Media­kirjasto

Paavalin 13 kirjettä ei ole Uudessa testamentissa järjestetty aikajärjestykseen, vaan pikemminkin tärkeysjärjestykseen. Niinpä kirjeiden kokoelman aloittaa Paavalin opillinen pääkirje, Roomalaiskirje. Sen ja Korinttilaiskirjeiden ohella Paavalin neljän pääkirjeen joukkoon luetaan myös Galatalaiskirje. Galatalaiskirje oli erityisen tärkeä uskonpuhdistaja Martti Lutherille. Usein sanotaankin, että Lutherin tärkein opillinen esitys on hänen Galatalaiskirjeen selityksensä.

MISSÄ GALATIA ON?

Galatalaiskirjeen vastaanottajien asuinpaikka ei ole täysin selvä. Yleensähän näin ei ole Paavalin kirjeiden kohdalla asianlaita; tiedämme, missä Korintti, Kolossa jne. olivat, mutta Galatia ei olekaan kaupungin nimi, vaan suuremman alueen nimi. Galatalaiskirje on siis kirjoitettu tietyn alueen seurakunnille, mutta mikä tuo alue oli?

Galatia-nimisiä alueita on kaksikin: Galatian maakunta ja Galatian provinssi. Näistä pienempi oli Galatian maakunta, joka sijaitsi nykyisen Turkin pääkaupungin Ankaran tienoilla. Tuolle alueelle oli vuonna 277 e.Kr. tullut gallialaisia. Nämä olivat perustaneet oman valtakunnan, jonka oli kuitenkin vuonna 25 e.Kr. alistuttava Rooman vallan alle. Galatian provinssi taas oli suurempi ja käsitti Galatian maakunnan lisäksi myös sen eteläpuolella olevia alueita, eli Frygian, Pisidian ja Lykaonian.

Kummalle alueelle Paavali sitten kirjoitti yhden pääkirjeistään

Pohjoisgalatalaista teoriaa (= Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeen Galatian maakunnan seurakunnille) perustellaan seuraavasti:

1. Yleensä Galatian provinssista ei käytetty pelkästään "Galatia" nimitystä.

2. Gal 4:13:ssa Paavali mainitsee inhimillisen heikkouden syyksi sille, että hän ensimmäisen kerran julisti evankeliumia Galatiassa. Ensimmäiseltä lähetysmatkalta ei tiedetä mitään, mikä sopisi tähän (Apt 13-14), sen sijaan toisen lähetysmatkan yhteydessä mainittu Hengen johdatus (Apt 16:6) voisi olla sairaus.

3. Apostolien teoissa käytetään Galatian provinssin eteläisistä maakunnista erikseen nimityksiä Pisidia (13:14), Frygia (16:6) ja Lykaonia (14:6). 16:6:ssa Frygia ja Galatia ovat rinnakkain.

4. Paavalin kuvaus Galatian asukkaista sopisi hyvin galatalaisten luonteeseen (häilyviä, riitaisia, moraalittomia). Tätä perustelua on kuitenkin arvosteltu, sillä Paavalin moitteet sopivat kyllä kaikkiin muihinkin ihmisiin ja toisaalta on epävarmaa, voidaanko lainkaan puhua mistään "kansanluonteesta".

5. Pohjoinen oli kielellisesti ja rodullisesti "tosi Galatia". Etelän asukkaita tuskin olisi kutsuttu 'galatalaisiksi'.

6. Paavali piti valtaosaa vastaanottajista, ellei peräti kaikkia, entisinä pakanoina (Gal 4:8, 5:2). Etelässä oli paljon juutalaisia, joten ilmeisesti sen alueen seurakunnissa oli myös paljon juutalaiskristittyjä.

7. Edelliseen liittyen on todettu, että etelässä laki ja ympärileikkaus olisivat tulleet ongelmiksi heti, jo Paavalin ollessa paikalla. Sen sijaan pohjoisessa ei tiedetä olleen juutalaissiirtokuntia, joten siellä ongelma olisi voinut syntyä vasta myöhemmin.

