Media­kirjasto

Tyypilliseen tyyliinsä Paavali kirjeensä lopussa lähettää terveisiä kirjeen vastaanottajille.

Viimeisessä luvussa Paavali ennen tervehdyksiä kertoo myös tulevaisuudensuunnitelmistaan.

KOLEHTI JERUSALEMIN PYHILLE

1 Kor 16:1-4

Apostolien tekojen 15. luvussa kerrotaan, kuinka noin vuonna 48 j.Kr. tuli Syyrian Antiokiassa kiistaa siitä, pitikö pakanuudesta kääntyneet kristityt myös ympärileikata. Asiaa ei pystytty ratkaisemaan Antiokiassa vaan Jerusalemissa pidettiin apostolien kokous, jossa asia ratkaistiin Paavalin kannan mukaisesti: pakanoita ei tarvitse ympärileikata (Apt 15:1-29).

Pakana- ja juutalaiskristittyjen yhteyden takaamiseksi päätettiin neljä asiaa, joilla pakanakristittyjen ei pitäisi ärsyttää juutalaiskristittyjä (Apt 15:28-29). Näiden neljän lisäksi Paavali kertoo Gal 2:10:ssä, että pakanakristilliset seurakunnat velvoitettiin keräämään avustus Jerusalemin seurakunnan köyhille. Tästä avustuksesta Paavali puhuu näissä neljässä jakeessa.

Toki kolehtia kerättiin muuallakin kuin Korintissa. Ilmeisesti se oli Paavalille hyvin tärkeä ja siihen osallistuivat kaikki Paavalin perustamat seurakunnat (jae 1, 2 Kor 8-9).

Tämä kolehti oli siis yhteyden merkki: keräämällä sen Jerusalemin seurakunnan köyhille pakanakristilliset seurakunnat tunnustautuivat saman kirkon jäseniksi.

Miksi Jerusalemissa oli paljon köyhiä kristittyjä? Yksi syy oli juutalaisten painostus: uskosta "luopuneita" ei tietenkään suosittu, päinvastoin. Toiseksi Juudea oli köyhää aluetta. Jerusalem oli vuoristossa, johon kadot ja nälänhädät iskivät ankarasti (vertaa Apt 11:27-30). Ehkä myös kävi niin, että kristittyjä ympäri Välimeren itäpäätä kerääntyi "evankeliumin syntysijoille", jolloin Jerusalemin seurakunnan kyky huolehtia kaikista jäsenistään joutui koetukselle.

On syytä huomata Paavalin kehoitus koota raha "sapatin jälkeisenä päivänä" (jae 2) eli meidän sunnuntainamme. Ylösnousemuksen päivästä oli tullut heti alusta alkaen kristittyjen tärkein päivä (vertaa Apt 20:7).

Kerättiinkö kolehti kotiin varalle vai jumalanpalveluksesta yhteiseksi avustukseksi, jää epäselväksi. Justinos Marttyyri kertoo noin sata vuotta myöhemmin, että keräys tehtiin jumalanpalveluksissa. Samaan voisi viitata se, että keräys piti tehdä nimenomaan viikon ensimmäisenä päivänä.

Niin tai näin, tämä Paavalin kehoitus oli samalla kristillisen jokapyhäisen kolehdin syntysana.

Tässä puhuttu kolehti oli ainutkertainen (vertaa Apt 24:17) eikä jokavuotinen, kuten juutalaisten diasporaseurakuntien avustukset Jerusalemin temppelille.

MATKASUUNNITELMIA

1 Kor 16:5-12

Vaikka Paavali oli huolissaan Korintin seurakunnasta, hän katsoi parhaaksi viipyä vielä vähän aikaa Efesoksessa (jae 8). Ilmeisesti Paavali viipyi Efesoksessa yli vuoden, sillä hän lähetti Toisen Korinttilaiskirjeen Makedoniasta ollessaan matkalla Korinttiin. Paavalihan oli Efesoksessa kaikkiaan noin 2,5 vuotta (Apt 19:10).

Paavali lähetti Timoteuksen "edustajakseen" ja pyysi, etteivät korinttilaiset halveksuisi (jae 11) häntä - ilmeisesti hänen nuoruutensa tähden -; tosin Korintti olisi tuohon aikaan ollut vaikea seurakunta kenelle tahansa. Jotkut tutkijat arvelevatkin, ettei Apollos Paavalin pyynnöistä huolimatta juuri seurakunnan ongelmien vuoksi halunnut tuolloin mennä Korinttiin (jae 12).

Jaksoon sisältyy useita mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Jakeen 6 suunnitelma talven vietosta Korintissa ilmeisesti toteutui, sillä Paavali vietti kolme kuukautta (= talven kesto) Kreikassa (Apt 20:3), nähtävästi kuitenkin vuoden alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin.

