Media­kirjasto

Fil. 02 - Kristuksen esimerkki

9.11.2010 ⟩ Olli Koskenniemi

Kristuksen esimerkki - luku 2

Kehotus nöyryyteen 2:1-11

Filippiläiskirjeen toisen luvun kehotus seurata Kristuksen esimerkkiä on varmaan tunnetuimpia raamatunkohtia. Ennen tätä seuraamiskehotusta on luvun alussa muita kehotuksen sanoja, jotka perustuvat edellisen luvun loppuun. Siinähän Paavali muistutti kristityiksi kääntyneitä filippiläisiä heidän osanaan olevasta taistelusta.

Ensiksi Paavali vetoaa yhteyteen Kristuksessa, josta filippiläiset vaikeassa tilanteessaan saavat rohkaisua kestää ja nähdä eteenpäin. Toiseksi Paavali vetoaa Kristuksen rakkauteen, jonka tulisi tuoda lohdutusta, koska siihen voi aina turvata. Samalla kristittyjen keskinäistä rakkautta tarvitaan enemmän juuri vaikeuksien keskellä. Kolmanneksi Paavali puhuu Pyhän Hengen luomasta yhteydestä. Kaikki kristillinen yhteys perustuu toisaalta Pyhän Hengen toimintaan, toisaalta siihen, että kristityt ovat kaikki kasteessa saaneet Pyhän Hengen lahjan ja kaikki samasta Hengestä osalliset. Neljänneksi Paavali muistuttaa kristittyjen myötätuntoon ja hellyyteen. Paavali käyttää tässä sanoja jotka kreikankielisessä Vanhassa testamentissa yhdistetään Jumalaan. Kyse on Jumalan vaikuttamasta uudesta suhtautumistavasta lähimmäiseen. Tässä on perusteet sille kehotuksen sanalle, joka alkaa toisessa jakeessa.

Paavali pyrkii tosissaan seurakunnan yksimielisyyteen. Hän vetoaa filippiläisiin sanomalla: "Tehkää minun iloni täydelliseksi!" Tämä vetoomus on voimakas, olemmehan jo huomanneet, miten läheinen Paavali oli filippiläisille.

Kokenut apostoli tietää mitä puhuu: hän on saanut huomata esimerkiksi Korintissa, miten hänen seurakuntalaisensa olivat ajautuneet mielipide-erojen tähden eri ryhmiin ja miten hajanainen seurakunta oli oivallinen maaperä erilaisille harhaopeille. Nyt vaikeuksien keskelle joutuneita filippiläisiä näyttää uhkaavan sama vaara.

Keskinäinen rakkaus on ehdoton edellytys yhtenäisyyden säilymiselle. On tärkeää opetella ajattelemaan toisen parasta ja toimimaan sen mukaan. Se merkitsee itsekkyydestä ja turhamaisuudesta luopumista. Tähän rakkauteen löytyy esimerkki vailla vertaa.

Jeesuksen rakkauden esimerkki

Evankeliumit kertovat, miten Jeesus opetuksessaan kehotti seuraamaan hänen omaa esimerkkiään (Matt. 11:29-30, Mark. 10:45, Joh. 13:15). Myös Heprealaiskirjeessä ja 1. Pietarinkirjeessä vedotaan usein Jeesuksen tapaan elää.

Kun Paavali kuvaa Jeesuksen mielenlaatua, hän aloittaa Jeesuksen olemassaolosta ennen hänen maailmaan tuloaan. Silloin hän oli Jumalan kaltainen ja hän sai valita taivaallisten olojen ja maailmaantulon välillä. Tehdessään tätä valintaa Jeesus tiesi mitä se maksaisi hänelle. Kaikesta huolimatta hän oli Jumalan tahdolle kuuliainen.

Tullessaan ihmiseksi Jeesus ei luopunut jumaluudesta – Jumala hän oli edelleen – mutta hän luopui Jumalan kaltaisuudesta ja asemastaan Isän rinnalla. Hän luopui tästä asemasta toisten parhaaksi (vrt. 2. Kor. 8:9: "Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.")

Näin Jumalasta tulee orja. Jumalana Kristus sai tehdä mitä halusi olematta kenellekään tilivelvollinen, nyt orjana hän saa alistua kaikessa toisen tahtoon. Tämä alistuminen saavutti Jeesuksen ristinkuolemassa huippukohtansa.Jeesuksen ristinkuoleman jälkeen Jumala puuttuu asiaan. Hän täyttää lupauksensa, korottaa Jeesuksen entiseen asemaansa ja hänestä tulee maailman Herra, jota kaikkien on kumarrettava. (vert. Jes. 45: 23-24: "Minä olen vannonut itseni kautta, minun suuni on lausunut tämän totuuden, peruuttamattoman sanan: Minun edessäni on notkistuva jokainen polvi, jokainen suu on vannova minun nimeeni! Näin minusta sanotaan: –Vain Herralla on voima, hän tekee pelastuksen tekoja. Häveten tulevat Herran luokse kaikki ne, jotka ovat hehkuneet vihaa häntä vastaan.")