8. Onkin todettu, että etelägalatalainen teoria perustuu lähinnä tunnesyihin: olisi mukavaa tietää enemmän tämän tärkeän kirjeen vastaanottajista - enemmän kuin mitä tiedämme toisen lähetysmatkan seurakunnista. Tämä saavutettaisiin, jos vastaanottajat olisivatkin ensimmäisen lähetysmatkan seurakuntia.

9. Pohjoisgalatalainen teoria on perinteinen käsitys, vasta 1890-luvulla Sir William Ramsay esitti etelägalatalaisen teorian.

Etelägalatalaista teoriaa (= Paavali kirjoitti Galatian provinssin asukkaille) on perusteltu seuraavasti:

1. Apostolien teot ei kerro mitään pohjoisen seurakunnista. Niistä kertovat tiedot ovat myöhäisiä, eivätkä ne pidä seurakuntia apostolin perustamina. Toisaalta on syytä muistaa, että myös Korintin tapahtumien kuvaus on Apostolien teoissa puutteellista; 2 Kor:ssä kerrotuista vaikeuksista ei ole mitään mainintaa.

2. Galatian maakunta sijaitsi ylängöllä, vaikeakulkuisessa maastossa, joten on epäilty, olisiko Paavali sairaana voinut matkustaa sinne.

3. Paavali käytti kirjeissään Rooman provinssien nimiä, esimerkiksi 1 Kor 16:19: "Aasian seurakunnat".

4. Barnabas mainitaan Galatalaiskirjeessä kolmesti (2:1, 9, 13), mutta hän oli Paavalin mukana vain I lähetysmatkalla (Apt 15:37-41). Toisaalta Paavali mainitsee Barnabaan myös 1 Kor 9:6:ssa, vaikkei Barnabaan tiedetä käyneen Korintissakaan.

5. "Galatalainen" olisi ollut ainoa mahdollinen etelän asukkaista käytettävä yleisnimi, hehän kuuluivat moniin eri kansoihin.

6. Gal 4:14:n "Jumalan enkeli" voisi olla viittaus Lystran tapahtumiin (Apt 14:12) ja Gal 6:17:n "Jeesuksen arvet" viittaus Lystran kivitykseen (Apt 14:19).

7. Judaisteille olisi ollut helpompaa mennä etelään kuin vaikeakulkuiseen pohjoiseen.

8. Kun Paavali toimitti Jerusalemiin Galatian seurakuntien avustuksen, hänen seurassaan olivat derbeläinen Gaius ja lystralainen Timoteus (Apt 20:4). On kuitenkin huomautettu, että kysymyksessä oli Paavalin, ei kolehdin, seurue.

KIRJEEN AJOITUS

Molemmilla paikannusteorioilla on kannattajansa. Kirjeen pääsisällön tulkintaan ei vaikuta, valitaanko pohjoinen vai eteläinen teoria. Sen sijaan ratkaisu vaikuttaa kirjeen ajoitukseen ja muutamien yksityiskohtien tulkintaan.

Jos valitaan pohjoinen teoria - kuten valtaosa tutkijoista tekee - ja tulkitaan Gal 4:13:n ilmauksen "to proteron" merkitykseksi "ensimmäisen kerran" eikä "alunperin", joka myös olisi mahdollinen tulkinta, niin ajoituksen kannalta ratkaiseviksi muodostuvat Paavalin kaksi käyntiä Galatiassa (maakunnassa). Nämä käynnit tapahtuivat toisella ja kolmannella lähetysmatkalla (Apt 16:6 ja 18:23). Paavalin toisen käynnin jälkeen, apostolin ollessa Efesoksessa, tuli Galatiaan ns. judaisteja, jotka yrittivät nostaa Galatian seurakunnat Paavalia vastaan. Ilmeisesti he osittain onnistuivatkin, mutta Galatalaiskirje ratkaisi tilanteen Paavalin eduksi.

