Media­kirjasto

Kirjoittaja vaikuttaa taantumukselliselta: orjien on tyydyttävä asemaansa. Kristitty voi palvella Jumalaa ja lähimmäistään orjanakin. Jos kristittyjen pieni vähemmistö olisi alkanut vaatia orjuuden lopettamista, heitä olisi nopeasti ryhdytty vainoamaan yhteiskunnan vihollisina. Tässä tilanteessa kristitty voi hyvällä omallatunnolla myös pitää orjia, vaikka nämä kristittyinä olisivatkin hänen veljiään. Kristittyjen voimat riittivät orjuuden poistamiseen vasta paljon myöhemmin.

Kristityt voivat raivata evankeliumille elintilaa käyttäytymisellään, kunhan vain evankeliumi säilyy aitona. Kristillinen oppi on selkeä, yhtenäinen, pelastava totuus - siihen ei kuulu vaihtoehtoisia tulkintoja tai eri 'totuuksia'. Erilaisuus ei ole rikkautta, toisin opettava vie kuulijansa mukanaan tuhoon. Hän on tappavan hengellisen sairauden tartunnankantaja, luonnoton, häiriintynyt olento. Nämä itseään täynnä olevat typerykset ovat täysin vastuussa teoistaan: he ovat torjuneet heille opetetun totuuden ja lähteneet tavoittelemaan erikoisuuksia, ohi sen mikä on ilmoitettu. Raamattua lukiessaan he saivartelevat ja kiistelevät yksityiskohdista, vääristäen niiden merkityksen yhteydessään. On vaikea antaa yleistä sääntöä siitä, miten Raamatun yksityiskohtia Jumalan sanana kunnioittava tekstiuskollisuus eroaa kiistelynhaluun perustuvasta saivartelusta - vaikka sen ehkä helposti vaistoaakin.

Eräitä taudin oireita ja vaikutuksia kuvataan syntiluettelossa. Tartunnan saanut näkee toisten sanojen ja tekojen takana pahoja tarkoituksia, ja levittelee perusteettomia epäluulojaan muille. Harhaopettajan todellisuudentaju ja ajattelukyky heikkenevät nopeasti - itse he pitävät muita lapsellisina. Pelastavan totuuden hylännyt alkaa harhailla muillakin elämänalueilla, tie päättyy lopulta koko ihmisyyden tuhoutumiseen. Kristinuskolla on harhaopettajalle välinearvoa, totuus ei kiinnosta, vaan se, mikä tuo opettajalle itselleen etuja.

Etuja onkin luvassa hurskaalle kristitylle, ja suurempia kuin harhaopettaja aavistaakaan. Toisin kuin raha, tavara ja asema, ne edut saa viedä kuollessaan mukanaan. Jo tyytyväisyys on enemmän kuin harhaopettaja voi toivoa. Tavaran- ja kunnianhimo johtaa ihmisen kiusaukseen jatkuvasti tyytymättömänä yrittää parantaa asemiaan, jopa keinoista piittaamatta. Hän on kuin liian raskaassa lastissa purjehtiva laiva, haaksirikko on ennen pitkää edessä - tuhoutuminen viimeisellä tuomiolla. Ihminen menettää tulevaisuutensa juuri yrittäessään rahan avulla etukäteen varmistaa sen, koska hän kieltäytyy ottamasta vastaan tulevaisuuttaan Jumalan kädestä. Tätä tarkoittanee sananlasku: rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Jumalan hyviin lahjoihin ei saa takertua, ikään kuin häneltä ei olisi enää mitään odotettavissa. Hän voi antaa vain välttämättömät perustarpeet tai yllättäen rikkautta ja nautintoja - kristittyä kehotetaan olemaan tyytyväinen ja kiinnittämään sydämensä aivan toisenlaisiin asioihin.

Monin tavoin sairaan harhaopettajan vastakohtana kuvataan oikean opettajan ja kristityn ihannetta. Hänkin tavoittelee innokkaasti jotain, nimittäin kestävyyttä, lempeyttä, rakkautta, taivaallista elämää, Kristuksen kaltaisuutta - mikä johtaa lopulliseen pelastumiseen. Jumalallinen elämä on jo alkanut kasteessa, siihen on sitouduttu kasteen yhteydessä lausutussa uskontunnustuksessa, mutta sen on määrä vallata ihmisessä jatkuvasti alaa ja vaihtua kerran ikuiseen elämään. Jos syntisen vanhurskautus kääntyy synnin vanhurskauttamiseen, pelastus menetetään. Oman kutsumuksen uskollinen toteuttaminen on avainasemassa kilpailussa ikuisesta elämästä.

Tähtäyspisteessä on Kristuksen paluu. Kristus lahjoittaa tullessaan todellisen elämän meille, jotka olemme täällä harjoitelleet hyvää elämää - erityisesti mainitaan Jumalan ylistäminen ja vieraanvaraisuus, vertaa Hepr 13:2 -, opetelleet luottamaan Jumalaan eikä omaisuuteen ja huolellisesti säilyttäneet meille annetun uskontotuuden. Olemme ikään kuin rahatalletuksen vastaanottajia, joitten pitää pystyä vaadittaessa luovuttamaan talletus takaisin. Säilyttäminen edellyttää myös uskon mukaista tunnustusta, viranomaistenkin edessä. Kuuliaisuus yhtä Herraa kohtaan vaatii joskus uppiniskaisuutta toisten herrojen edessä, ja seurauksien kantamista siitä. Vielä viimeiseksi muistutetaan, että uskoon liittyy kamppailu harhauskon tunnistamiseksi ja kumoamiseksi. Valheellakin on julkiset tunnustajansa - jos tunnustamme heidät veljiksi ja sisariksi Kristuksessa, joudumme vaaraan jakaa heidän kohtalonsa.