Media­kirjasto

Jäljellä oleva aika 4:1-6

Jeesuksen kärsimisestä tehdään nyt se lukijoita koskeva johtopäätös, että heidän tulee olla valmiita kärsimään samalla tavalla. Kirjeen alussa Pietari jo opetti, että meidän tulee kärsiä jos se on välttämätöntä. Valmius kärsimään Kristuksen esikuvan mukaan ja hänen tähtensä täytyy siis säilyttää koko ajan, myös hyvinä päivinä. "Sillä se, joka on ruumiissaan kärsinyt, on luopunut synnistä" on perusteluna kehotukselle valmistautua kärsimään.

Opimme siis vielä yhden syyn, miksi kristityn tulee kärsiä: meidän tulee kestää nykyiset ja tulevat, kuolemaan saakka kestävät kärsimykset, jotta oppisimme välttämään syntiä! Heprealaiskirjeessä tällaista hyvän Jumalan kädestä ja hyvässä tarkoituksessa tulevaa kärsimystä kutsutaan Taivaallisen Isän antamaksi kuritukseksi.

Pietari selittää, mitä lihan mukaan eläminen on: se on himojen tottelemista, sellaisten himojen, jotka yleensä hallitsevat. Lukijat ovat jo kuulleet kristillisen opetuksen eivätkä enää elä tietämättömyyden aikaa, vaan tietävät hyvin, mitä himojen noudattamisesta seuraa ja miten kristityt ovat kutsutut taistelemaan himoja vastaan, vaikka ne edelleen vaikuttavatkin heissä. Himojen valtaan alistumattomuus tekee kristityistä vieraita ja muukalaisia, ja sellaisia maailma vieroksuu, kuten kävi synnittömälle Jeesuksellekin. Voi olla niin, että kristityn jäljellä oleva elämä on kaikkea muuta kuin miellyttävä, mutta sille tielle meitä kutsutaan. Tämä elämä ja sen kärsimykset ovat lyhyet, edessä on iankaikkisuus Kristuksen seurassa. Lukijoiden entiseen elämäänhän oli kuulunut ihan riittävästi syntiä.

Luettelo tässä on tarkoituksenmukainen: lukija joutuu väistämättä miettimään ja kyselemään ovatko mainitut synnit nyt hänen kohdallaan varmasti vain menneisyyttä… Lukijoille entuudestaan tuttu elämäntyyli jatkuu entiseen tapaan ja entisessä laajuudessaan ympäristössä. Tätä valtavirtaa kristityt eivät seuraa /(heidän ei tule seurata). Kun pakanat sen näkevät he herjaavat kristittyjen ahdasmielistä Jumalaa, joka estää seuraajiaan nauttimasta elämästä ja sen lahjoista. Verbi "herjata" liittyy todella Jumalan herjaamiseen. Pakanat saavat kyllä pilkasta rangaistuksensa, muistuttaa Pietari. Mutta se tulee vasta viimeisellä tuomiolla. Pietari muistuttaa tästä siksi, ettemme ottaisi oikeutta omiin käsiimme, vaan odottaisimme kärsivällisesti Jumalan antavan oikeudenmukaisen tuomion niillekin, jotka ehkä meitä pilkkaavat ja herjaavat.

"Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi". Esimerkiksi ruotsalainen käännös tulkitsee kohtaa niin, että kyse on niistä jotka ovat nyt kuolleita (sana nyt on lisätty käännökseen). Tämän tulkinnan mukaan kyse olisi siis kristityiksi kääntyneistä, jotka ovat jo kuolleet. Tämä on kuitenkin niin itsestään selvä ajatus, että tuskin käy mistään perustelusta tässä yhteydessä. Ei auta muu, kun ottaa teksti vakavasti ja tulkita se edellisen luvun yhteydessä. Sen mukaan Nooan sukupolvi sai tuonelassa kuulla evankeliumin. Nyt puhutaan kuolleista yleisemminkin. Tämän mukaan Jumalalla on tapansa ja keinonsa kuuluttaa evankeliumi niille, jotka eivät sitä eläessään ole kuulleet. Tämän työn voimme huoletta jättää Jumalan hoidettavaksi. Siksi Pietarikaan ei kerro, millaisiin tuloksiin julistaminen johti. Syy on yksinkertainen: Pietari ei tiedä sitä. Meille on uskottu tehtävä julistaa evankeliumi kaikkeen maailmaan emmekä tämänkään tehtävän tuloksesta tiedä; sen tietää vain Jumala.