Näin ollen Paavali kirjoitti kirjeen Efesoksesta, ilmeisesti ennen Ensimmäistä korinttilaiskirjettä (vertaa 1 Kor 16:1) eli vuonna 52 tai 53. Toinen vaihtoehto on juuri ennen lähtöä Efesoksesta eli vuonna 55 tai 56, mutta tämä tuntuu epätodennäköiseltä, koska vaikeudet Galatiassa alkoivat pian Paavalin poistumisen jälkeen (vertaa Gal 1:6).

Jos taas valitaan etelägalatalainen teoria, Paavali on kirjoittanut kirjeen joko hieman ennen ns. Apostolien kokousta Jerusalemissa (Apt 15) tai pian sen jälkeen, siis vuosina 48-50. Näin ollen Galatalaiskirje olisi Paavalin varhaisin kirje.

KRISTUS + JOTAKIN?

Judaisteilla oli kaksi väitettä Paavalia vastaan:

1. Paavali ei ollut todellinen apostoli, koska hän ei ollut seurannut Jeesusta hänen vielä eläessään. Judaisteilla taas oli suosituskirjeitä Jerusalemin seurakunnalta ja sen apostoleilta.

2. Judaistien mukaan Paavali opetti vain kristinuskon alkeita. Paavali oli tosin näyttänyt galatalaisille kristillisen uskon alun, mutta nyt oli aika lähteä kulkemaan opin alkeista eteenpäin: oli ryhdyttävä noudattamaan juutalaista juhlakalenteria (Gal 4:10) ja ympärileikattava kaikki miehet.

Judaistien pääväite oli siis se, ettei yksin usko Kristukseen riitä, vaan pelastukseen tarvitaan muutakin: uskoon on lisättävä osia Mooseksen laista (Gal 3:2, 4:10, 4:21, 5:2).

Paavali vastaa syytöksiin hyvin voimakkaasti, Galatalaiskirje on kiivain Paavalin kirjeistä. Ensimmäiseen syytökseen Paavali vastaa jaksossa 1:1-2:14: hän ei ole saanut apostolintointaan ihmisiltä, vaan Jumalalta (erityisesti 1:1-4). Kukaan ei voi olla todellinen Jumalan sanansaattaja, ellei Jumala ole häntä lähettänyt. Judaisteilla oli ehkä suosituskirjeitä Jerusalemista, mutta oliko heillä Jumalan tehtävänanto? Tämä oli ratkaiseva kysymys.

Toiseen väitteeseen Paavali vastaa jaksossa 2:15-5:26. Apostoli tyrmää vastustajien väitteen: pelastuksen perusta ei voi olla Kristus + jotakin muuta, ainoat vaihtoehdot ovat joko yksin Kristus tai sitten jotakin muuta (Gal 5:1-6). Jos tahtoo luottaa Kristukseen, ei voi samalla luottaa myös lain tekoihin (vertaa Room 10:13). Ei siis ole sekä-että vaan joko-tai.

Paavali tiesi, että hänen uskonoppiaan syytettiin liian helpoksi tieksi; niin tehdään usein tänäänkin. Mutta joka on tosissaan yrittänyt elää Paavalin viitoittamalla tavalla, tietää, kuinka vaikeaa se on. Omien ansioiden poispaneminen on todella vaikeaa!

Mutta onko judaismin vaara vain historiaa? Ikävä kyllä judaistinen asenne elää tänäänkin. Vielä tänäänkin on niitä, joille usko Kristukseen ei yksin riitä, vaan siihen täytyy lisätä jotakin: kielilläpuhuminen; aikuiskaste; on oltava hyvä ihminen; on rakastettava rauhaa jne.

