Media­kirjasto

Filippiläiskirjeen ensimmäinen luku

Oletko tullut ajatelleeksi, että apostoli Paavali vietti merkittävän osan uskoontulonsa jälkeisestä elämästään vangittuna? Hän istui linnassa useaan eri otteeseen evankeliumin julistamisen tähden. Monet Raamatussa olevista Paavalin kirjeistä on kirjoitettu nimenomaan vankilassa.

Paavalin ajan vankilat ja kotiarestirangaistukset eivät varmasti vastanneet tämän päivän Suomen vankiloita. Paavalin tilannetta helpotti ainakin vähän se, että hän oli Rooman kansalainen, jota kansalaisuuden tähden kunnioitettiin muita enemmän. Muiden vankien ihmisoikeudet ovat nähtävästi riippuneet enimmäkseen vankilan vartijoiden säälintunteen tasosta. Ei Paavaliakaan kultatuolissa kannettu paikasta toiseen.

Filippiläiskirjettä ei sen sisältämien ajatusten puolesta helposti uskoisi vankeudesta kirjoitetuksi. Usein tätä lyhyehköä kirjettä sanotaan ilon kirjeeksi. Itsesäälistä tai tappiotunnelmista ei ole tietoakaan! Tee hyvä päätös: Tartu Raamattuun. Lähde kanssani ajatuksella lukemaan Filippiläiskirjettä tämän talven jokaisen Nuotan yhteydessä...

Paavali ja filippiläiset 1:1-11

Filippi oli ensimmäinen eurooppalainen kaupunki, jossa Paavali alkoi tehdä lähetystyötä. Ensimmäinen kosketus filippiläisiin kesti kuitenkin vain pari kolme viikkoa. Sinäkin aikana ihmisiä tuli uskoon niin, että voitiin perustaa pieni seurakunta. Filippin ensimmäisten kristittyjen olosuhteet olivat epäilemättä vaikeat. Seurakunta oli pieni joukko muiden uskontojen, uskomusten ja epäuskoisten puristuksessa. Paikalliset juutalaiset inhosivat sitä ja sen johtaja ajettiin vankeuden jälkeen ulos kaupungista. Filippiläiskirjeen syntyaikana oli Paavalin ja filippiläisten ensi tapaamisesta kulunut kymmenisen vuotta. Vieläkin Paavali muistelee ilolla kärsimään joutuneita seurakuntalaisiaan, minkä huomaat kun luet ensimmäisen luvun alkuosaa.

Onnettomuus Jumalan käytössä 1:12-18

Filippiläisten fiilikset olivat epäilemättä matalalla sen johdosta, että Paavalia pidettiin taas vangittuna, tällä kertaa ilmeisesti Roomassa. Paavali lohduttaa meitä ja kirjeen ensimmäisiä vastaanottajia muistuttamalla, että kaikki koituu lopulta evankeliumin ja uskovien parhaaksi, vaikka siltä ei meidän mielestämme aina näytä. Vankina Paavali oli saanut kosketuksen sellaisiin ihmisiin, jotka muuten tuskin olisivat kuulleet evankeliumia. Jotkut olivat rohkaistuneet Paavalin pelottomasta esimerkistä todistamaan Jeesuksesta entistä innokkaammin. Jotkut jopa vääränlaisella kilpailumielellä. Paavali ei kuitenkaan ottanut asiasta suurta stressiä. Pääasia, että evankeliumia julistetaan. Kaikkien julistajien puhtaista motiiveista emme kuitenkaan koskaan voi olla sataprosenttisen varmoja, kuten emme aina omistammekaan. Väärää evankeliumia tai harhaoppeja Paavali ei kuitenkaan sietänyt. Ihmisten vastustuksesta huolimatta evankeliumi jyräsi eteenpäin.

Elää vai kuolla? 1:19-30

Ensimmäisen luvun loppupuolella Paavali puhuu kuolemastaan. Ajatus siitä näyttää täyttävän Paavalin ajatukset ennemminkin ilolla kuin pelolla. Elämä on Paavalille Kristus. Sinulla on sama Kristus kuin Paavalillakin oli. Olet jatkuvasti tekemisissä Kristuksen kanssa ja hänen käsissään. Vaikka pelkäätkin kuolemaa, se on osoittautuva voitoksi. Sen jälkeen saat aina olla Kristuksen luona. Taivas on parempi vaihtoehto.