Jeesus tunnustetaan sanoilla: "Jeesus Kristus on Herra." Tämä oli jokaisen kastetun tunnustus Herrasta.Tämä filippläiskirjeen kohta, jossa Paavali kehottaa seuraamaan Kristuksen esimerkkiä, voi olla peräisin jumalanpalveluksesta, jossa sitä on käytetty ylistyslauluna. Nykyisessä muodossaan se lienee kuitenkin Paavalin tähän kirjeeseen muokkaama.

Jumalan lapsena eläminen 2:12-18

Paavali on itse ollut kokemassa, miten filippiläiset ovat olleet hänelle kuuliaiset, kun hän on ollut heidän luonaan. Mutta heidän pitää olla kuuliaisia myös nyt kun hän on poissa.

Paavali kehottaa filippiläisiä tekemään peläten ja vavisten työtä pelastuakseen. Tämä kohta tuntuu aluksi kummalliselta, puhuuhan Paavali muualla pelastuksesta armosta, Kristuksen tähden, uskon kautta, ilman lain tekoja. Tämä kohta ei kuitenkaan ole ristiriidassa muun Paavalin opetuksen kanssa, sillä Paavali muistuttaa heti seuraavassa jakeessa, että Jumala vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen. Paavalin tarkoituksena on antaa filippiläisille voimakas muistutus siitä, että heidän kohdallaan on edelleen käynnissä taistelu entisen pakanallisen elämäntavan ja nykyisen kristillisen elämän ja uskon välillä. Paavali kehottaa siis kristittyjä lukijoitaan tulemaan siksi, joiksi Jumala jo on heidät tehnyt.

Epäuskoisen maailman keskellä kristityillä on tehtävänä pitää tarjolla "elämän sanaa" eli evankeliumia. Kun he näin tekevät , he loistavat kuin tähdet, eli herättävät maailman huomion ja todistavat uskostansa. (Edelliseen Kirkkoraamattuun verrattuna tähtenä loistaminen on liitetty nimenomaan tarjollapitämiseen ei vain loistamiseen epäuskoisen maailman keskellä, mikä on varmasti oikein.) Koska Paavali on saanut olla Jumalan välikappaleena johdattamassa Filipin seurakuntalaiset uskon tielle, hän saa iloita viimeisenä päivänä siitä, kun filippiläiset pääsevät taivaaseen Jeesuksen luo. Paavali iloitsee toisten autuudesta aavistellessaan omaa kuolemaansa!

Timoteuksen ja Epafroditoksen matkasuunnitelmia 2:19-30

Paavali on lähettämässä Timoteusta käymään Filipissä saadakseen tarkan tiedon seurakunnan tilasta. Kehuessaan Timoteusta hän korostaa kahta asiaa: hänen palvelualttiuttaan ja kuuliaisuuttaan. Timoteus on esimerkki siitä, miten eletään Kristuksen seuraajana hänen itsensä (ja myös Paavalin) antaman esikuvan mukaan. Toisenlaisia kristittyjä on kuitenkin hänenkin lähellään – niitä jotka ovat vain oman etunsa asialla, ei liikkeellä Jeesuksen tähden.

Timoteus on kuin poika Paavalille. Tähän on kaksikin syytä: Timoteus on tullut uskoon juuri Paavalin julistuksesta ja toisaalta tämä huomattavasti Paavalia nuorempi työtoveri on seurannut kaikessa Paavalin antamaa esimerkkiä.Epafroditos on tuonut filippiläisten tervehdyksen Paavalille. Hänellä ei liene ollut aikomusta enää palata Filippiin, vaan jäädä Paavalia auttamaan. Hänen työnsä Paavalin ja samalla myös evankeliumin hyväksi on kovasti miellyttänyt Paavalia.

Mutta sittenkin on Paavalin mielestä parasta, että Epafroditos palaa filippiläisten luo. Ensimmäinen syy on, että hänelle oli Roomassa tullut valtava koti-ikävä, joka oli vielä voimistunut siitä, että hän oli ollut sairaana, vähällä kuolla. Nyt hän oli tervehtynyt ja Paavali lähettää hänet kotiin.

Epafroditos on tehnyt mitä voi. Filippiläisten on otettava hänet vastaan ilman moitteita (osittain) epäonnistuneesta tehtävästä.Huomaamme, miten Paavali tässä luvussa kehottaa ja rohkaisee filippiläisiä voimakkaasti yksimielisyyteen ja siihen taisteluun, joka on kristittyjen osa. Kysymys yksimielisyydestä ei ole sivuasia seurakunnassa, sen Paavali osoittaa käyttämällä voimakasta kieltä: hän kehottaa seuraamaan Jeesuksen antamaa elämän mallia ja näkemään vaivaa pelastuakseen.