Media­kirjasto

Fil. 01 - Terveisiä vankilasta!

9.11.2010 ⟩ Olli Koskenniemi

Terveisiä vankilasta! - luku 1

Filippiläiskirjettä on usein kutsuttu ilon kirjeeksi, eikä syyttä: lyhyessä kirjeessään Paavali kehottaa monta kertaa lukijoitaan iloitsemaan yhteydestään Kristukseen. Mutta lisäksi kirjeessä korostuvat mitä opetuslapsena oleminen merkitsee, mitä merkitsee kuuliaisuus.

Filippiläiskirje on hyvin henkilökohtainen: siinä paljastuvat Paavalin tunteet, kärsimykset, pettymykset, ilonaiheet.

Erityisesti silloin, kun kristittyjä on vainottu, on Filippiläiskirjettä paljon luettu ja opeteltu. Paavalin suhtautumisesta omaan hätätilanteeseensa on hädän hetkenä saatu rohkaisua ja mallia.

Filipin seurakunta

Filipin seurakunnasta tiedämme varsin vähän. Kirjalliset lähteet rajoittuvat Filippiläiskirjeeseen ja Apostolien tekojen lukuun 16. Lisäksi on piispa Polykarpoksen kirje filippiläisille noin vuodelta 100. Siinä varoitetaan filippiläisiä ahneudesta ja luopumuksesta, mutta lisätietoja seurakunnasta ei tästä Polykarpoksen kirjeestä saa.

Apostolien tekojen luvun 16 mukaan kolme henkilöä oli ratkaisevassa asemassa Paavalin käydessä ensimmäisen kerran Filipissä:

1) Lydia, yksityisyrittäjä Tyatirasta Vähä-Aasiasta

2) orjatar, josta isännät hyötyivät hänen ennustajalahjojensa vuoksi

3) vanginvartija, joka kääntyi kristityksi vankiensa Paavalin ja Siilaan vaikutuksesta.

Filippiläiskirjeessä mainitaan lisää seurakuntalaisia nimeltä: Epafroditos, innokas työntekijä joka oli Paavalia tervehtimässä ja oli kuolla matkalla sairauteen, Euoida ja Syntykhe, joita Paavali joutui kehottamaan sopuun ja muuten tuntematon työtoveri Klemens.

Henkilöitä emme muuten tunne, mutta koska nimet eivät ole juutalaisia, voidaan päätellä, että kyseessä on ollut ainakin voittopuolisesti ei-juutalaisista muodostunut seurakunta.

Filippiläiskirjeestä voidaan päätellä, että seurakuntalaiset pitivät Paavalia suuressa arvossa ja olivat valmiit suuriin uhrauksiin hänen vuokseen. Voimme myös havaita, että he joutuivat kristittyinä koville, ehkä jopa vainotuiksi.

Kirjeen kirjoittamisen syyt ja ajankohta

Syy kirjeen kirjoittamiseen näyttää olleen se, että Paavali oli taas saanut filippiläisiltä vankilaan jonkun lahjan, josta hän tahtoo kiittää ja samalla ilmoittaa, että lahja oli tullut perille. Samalla Paavali vastaa seurakuntalaisten esittämiin useisiin kysymyksiin ja rauhoittaa seurakuntalaisia, jotka ovat levottomia hänen voinnistaan johtuen.

Lisäksi kirjeessä on varoittava sävy; seurakunnan uhkana olivat kiertävät juutalaisuudesta kiinnipitävät opettajat, joiden opetusta ei saa seurata. Lisäksi Paavali jo suosittelee seurakunnalle seuraajiaan Timoteusta ja Epafroditosta.

Emme varmuudella tiedä mistä vankilasta Paavalin kirjoitta kirjeen Filipin seurakuntalaisille, luultavasti Roomasta 60-luvulla. Varhaisin tieto tästä on Markionin esipuheesta Roomalaiskirjeeseen 100-luvulta. Mutta harhaoppiseen Markioniin ei Kirkossamme ole juuri totuttu luottamaan.

Kiitos ja esirukous 1:3-11

Paavalin kirje on kirjoitettu "pyhille" Filipissä. Kristittyjä kutsuttiin pyhiksi samoin kuin Israelia Vanhassa testamentissa (esim. 2. Moos. 19: 5) Pyhä tarkoittaa erotettua kaikesta pahasta Jumalan omaksi, jotta voi palvella häntä. Saamme Kristuksen sovitustyön tähden kutsua itseämme pyhiksi. Miksi arkailisimme!

Paavali mainitsee toiseksi lähettäjäksi Timoteuksen, luultavasti siksi, että hän oli Paavalin luona hänen kirjoittaessaan kirjettä ja filippiläisille tuttu.

Paavali puhuu kirjeen alussa itsestään Kristuksen Jeesuksen palvelijana, ei apostolina. Hänellä ei ollut mitään tarvetta korostaa apostolista arvovaltaansa, koska sitä ei Filippissä ollut koskaan asetettu kyseenalaiseksi, toisin kuin esimerkiksi Korintissa.

Paavali kertoo usein rukoilevansa filippiläisten puolesta. Rukouksessa hän muistaa myös kiittää. Nyt mainittu rukouksen kiitosaihe kuuluu uuden käännöksen mukaan: Rukoillessani iloitsen siitä, että olette alusta alkaen olleet ja yhä olette mukana evankeliumin levitystyössä (jakeet 4-5). Nykyisessä käännöksessä puhutaan osallisuudesta evankeliumiin, mikä vastaa alkutekstin ajatusta. Osallisuus evankeliumiin on sitten luonnostaan vaikuttanut filippiläisissä halun kertoa Jeesuksen pelastustyöstä eteenpäin. Juuri filippiläisissä tämä vastuu on erityisellä tavalla tullut esiin. Vanha käännös vastaa kreikankielistä tekstiä.