KOKO KRISTINUSKON UHKA

Jos Paavali olisi hävinnyt taistelunsa Galatiassa sekä Korintissa, jossa esiintyi samantapaisia ongelmia suunnilleen samaan aikaan, olisivat seuraukset saattaneet olla hyvin kauaskantoiset. Kristillisestä uskosta olisi voinut tulla vain juutalaisuuden lahko, joka pian olisi kadonnut kokonaan. Pian Jerusalemin tuhon (vuonna 70 j.Kr.) jälkeen juutalaiset näet alkoivat vaatia jokaiselta Jeesuksen kiroamista, tai muuten hänet erotettiin synagogasta.

Mutta Paavali voitti Galatiassa ja Korintissa ja näin meillä on kirkko, joka elää yksin Kristuksen armosta, vapaana kaikista lain teoista pelastuksen antajina. Vapaus Kristuksessa ei tietenkään saa olla yllykkeenä lihalle (Gal 5:13-26), sillä meissä kristityissä asuva Kristus haluaa, että me noudatamme hänen tahtoaan. Mutta jottei tästä tulisi uutta lakia, on hyvä muistaa uskonpuhdistaja Lutherin sanat: "Eivät hyvät teot tee hyvää ihmistä, vaan hyvä ihminen tekee hyviä tekoja."

"Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani." (Gal 2:20)

APOSTOLI PAAVALIN SANOMA GALATALAISILLE

GAL 1:1-5

Antiikin ajan kirjeet aloitettiin tietyn kaavan mukaan, joka tiivistetysti kuuluu: "X tervehtii Y:tä." Paavali käytti kirjeissään tätä kaavaa, tosin tehden siihen usein laajoja lisäyksiä.

Galatalaiskirjeen alussa huomio kiinnittyy siihen, että siitä puuttuu kaikki lämpö. Aloitusta voisi kutsua suorastaan tylyksi.

Heti aluksi Paavali tuo esiin kirjeensä kaksi pääteemaa:

1. hän puolustaa apostoliuttaan

2. Kristuksen risti ja sovituskuolema on ainut pelastuksen perusta

Muissakin kirjeissä (esimerkiksi Room 1:1 ja 1 Kor 1:1) Paavali puhuttelee itseään apostoliksi, mutta Galatalaiskirjeen alkua voidaan pitää suoranaisena apostoliuden puolustuksena. Ensiksikin Paavali korostaa saaneensa apostolintehtävänsä Jumalalta eikä ihmisiltä. Ilmeisesti hänen vastustajansa olivat väittäneet hänen saaneen tehtävänsä joko Syyrian Antiokian tai Jerusalemin seurakunnalta tai sitten apostoleilta. Toiseksi Paavali ei mainitse seuralaisiaan nimeltä (jae 2), ettei kukaan ajattelisi hänen nojaavan heidän arvovaltaansa. Samalla tämä vaikeuttaa kirjeen ajoituksen ym. johdanto-opillisten seikkojen selvittelyä (vertaa edellä).

Puolustaessaan apostoliuttaan Paavali ei kaikesta huolimatta puolusta niinkään itseään ja asemaansa, vaan nimenomaan sanomaansa. Jos hän on apostoli, hänen sanomansakin on apostolinen. Jos hän ei ole apostoli, ei hänen sanomansakaan ole apostolinen.

Kirje on osoitettu Galatian seurakunnille (huomaa monikko); se on siis ollut jonkinlainen kiertokirje, jota on luettu kokoontuneille seurakunnille.

ON VAIN YKSI EVANKELIUMI

GAL 1:6-10

Tällä kertaa Paavali ei kirjeensä alussa kehu vastaanottajia, vaan menee suoraan asiaan (vertaa esimerkiksi Fil 1:3-11). Galatalaiset ovat luopumassa Paavalin julistamasta armon evankeliumista. He kuvittelevat parantaneensa Paavalin evankeliumia, mutta Paavali julistaa, ettei ole kuin yksi evankeliumi, eikä sitä voi parannella; sen muuttaminen merkitsee siitä luopumista.

