Media­kirjasto

Luvusta 10 alkaen Paavali on puhunut seurakunnalle hyvin ankarin sanankääntein. Hän on osoittanut perusteettomaksi ja tyhjäksi vastustajiensa kerskumisen näyistä ja ilmestyksistä. Mikäli niistä puhutaan, Paavalin näkyjä ei voita kukaan. Silti nyt ei ole kyse yliluonnollisista kokemuksista eikä valtavista tunne-elämyksistä, vaan aidosta evankeliumista. Sitä Paavali on valmis puolustamaan kovinkin ottein. Tänään käsiteltävässä kirjeen viimeisessä luvussa Paavali päättää nuhteensa ja samalla koko kirjeen.

Heikko voi olla tarvittaessa voimakas 13:1-4

Paavali aikoo siis lähteä suoraan Korinttiin ja ottaa härkää sarvista. Hän oli tosin jo käynyt kaupungissa ja asiat näyttävät selvinneenkin, mutta sittenkin ilmeisesti vain väliaikaisesti. Puhuessaan "kahdesta tai kolmesta todistajasta" apostoli viittaa Mooseksen lain määräykseen (5 Moos 19:15). Tällä kertaa hän on itse molempien todistajien roolissa, mutta on epäselvää, mitä hän tarkoittaa. Joko kyseessä ovat hänen kaksi käyntiään ja kolmas suunnitelmissa oleva tai sitten Paavali viittaa siihen, että hän on maininnut suunnitelmansa jo aiemminkin (2 Kor 12:14). Olihan häntä jo aiemmin sanottu Korintissa tuuliviiriksi, kun hän ei ilmaantunutkaan paikalle, vaikka häntä odotettiin. Nyt hän oli kuitenkin varmasti tulossa, eikä suinkaan heikkona ja säälittävänä ilmestyksenä. Hän aikoi tulla ottamaan selvää, mitä Korintissa oikein tapahtui. Synnintekijän piti valmistautua varsinaiseen piispantarkastukseen. Paavali on hieman ironinen: Korinttilaiset olivat etsineet varmistusta sille, että Paavalissa puhuu Kristus. Nyt varmistus oli luvassa, sillä Paavali aikoi pitää todellisen pesänselvityksen. Näin hänen kauttaan puhuva Kristus ei suinkaan ollut se sidottu ja häväisty Kristus, jonka ihmiset uskalsivat nauraen ja pilkaten lyödä ristille. Nyt oltiin liikkeellä korotetun Kristuksen nimissä ja hänen voimassaan. Näin heikko apostoli sai voimaa tarvittaessa kunnolliseen kurinpalautukseen.

Paavalin sanat näyttävät hyvin ankarilta. Synnintekijän nuhteleminen on jo sinänsä meillä käynyt harvinaiseksi, mutta Paavali ottaa kakistelematta tuekseen Jeesuksen ja hänen arvovaltansa. Korintin rauhanhäiritsijällä on siis vastassansa Jeesus, eikä lyöty ja ristiinnaulittu Jeesus, vaan kaikkivaltias Kristus. Ehkä me saamme opetella uudelleen perusasioita: Jumala on pyhä ja me ihmiset olemme syntisiä. Kristityt eivät saa elää seurakunnissaan niin kuin porsaat, vaan kaikki tapahtuu aina pyhän Jumalan kasvojen edessä. Onhan meidän toki muistettava myös se, että Pietarin mukaan maailman tuomitseminen alkaa Jumalan huoneesta (1 Piet 4:17). Vaikka olisimme kuinka rauhaa rakastavia ja eläisimme mielellämme tasaista elämää, meidän on suostuttava näkemään, että Jumala on pyhä ja että hän vihaa syntiä.

Tutkistelulla väärä osoite! 13:5-10

Korinttilaiset olivat olleet innokkaasti tutkimassa, oliko Paavali oikea apostoli vai ei. Nyt apostoli antaa tälle tutkimiselle uuden osoitteen: Seurakuntalaisten pitäisi tutkia itseään eikä apostolia. Näytti siltä, että seurakuntalaiset olivat hukanneet Kristuksen ja eksyneet kokonaan pois. Nyt heidän oli palattava kertaamaan perusasioita, sillä muuten he eivät jaksaisi uskossaan loppuun asti. Paavali suostuu mielellään erehtymään korinttilaisten suhteen, jos he ovat oikealla tiellä. Mikäli he ovat väärällä tiellä, hän ei tule antamaan periksi hiukkaakaan.

Paavalin sanat ovat sittemmin vuosituhansien ajan kutsuneet lukijoitaan itsetutkisteluun. Väärinymmärryksiä on tarjolla paljon. Kyseessä ei ole uskonnollisen minän sparraaminen eikä tunne-elämän trimmaaminen herkimmilleen. Kyseessä on yksinkertaisesti se, mitä Paavali itse sanoo: Jokaisen on syytä tarkata omaa sydäntään. Jos siellä on Kristus, hän kestää koettelemisen. Jos taas Kristus puuttuu sydämestä, ihminen on tyhjä ja köyhä, vaikka ulospäin saattaisi näyttää muultakin. Meitä nämä sanat ovat tänään johdattamassa Kristuksen ristin juurelle. Siinä on syntisen ihmisen ainoa toivo. Jos meillä on Kristus, meillä on kaikki mitä tarvitsemme. Jos hänet torjumme, meillä ei ole mitään mahdollisuutta kestää pyhän Jumalan tutkivaa tuomiota.

Kirjeen päätös 13:11-13

Kirje päättyy normaaleihin tervehdyksiin, joissa on kuitenkin muutamia mielenkiintoisia asioista.

"Kaikkien pyhien" tervehdys on Korintin seurakunnalle muistutus siitä, että se ei ole syntynyt yksin eikä ole olemassa yksin. "Pyhä suudelma" on ilmeisesti kuulunut alkukirkon liturgiaan. Se on ollut voimakas yhteyden merkki, joka on edeltänyt Herran aterian nauttimista. Tietyissä kirkkokunnissa tämä kaunis tapa elää edelleen siinä muodossa, että ennen ehtoolliselle menoa seurakuntalaiset tervehtivät lämpimästi toisiaan. Herran pöytään mennessämme haluamme selvittää asiat keskenämme, jotta voisimme nauttia Herran ruumiin ja veren siunaukseksi.

Kirjeen viimeinen jae on paitsi tervehdys myös selkeä kolminaisuuteen liittyvä tunnustus. Kirkko on varhaisista ajoista lähtien pitänyt kiinni siitä, että joka kieltää pyhän Kolminaisuuden, ei ole kristitty. Sellaisia uskonsuuntia ovat tänä päivänä mm. mormonit, Jehovan todistajat ja muslimit. Heidän kanssaan emme löydä yhteistä uskon pohjaa tässä peruskysymyksessä - miten sitten muissa asioissa?