"Minä luotan siihen, että Jumala, joka teissä on aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä." On hiukan epävarmaa mitä Paavali tarkoittaa tässä Jumalan alkamalla hyvällä työllä. Luultavaa on, että Paavali tarkoittaa sitä uskoa, jonka Jumala on synnyttänyt filippiläisissä ja jonka kautta filippiläiset pelastuvat viimeisenä päivänä.

Vaikka Paavali kehuukin filippiläisten intoa ja rakkautta, hän uskaltaa kuitenkin sanoa, että heidän rakkautensa edelleen voi kasvaa ja lisääntyä. Rakkaudella on aina kasvun varaa, niin kuin meidän uskollammekin.

Rakkauden lisäksi tulee myös filippiläisten harkinta kasvaa, toisin sanoen heidän tulee oppia samalla paremmin ymmärtämään, mikä on oikein ja mikä väärin, mikä olennaista ja mikä epäolennaista missäkin tilanteessa. Näin Pyhä Henki lisää rakkauden ohella myös tietoa siitä, miten kussakin tilanteessa on toimittava.

Paavalin tilanne vankilassa 1:12-26

Paavalilla on kerrottavana rauhoittavia uutisia vankilaoloistaan hänestä huolestuneille filippiläisille. Paavali ei kuvaa vankilaoloja, vaan kertoo, että ilosanoma Jeesuksesta on vain levinnyt: kaikki tiesivät, että Paavali oli Kristuksen tähden vankina. Paavali ei nyt kerro onko joku vanginvartijoista todella tullut uskoon. Hän iloitsee jos siitä, että evankeliumi on tullut kerrottua eteenpäin. Jumala huolehtii siitä milloin kylvetty sana tulee vastaanotetuksi!

Lisäksi Paavali kertoo kahdesta ryhmästä, jotka näkevät vaivaa evankeliumin julistamisessa:

1. Kristityt, jotka pitävät Paavalia ystävänään

2. Kateudesta julistavat. Keitä nämä mahtoivat olla? Ei varmaankaan väärän opin julistajia, sillä silloin Paavali olisi torjunut heidät voimakkaammin. Nyt käy ilmi, että heidän evankeliumin julistamisensa syy on kateus, jonka nähtävästi Paavalin menestys on saanut aikaan. Lisäksi he luulevat näin tuottavansa Paavalille murhetta. Mutta Paavali ei tästä välitä, sillä pääasia on, että Kristusta julistetaan.

Kuolema vai elämä?

Paavali odottaa vapautusta. Hän lainaa Jobin kirjasta (13:13-16) jakeen: "Olkaa te vihdoin hiljaa, nyt minä puhun, käyköön minulle sitten miten käyneekin. Minä panen alttiiksi oman ruumiini, puhun, vaikka henki menisi. Olen valmis, vaikka hän surmaisi minut, mutta ensin tahdon näyttää hänelle, millainen minun vaellukseni on ollut. Jo se merkitsisi minulle voittoa, että saisin astua hänen eteensä. Teeskentelijät eivät hänen eteensä pääse." Niin kuin Job on Paavali valmis kohtaamaan Jumalansa ja tietää, ettei se koidu hänelle tuhoksi. Niin kuin Job Paavalikin on valmis kuolemaan. Syy tähän on seurakuntalaisten esirukous ja Kristuksen Hengen työ.

Se että Paavali mainitsee tässä filippiläisten rukouksen on samalla kehotus rukoilemaan hänen puolestaan. Huomaamme, miten tärkeänä Paavali pitää esirukousta!Toiseksi Paavali mainitsee Jeesuksen Kristuksen Hengen antaman avun. Ilmaisu Jeesuksen Kristuksen Henki on Paavalilla vain tässä (tavallisesti Henki, Pyhä Henki, Jumalan Henki...) Luultavasti Paavali oli vankilassa kokenut Jeesuksen läsnäolon voimakkaasti (vrt. "enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa" Gal. 2: 20). Toiseksi näin tulee ilmi myös se, että Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus on pelastuksen perustana.

Paavali tietää että hänen vankeutensa päättyy joka vapautukseen tai mestaukseen. Molemmat tuovat Jeesukselle kunniaa: elämä merkitsisi jatkoa evankeliumin julistukselle, kuolema taas marttyyrikuolemaa Jeesuksen kunniaksi ja pääsyä hänen luokseen. Koska evankeliumin julistus vielä on kesken, siksi Paavali tahtoo vielä elää. Huomaamme, että sanaa "liha" ei tässä yhteydessä uudessa käännöksessä käytetä. Tätä sanatarkkaa ilmaisua pidetään vanhentuneena. Näin on kuitenkin menetetty Paavalille varsin keskeinen termi.

Koska Paavali on varma, että hän jää eloon, on hänellä myös toivo riemullisesta jälleennäkemisestä seurakuntalaisten kanssa.

Kehotus yksimielisyyteen 1:27-30

Evankeliumi tuo mukanaan uuden tavan elää. Elämä evankeliumin arvon mukaisesti on korkein ohje, jonka Paavali filippiläisille antaa. Se tulee nyt oman tahdon ja omien ajatusten tilalle. Se merkitsee taistelua uskon puolesta ja rohkeutta, sillä vastustajia ei saa tässä taistelussa pelätä. Mutta tässä taistelussa joukkojen tulee olla yksimieliset, muuten taistelusta ei tule mitään.

Paavalin oma esimerkki saa kannustaa filippiläisiä: hän on saanut sekä uskoa Jeesukseen autuudekseen että kärsiä Jeesuksen tähden. Paavali uskalsi ottaa esimerkin itsestään ja olla seurakuntalaiselleen kristityn malli.