuoliso tahtoi kastattaa itsensä voidakseen tavata puolisonsa kuoleman jälkeen.

Jakeen 32 "Efesoksen petoja" ei pidä ymmärtää kirjaimellisesti. Rooman kansalaisia ei saanut viedä areenalle petojen tapettavaksi. Eikä Paavali mainitse mitään tuollaista 2 Kor 11:23-28:ssa, joissa hän kuvaa apostolintehtävänsä vaaroja ja vaivoja. Ilmeisesti Paavali tarkoittaakin Efesoksen vastustajiaan, ennen kaikkea Artemiin palvelijoita (Apt 19:23-40). Samaan tapaan Antiokian piispa Ignatios puhui vastustajistaan noin 50 vuotta myöhemmin.

Jakeessa 32 oleva lainaus on Jes 22:13:sta, jossa Jesaja kuvaa oman aikansa jumalattomasti eläneiden israelilaisten elämää. Kun usko Jumalaan katoaa, jäljelle jää vain tämä elämä ja siitä nauttiminen.

Jakeen 33 ajatus taas on lainaus kreikkalaisen Menandroksen huvinäytelmästä.

Viittaako jae 34 jakeen 12 ylösnousemuksen kieltäjiin, jää auki.

YLÖSNOUSEMUSRUUMIS

1 Kor 15:35-49

Jo Paavalin aikana esitettiin vastaväite: "Ei maatuneesta ruumiista saa enää mitään ylösnousemusruumista aikaan! Ylösnousemus on mahdoton, koska ruumiimme katoaa haudassa!"

Paavali piti tuollaista väitettä järjettömänä (jae 36). Koska Jumala on kaiken Luoja, joka kerran loi koko maailmankaikkeuden tyhjästä, hän voi toki luoda myös ylösnousemusruumiin.

Mutta millainen tuo ylösnousemusruumis on? Paavali ei voi vastata meille suoraan, hän antaa vain muutaman esikuvan. Ennen kaikkea kuva viljanjyvästä ja viljakasvista on puhutteleva. Jyvässä ja kasvissa on tietty samankaltaisuus, jatkuvuus -eihän kaurasta tule ohraa - mutta niissä on myös tietty ero - eihän maahan pantu jyvä kasvata vain uusia jyviä, vaan myös korren ja lehdet.

Ylösnousemusruumiimme laita on samoin: siinä on tietty jatkuvuus - Jumala herättää yksilöitä, todella eläneitä persoonia, jotka ovat tunnistettavissa - mutta siinä on myös eroja maalliseen ruumiiseen nähden; eroja, joista emme tarkasti tiedä, mitä ne ovat.

Voimme ajatella myös niin, että tämä ruumis on tarkoitettu, suunniteltu, luotu tätä elämää varten. Kun tämä elämä on ohi, ruumiinkin aika on ohi. Tulevaa elämää varten Jumala on luonut toisenlaiset ruumiit.

Vähän ennen kuolemaansa Jeesus sanoi: "Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon." (Joh 12:24)

Paavali yhtyy Jeesuksen esittämään kuvaan. Ensimmäinen ihminen (ruumis) on maallinen; sen me olemme saaneet "perintönä" ensimmäiseltä Aadamilta. Toinen ihminen (ruumis) on taivaallinen; sen me saamme Jeesuksen sovitustyön ja ylösnousemuksen perusteella (jae 48). Ylösnoussut Jeesus oli ensimmäinen ylösnousemusruumis (vertaa Joh 20:11-18), meidän ylösnousemusruumiimme tulevat olemaan samankaltaisia kuin Jeesuksen ylösnousemusruumis (jakeet 48-49).

KAIKKI ME MUUTUMME

1 Kor 15:50-58

Lopuksi Paavali vastaa kysymykseen, mitä tapahtuu niille kristityille, jotka ovat vielä elossa, kun Kristus tulee toisen kerran.

Hekään eivät mene taivaaseen muuttumattomina, vaan kaikki muuttuvat. Katoavainen ei voi periä katoamattomuutta (jae 50).

Paavali ei tässä yhteydessä puhu siitä, mitä muuta tapahtuu Jeesuksen toisessa tulemuksessa. Selvää kuitenkin on, että Paavali ajattelee silloin tulevan tuomion, puhuuhan hän viimeisestä pasuunasta (vertaa Ilm 11:15-19).

Vuoden -92 käännös on jakeissa 55 ja 56 vuoden -38 käännöstä selvempi, kun se ei enää puhu "otasta" vaan "pistimestä". Synti on kuin myrkyllisen eläimen pistin, joka levittää meihin myrkkyä; tämä johtaa lopulta iankaikkiseen kuolemaan, ellemme anna Jeesuksen pelastaa itseämme.