Paavalin ajatus vain yhdestä evankeliumista ei ole tänään erityisen suosittu. Nyt eletään moniarvoisen yhteiskunnan aikaa. "Paavali oli oman aikansa lapsi, ei meidän tarvitse ottaa häntä liian vakavasti." Kuitenkaan Paavali ei (tässäkään kohdassa) puhu omissa nimissään, vaan Jumalan lähettämänä. Hän ei ilmoita omia mielipiteitään, vaan Jumalan tahdon (vertaa 5 Moos 29:29 "ilmoitettu").

Ilmeisesti Paavalin vastustajat olivat yhä Galatiassa, kirjoittaahan Paavali "hämmentävät" ja "koettavat vääristää" (jae 7). Itse asiassa Paavali ei katso galatalaisten vielä kokonaan luopuneen armon evankeliumista (kuten -38 käännös antaa ymmärtää), vaan he "olivat luopumassa" (kuten -92 suomennos kääntää).

Galatalaiskirje on siis Paavalin yritys kääntää uhkaavaksi kehittynyt tilanne evankeliumin voitoksi. Paavali ei tavoitellut omaa etuaan, kuten hänen vastustajansa väittivät (jae 10). Ilmeisesti he yrittivät selittää, että Paavali kyllä tunsi "todellisen evankeliumin", mutta julistikin "helpotettua evankeliumia" galatalaisille saadakseen heidät helpommin ottamaan hänen sanomansa vastaan.

Paavali tiesi kuitenkin, että ihmissuosion tavoittelu johtaa eroon Jumalasta ja hänen tahdostaan. Näin on tänäänkin: yleinen mielipide ja Jumalan tahto ovat ristiriidassa; on valittava, kumpaa tahtoo seurata. Kemijärven kirkkoherra Lasse Marjokorpi on sanonut osuvasti: "Miksi meidän pitäisi kumartaa maailmaa ja vaieta Jumalan tahdosta, jotta saisimme uuden tilaisuuden vaieta siitä uudemman kerran?"

KÄÄNTYMYS EI LOPETA HENGELLISTÄ TAISTELUA

Jakso osoittaa meille, ettei Sielunvihollinen katso sivusta toimettomana, kun ihmisiä lähtee seuraamaan Jeesusta. Ei Saatana luovuta sotaa hävittyään yhden taistelun! Hän haluaa voittaa kristityiksi tulleet uudelleen itselleen. Usein on niin, että todellinen taistelu syntyy vasta kääntymyksen jälkeen. Onkin hyvin vaarallista opettaa: "Tule kristityksi, niin kaikki ongelmasi katoavat!" Jos tuollaisen opetuksen varassa yrittää elää kristittynä, vaikeudet käyvät pian ylivoimaisiksi.

Taistelussa kristityn sielusta Saatana käyttää erityisesti kahta keinoa:

1. syntiin langettamista

2. väärään oppiin johdattamista

Mitä keskeisempi asema jollakulla on Jumalan suunnitelmissa, sitä tärkeämpää Saatanalle on saada hänet pois Jumalan tahdosta ja sitä kovempi taistelu hänestä käydään. Siksi meitä on kutsuttu erityisesti rukoilemaan johtajiemme puolesta (Hepr 13:7). Voimme vain aavistella, millaisia hyökkäyksiä Saatana kohdisti Paavalia, kirkkoisiä, Lutheria ja muita "Jumalan suurmiehiä" vastaan.

Meidän ei kuitenkaan koskaan pidä ryhtyä arvioimaan sanomaa julistajalla: "Kyllä se varmaan on niin, kun noin merkittävä julistaja niin sanoo!" Päinvastoin meidän pitää arvioida julistajat evankeliumilla, sen mukaan, puhuuko julistaja Jumalan ilmoituksen mukaan vai omiaan (jae 8).

