Media­kirjasto

1 Piet 4:1-11

Pietari palaa kirjeen alun ajatukseen. Jakeissa 4:1-6 hän korostaa: älkää eläkö uskosta osattomien esimerkin vaan Jumalan tahdon mukaan (vertaa 1:14-15). Ensimmäisessä jakeessa on vaikea lause. Alkukielen mukaan lause kuuluu: "Aseistautukaa samalla mielenlaadulla joka Kristuksella oli, sillä (tai: nimittäin että) se joka kärsii lihassa on lakannut tekemästä syntiä". Ensimmäinen vaihtoehto ("sillä") tarkoittaisi sitä että meidän viaton kärsimisemme puhdistaa meidät synnistä. Ehkä lause on parasta tulkita toisen vaihtoehdon ("nimittäin että") mukaan. Silloin lause haluaa sanoa: Olkaa valmiita kärsimään syyttömästi niin kuin Kristus. Kolmannessa jakeessa apostoli käyttää ironiaa eli muka lohduttaen vähän pilkkaa lukijoitaan: "Te olette jo tarpeeksi kauan tehneet näitä syntejä..." Hän luettelee erilaisia vääryyden muotoja ja varoittaa: Jumalan tuomio kohtaa sitä joka elää tällä tavoin "ihmisten mukaan". Kuudes jae on vaikea. Sen perusteella on ajateltu että Jumala julistaa evankeliumia vielä Tuonelassakin, niin että kaikki lopulta pelastuvat. Joittenkin mukaan tässä puhutaan hengellisesti kuolleista, toiset ajattelevat että kyseessä ovat ihmiset jotka ovat kuolleet ennen Kristusta (esim. Nooan aikalaiset). Ilmeisesti apostoli kuitenkin puhuu kristityistä jotka ovat ehtineet kuolla. Kirjeen vastaanottajat kyselivät: Mitä hyötyä näille ystäville oli evankeliumista, joka lupasi ikuista elämää, kun he kuitenkin kuolivat? Kannattaako meidän jatkaa uskossa? Kysymyksiin apostoli vastaa: Ei evankeliumia ole julistettu turhaan näillekään ihmisille. Pietari leikkii tässä sanoilla: Vaikka kuolleet ovatkin ihmisten mukaan (ihmisten mielestä) kuolleita, he ovat sittenkin Jumalan mukaan (Jumalan mielestä) eläviä (jakeen loppusanat "niinkuin Jumala elää" kuuluvat alkutekstissä "Jumalan mukaan"). Siksi siis kannattaa elää jo nyt Jumalan (tahdon) mukaan eikä ihmisten (himojen) mukaan.

Jakeissa 7-11 apostoli puhuu seurakunnan sisäisistä asioista. Ulkoisessa paineessa on keskinäinen rakkaus erityisen tärkeää. Sen tulee olla kristittyjen mielessä "ennen kaikkea". Ensimmäisen sukupolven kristityt odottivat maailman loppuvan koska tahansa. Koska aika oli lyhyt, piti keskittyä olennaisiin asioihin. Jae 8 puhuu rakkaudesta joka "peittää syntien paljouden". Tällainen rakkaus on keskeistä kaikessa kristillisessä elämässä. Jae 8 tarkoittaa kolmea asiaa: a) Rakkaus peittää omat syntimme. Tähän Jeesus viittaa Luuk 7:47. Tässä ei puhuta pelastuksen ansaitsemisesta, vaan samasta asiasta kuin 1 Piet 3:9 ja Isä meidän -rukouksessa: jos me annamme anteeksi toisille, Jumala antaa meille anteeksi. b) Rakkaus peittää toisen synnit. Siellä missä keskinäinen rakkaus vallitsee ei tuijotella toisten vikoja. c) Kristuksen rakkaus peittää kaikkien ihmisten synnit.

Jakeet 10-11 kertovat miten seurakunnassa jokaisella on oma armolahjansa, jota tulee käyttää Jumalan tahdon mukaan. Jälleen Pietari puhuu nöyryydestä: Kaiken päämääränä tulee olla Jumalan kunnia, ei ihmisten. Jae 11 päättyy sanaan "aamen". Se ei tarkoita että kirje loppuisi tähän, vaikka jotkut tutkijat niinkin väittävät. Kun alkukirkossa kiitettiin Jumalaa, käytettiin ylistyksen lopussa heprealaista vakuutusta "aamen", "näin on varmasti" (vertaa 5:11). Se ei ollut vain rukouksen tai puheen loppumerkki.