Jakeessa 7 on viittaus Paavalin pikaiseen käyntiin Korintissa, josta Apostolien teot ei kerro meille. Paavali teki matkan ilmeisesti laivalla Efesoksesta Korinttiin ja takaisin. Laivamatkan nopeus selittää myös sen, että Ensimmäinen korinttilaiskirje ehti Korinttiin ennen maitse kiertänyttä ja aiemmin lähtenyttä Timoteusta (jae 10).

Helluntai voi viitata joko juutalaisten helluntaihin tai Pyhän Hengen vuodattamisen päivään. Juutalaiset viettivät - 3 Moos 23:15-22:n mukaisesti - helluntaita 50 päivää pääsiäisen jälkeen, aivan kuten me nyt teemme kristillisessä kirkossa. Olihan ensimmäinen helluntaipäivä myös juutalaisten helluntai (Apt 2:1).

Kun Jumala toimii, myös sielunvihollinen herää (jae 9, vertaa Apt 19:10: "kaikki Aasian maakunnan asukkaat ... saivat kuulla Herran sanan"). Näin on myös tänään. Ei vastustus ole aina merkki Jumalan tahdon rikkomisesta, usein päinvastoin.

Jakeessa 11 voitaisiin kääntää myös "...sillä minä odotan Timoteusta ja veljiä". Tuohon aikaan matkustaminen oli rosvojen yms. takia vaarallista, minkä vuoksi yksin matkustamista vältettiin.

Myös jakeessa 12 on toinen käännösmahdollisuus: "...mutta (Jumalan) tahto ei ollut, että hän tulisi nyt." (vertaa Jaak 4:15)

KEHOTUKSIA

1 Kor 16:13-18

Paavali antaa lähes joka kirjeensä lopussa käytännöllisiä kehotuksia. Tällä kertaa tämä kehottava jakso on vain lyhyt.

Jakeessa 15 on syytä huomata, että Stefanas, joka oli Korintin seurakunnan johtajia, oli nimenomaan seurakunnan palvelija. Meidänkin aikanamme tulisi olla samoin: johtajat eivät saisi olla niitä, joita palvellaan, vaan niitä, jotka palvelevat (vertaa Matt 20:26).

Stefanaksen perhekunta oli ensimmäinen kristitty perhe Akhaiassa (jae 15). Paavali oli itse kastanut heidät (1 Kor 1:16), ehkä siksi, etteivät hänen työtoverinsa Timoteus ja Silas olleet vielä tuossa vaiheessa saapuneet Korinttiin (Apt 18:5). Tämä viittaisi siihen, ettei Ateenassa kastettu ketään (Apt 17:32-34).

Stefanas, Fortunatus ja Akaikos olivat ilmeisesti tuoneet Korintin seurakunnan kirjeen Paavalille (1 Kor 7:1) ja odottaneet Efesoksessa Paavalin vastauskirjettä. Nyt he olivat valmiina viemään Ensimmäisen korinttilaiskirjeen Korinttiin.

LOPPUTERVEHDYKSET

1 Kor 16:19-24

Tervehdysten lähettämisen aloittivat Aasian maakunnan - siis Efesoksen ympäristön - seurakunnat.

Aquila ja Prisca olivat tehneet Paavalin kanssa työtä Korintissa (Apt 18:2), jonne he olivat tulleet Roomasta. Efesoksesta he lähtivät takaisin Roomaan, jonne Paavali lähetti heille terveisiä Roomalaiskirjeessä (Room 16:3-5).

Pyhä suudelma (jae 20) liittyi ehtoollisen viettoon.

Jakeissa 21-24 on Paavalin omakätisesti kirjoittama lopputervehdys (vertaa Kol 4:18, Gal 6:11). Tällainen omakätinen lopetus toimi samalla kirjeen aitouden takaajana.

Jakeen 22 loppu on sikäli ongelmallinen, ettemme tiedä varmasti, millainen sanamuodon pitäisi olla.

Varhaisimmat Uuden testamentin käsikirjoitukset kirjoitettiin - ajan tyyliin - yhtenäisenä kirjoituksena, jossa ei ollut välimerkkejä tai sanavälejä. Jakeen loppu voidaan jakaa kahdella tavalla: maran ata (näin -38 käännös) tai marana ta.

Ensimmäinen vaihtoehto voitaisiin kääntää: "Herramme, tule!" Jälkimmäinen taas voitaisiin kääntää: "Herramme on tullut."

Molemmat ovat mahdollisia. Nykyisin muotoa "marana ta" pidetään todennäköisempänä.

Sanat eivät ole kreikkaa vaan arameaa (kuten hoosianna, halleluja ja amen. Kysymys on siis hyvin varhaisesta jumalanpalveluksen osasta.

Vuoden -92 käännös tekee mielenkiintoisen ratkaisun: sana kirjoitetaan yhteen "maranata", jonka perään on lisätty käännös: "Herramme, tule!"

Kristityn elämän tulisi olla jatkuvaa Jeesuksen paluun odottamista (Mark 13:33-37).