PAAVALIN EVANKELIUMIN ALKUPERÄ

GAL 1:11-24

Todistaakseen sen, ettei hän ollut minkään seurakunnan tai kenenkään ihmisen, vaan Jumalan lähettämä apostoli, Paavali kertaa kristityksi kääntymiseensä liittyneitä tapahtumia. Hänen kääntymyksensä tapahtui kaukana Jerusalemista, Damaskoksessa, eikä hän kääntymyksensä jälkeenkään mennyt Jerusalemiin ennen kuin kolmen vuoden kuluttua ja silloinkin vain kahdeksi viikoksi. Jerusalemissa käytyään Paavali meni Syyriaan ja Kilikiaan eli jälleen kauas Jerusalemista ja apostoleista. Ei siis ollut mahdollista, että apostolit olisivat olleet hänen "oppi-isiään". Hän oli viettänyt Pietarin ja Jaakobin, Jeesuksen veljen, seurassa vain kaksi viikkoa, eikä se ollut riittävä aika evankeliumin oppimiseen. Paavalin evankeliumi ei ollut ihmisiltä, vaan Jumalalta saatu (jae 12).

Jaksossa on monia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Seuraavassa vain muutama niistä.

1. Jakeessa 15 Paavali toteaa, että Jumala oli kutsunut hänet jo ennen syntymää, kuten profeetta Jeremiankin (Jer 1:5). Miten sitten on mahdollista, että Paavali vainosi kristittyjä? (jae 14)

Täydellistä vastausta tähän kysymykseen emme voi saada, mutta ainakin kaksi seikkaa on syytä huomata. Ensiksikin Paavali oppi vainoista paljon. Ne jättivät pysyvän muistutuksen Jumalan rakkaudesta (1 Tim 1:13). Toiseksi Paavalin elämä on meille muistutus siitä, ettei uskonnollisuus aina ole sama kuin Jumalan tahdon seuraaminen. Paavali oli tosissaan ja luuli tekevänsä Jumalan tahdon mukaan, mutta itse asiassa hän taisteli Jumalaa vastaan. Myös hurskas ihminen voi vaeltaa pimeydessä!

Mutta Paavalin elämä antaa myös lohdutusta: Jumala on lopulta suurempi kuin hänen vastustajansa! Aikansa Paavali sai taistella Jumalaa vastaan, mutta lopulta tuli Jumalan määräämä hetki, jolloin tuo taistelu loppui Jumalan tahdon voittoon.

2. Mitä Paavali teki Arabiassa (jae 17)? Sitäkään emme voi varmasti tietää, koska Paavali ei sitä meille kerro, eikä Luukaskaan puhu asiasta Apostolien teoissa. On esitetty kaksi pääteoriaa: toisen mukaan Paavali julisti evankeliumia Nabatealaisvaltakunnan asukkaille, toisen mukaan hän oli hiljaisuudessa, Jumalan koulussa. Itse ajattelen, että molemmat ovat varmaan totta: Jumala koulutti pakanain apostolia, mutta tuskinpa Paavali malttoi olla vaiti uudesta löydöstään.

3. Siirtyminen Damaskoksesta Jerusalemiin tapahtui juutalaisten salaliiton takia (Apt 9:22-25, 2 Kor 11:32-33).

Jerusalemissa vietettyjen kahden viikon aikana Paavali varmaankin kuuli Pietarilta paljon silminnäkijän kertomuksia Jeesuksen elämästä ja toiminnasta, jotka hän tottuneesti painoi muistiinsa, olihan hän käynyt juutalaisen rabbiinikoulun. Jerusalemin vierailu lisäsi Paavalin tietoja, muttei suinkaan ollut hänen toimintansa perusta. Luukas kertoo (Apt 9:28-29) Paavalin myös saarnanneen paljon, mikä nostattikin sellaisen vastustuksen, että Paavalin oli poistuttava Jerusalemista kotikaupunkiinsa Kilikian Tarsoon.