Iloitkaa! 1Piet 4:12-5:14

Kirjeen viimeisessä jaksossa apostoli puhuu suoraan sellaista mihin hän on aiemmin varovasti viitannut. Kirjeen alussa hän sanoi että vastaanottajat iloitsevat kärsimyksien keskellä (1:6-7). Nyt hän esittää saman ajatuksen käskyn muodossa. Näin hän kokoaa yhteen sanomansa. Ensimmäisen jakson, 4:12-19, alussa hän sanoo: Älkää ihmetelkö että joudutte kärsimään kristittyinä. Vaikeudet uskon tähden kuuluvat Jeesuksen seuraajan elämään, sillä niin Jeesuskin joutui kärsimään. Iloitkaa ennemmin vaikeuksissa, sillä silloin tiedätte olevanne hyvässä seurassa. Niin kuin Jeesus korotettiin kirkkauteen kärsimysten jälkeen, niin käy teillekin. Asialla on myös toinen puoli. Onko kristitty "osallinen Kristuksen kärsimyksiin", jos hän ei joudu kokemaan mitään hankaluuksia uskonsa tähden? Onko hän silloin myöskään matkalla Kristuksen kirkkauteen? Pietari haluaa osoittaa ettei ole mahdollista olla "matalan profiilin" kristitty, välttää kaikkia vaikeuksia ja silti kantaa ristiä (vertaa Hepr 13:13; Matt 10:36). Vielä kerran Pietari toistaa: Ei mikä tahansa kärsimys ole Kristuksen tähden kärsimistä. Mutta sen ei tarvitse hävetä, joka kohtaa hankaluuksia siksi että pitää kiinni Jumalan sanasta. Lopuksi apostoli puhuu vielä viimeisestä tuomiosta. Ne jotka eivät ole Jumalan omia joutuvat kadotukseen. Jeesus esittää saman asian näin: Sitä joka häpeää minua ja minun sanojani ihmisten edessä, sitä Ihmisen Poika häpeää palatessaan kerran maan päälle (Luuk 9:26). Kristityllä ei ole pakotietä kärsimyksien edessä. Jeesuksen tunnustaminen ja hänen sanastaan kiinni pitäminen tuottavat aina hankaluuksia ihmisten edessä. Mutta on parempi ottaa vaikeudet vastaan Jumalan kädestä kuin mukautua ihmisten elämäntapaan. Niinpä apostoli päättääkin jakeen 19 lohdulliseen sanomaan.

Ensimmäisen Pietarin kirjeen viimeinen luku käsittelee seurakunnan sisäisiä asioita. Samat ohjeet jotka koskevat kristittyjen suhdetta ulkopuolisiin soveltuvat myös uskovien joukon sisäisiin asioihin. Aluksi apostoli antaa ohjeita seurakunnan vanhimmille, papeille. Hän ei kerro mitä heidän tulee tehdä vaan miten: ei pakosta, ei rahan tähden eikä herroina halliten vaan Jumalan tahdon mukaan, vapaaehtoisesti, sydämen halusta. Samat ohjeet voi soveltaa kaikille kristityille. Pietari ei halua kirjeessään pakottaa ketään elämään kristittynä tai kärsimään uskonsa tähden. Hän haluaa vahvistaa meidän uskoamme, kuvata eteemme Kristuksen rakkauden ja Taivaassa odottavan perinnön, niin että vapaaehtoisesti ja sydämestämme eläisimme Jumalan suunnitelman mukaan ja olisimme valmiita vaikka kärsimään uskomme tähden. Nöyryyttä korostetaan myös nuoremmille seurakunnassa - Jumala korottaa heidätkin ajallaan. "Jumalan käsi" kuvaa Vanhassa testamentissa Jumalan kouraantuntuvaa puuttumista tapahtumiin (5 Moos 3:24; Jer 21:5 jne). Jumalan lapsien ei tarvitse huolehtia tulevaisuudesta sillä kaikki on Jumalan hoidossa. Jakeissa 8-9 Pietari näyttää mitä arkipäivän hankaluudet ja houkutus mukautua toisten ihmisten elämäntapaan tarkoittavat: kyseessä on Perkele joka kiertelee kristittyjen ympärillä kuin karjuva leijona. Luonnossa leijona ei hyökkää lauman kimppuun vaan odottaa että joku erehtyisi joukosta omille teilleen. Harhailija on helppo saalis. Siksi kristittyjen kannattaa pysyä yhdessä, käydä jumalanpalveluksessa ja myös raamattupiirissä. On hyvä tietää että meillä on paljon samassa tilanteessa olevia ystäviä; kaikki joutuvat samojen hankaluuksien eteen.

Kirje päättyy antiikin tavan mukaan sanoman tiivistelmään (5:12) ja tervehdyksiin. Pietarilla on ollut kaksi päämäärää. Hän on kehottanut meitä elämään käytännössä Jumalan lapsina, ja hän on halunnut vakuuttaa meitä siitä että Jumalan armo meitä kohtaan on aina totta, vaikka joskus muulta näyttäisikin. Silvanus on ehkä kirjeen lopullinen muotoilija. Jotkut ajattelevat että Pietari suosittelee tässä häntä siksi, että juuri Silvanus lähti tämä kirje mukanaan kiertämään Vähän-Aasian seurakuntia. Markus saattaa olla evankelista Markus, joka perimätiedon mukaan toimi Pietarin tulkkina. Varmuutta tästä asiasta ei ole. "Babylon" on peitenimi jolla tarkoitettiin Roomaa. Vanhan testamentin aikana Babylonia pidettiin vallan ja paheiden keskuksena, ensimmäisen vuosisadan loppupuolen kristityt ja juutalaiset pitivät Roomaa samanlaisena paikkana (vertaa Ilm 17:5-6). Viimeisessä jakeessa apostoli toivottaa rauhaa lukijoilleen. Tässä hän puhuu jostakin syvemmästä kuin ulkoisesta rauhasta: hankaluuksien, vaikeuksien ja todellisen kärsimyksenkin keskellä meillä voi olla se rauha jonka Jeesus jätti meille (Joh 14:27). Historiasta tiedämme että Vähän-Aasian seurakunnat joutuivat kokemaan hyvin vaikeita aikoja 90- ja 110- luvuilla. Kristittyjä vainottiin ankarasti, monet menettivät henkensä. Varmasti näinä aikoina 1. Pietarin kirje ja Johanneksen ilmestys tarjosivat rohkaisua ja lohdutusta välillä epätoivoisillekin kristityille. Ne vakuuttivat siitä että Jumalan armo sittenkin on totinen. Samalla tavalla Jumala puhuu pyhän Sanansa kautta kaikkien aikojen kristityille, meillekin. Hän tietää millaisia aikoja elämme ja mitä meillä on edessämme.