Osallisuus Kristuksen kärsimyksistä 4:12-19

Pietari selittää kristittyjen osaksi tulevia kärsimyksiä vielä yhdestä uudesta näkökulmasta: heidän kärsimyksensä merkitsevät osallisuutta Kristuksen kärsimykseen. Kärsimyksiä ei pidä kummeksua, tarkasti käännettynä "vierastaa". Kristuksen saama kohtalo ja kohtelu ovat lukijoille tuttuja. Jotain sen kaltaista on kristittyjenkin kärsimys. Edessä oleviin, ehkä vielä vaikeampiin kärsimyksiin Pietari valmistaa lukijoitaan kirjeellään. Tulta ja hehkua on luvassa kuin metallien puhdistamisessa, mutta niitä ei lukijoiden tule kammoksua, vaan pikemminkin iloita niistä! Koska Kristuksen tähden tulleet kärsimykset tuovat osallisuuden Kristuksen omiin kärsimyksiin, niiden lopullisen tarkoituksen täytyy olla hyvä ja niistä voi sen tähden jo kärsimysten kohdatessa iloita. Ja sitä enemmän, mitä enemmän niitä kunkin osaksi tulee. Osallisuus Kristuksen kärsimyksiin ei tarkoita, että kärsivillä kristityillä olisi joku osuus Kristuksen kärsimyksistä maailman syntien tähden. Jeesus kärsi yksin syyttömänä syyllisten puolesta ja lunasti meidät. Se työ on tehty ja valmis. Emme siis osallistu Kristuksen sovittavaan kärsimykseen, mutta hänen viattomaan kärsimykseensä saamme osallistua. Kaikki Kristuksen tähden tässä maailmassa meidän osaksemme tuleva viaton kärsimys, erityisesti sellainen joka johtuu Kristuksen tunnustamisesta ja hänen sanassaan pysymisestä, on siis ei vain osamme vaan ilon aiheemme. Eikö tässä ole meille jatkuvasti oppimista, kertaamista ja syy taas rohkaistua Kristuksen pilkan kantamiseen?

Matt. 10:20 lupaa, että Kristuksen tähden tuomioistuinten eteen joutuvat saavat avukseen ja puolustautumisensa johdattajaksi "Isänsä Hengen". Samalla tavalla Pietari muistuttaa, että juuri kärsimysten hetkellä Jumalan Pyhä Henki rohkaisee ja vahvistaa Kristuksen omia ja hänen tähtensä kärsiviä. Mutta toinenkin kärsimyksen syy väijyy lähellä. On olemassa myös itse aiheutettua kärsimystä. Se eroaa edellä mainitusta Kristuksen tähden tulevasta kärsimyksestä siinä, että se ei vie osallisuuteen Vapahtajamme kärsimyksistä. Murhamies saa osakseen kuolemantuomion omasta syystään. Vasta kun kristitty saa Kristuksen tähden saman kohtalon, tilanne poikkeaa maallisesta ja ansaitusta rangaistuksesta.

Yhdeksi mahdollisuudeksi itse aiheutettuun kärsimykseen mainitaan se, että kärsii toisen petkuttajana. Kreikan kielessä käytetyn sanan tarkka sisältö ei ole tiedossamme, mutta luultavasti tarkoitetaan yleisesti toisten asioihin sekaantumista, ehkä urkkimista tai itselle uskotun toisen omaisuuden huonoa hoitamista. Kristityistä alkava tuomio on Jumalan puhdistavaa työtä. Hesekielin kirjassa (luvussa 9) puhutaan temppelistä alkavasta tuomiosta, joka ei johda temppelin puhdistumiseen vaan on seurausta sen lopullisesta saastumisesta. Nyt Jumalan puhdistava tuomio alkaa Jumalan huoneesta eli meistä. Lukijat saavat itse kuvitella, millainen on Jumalan tuomio niille, jotka uppiniskaisuuttaan ovat evankeliumin torjuneet. Me tulemme vanhurskaiksi uskon kautta Kristuksen sijaiskärsimykseen ja -kuolemaan. Mutta totta on kuitenkin että vanhurskas pelastuu "vaivoin". Jukka Thurén huomaa tuon sanan olevan totta sen molemmissa merkityksessä: vanhurskas pelastuu vaivoin eli täpärästi vanhurskas pelastuu vaivoin, tuskaa ja ahdistusta kärsien. Jokohan uskomme, että kärsimykset Kristuksen nimen tähden ovat välttämättömiä kaikille kristityille kaikkina aikoina. Koska ne tulevat Kristuksen tähden ja Jumalan antamina, eivät kristityt voi valita niiden ajankohtaa, kestoa, muotoa ja määrää. Ne tulevat kun Jumala niin sallii.