Media­kirjasto

2. Joh. - Ei ohi Kristuksen opin!

14.1.2011 ⟩ Pasi Hujanen

Ei ohi Kristuksen opin! - Toinen Johanneksen kirje

Kaksi lyhyttä kirjettä

Toinen ja kolmas Johanneksen kirje ovat yhdessä Paavalin Filemonille kirjoittaman kirjeen kanssa Uuden testamentin lyhyimpiä kirjoja. Ne kaikki ovat yhden papyrusarkin mittaisia, joka oli tuon ajan kirjeiden "normaalimitta".

Kirjeiden rakennekin on tuon ajan kirjeille tyypillinen: alussa kirjoittaja tervehtii vastaanottajiaan ja lopussa on lyhyt lopputervehdys. Molempien kirjeiden kirjoittajaksi on mainittu vain "vanhin", ei siis lainkaan nimeä. Kirjoittaja on siis ollut hyvin tunnettu, tosin joskus on esitetty nimen katoamisteorioitakin.

Kuka tämä "vanhin" on? Varhainen perimätieto yhdisti kirjoittajan apostoli Johannekseen. Myös osa nykyistä raamatuntutkimusta katsoo, että kaikilla Johanneksen kirjeillä on sama kirjoittaja, joka on kirjoittanut myös Johanneksen evankeliumin. "Vanhin" (kreikaksi presbyteros) kuvaa paitsi kirjoittajan ikää, myös hänen asemaansa seurakunnassa. Ilmeisesti molemmat kirjeet on kirjoitettu vuoden 100 jKr. tienoilla, joten Johannes on ollut myös fyysisesti vanha (kristillinen perimätieto kertoo hänen kuolleen pian vuoden 100 jälkeen). Kreikan sanasta presbyteros tulee pappia tarkoittava sana moniin kieliin, mm. saksan der Priest ja ruotsin präst.

Raamatunkäännöskomitean ehdotus "vanhus" kuvastaa osaltaan sitä teologiaa, joka tulee esiin myös monissa muissa käännösehdotuksen seurakuntien johtajia koskevissa kohdissa: tuona aikana ei ole ollut mitään seurakuntavirkoja, siksi kohdat on käännettävä niin, ettei kenelläkään tule sellaista kuvaa, että seurakunnissa olisi ollut erilaisia virkoja.

Valittu rouva ja hänen lapsensa 1-3

Toinen Johanneksen kirje on osoitettu "valitulle rouvalle ja hänen lapsillensa". Tutkijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että kysymyksessä ei ole kukaan yksityishenkilö, vaan "valittu Äiti" tarkoittaa seurakuntaa. Mille seurakunnalle kirje kirjoitettiin, jää arvoitukseksi. Ehkäpä kirje on jopa kiertokirje, tarkoitettu useammalle seurakunnalle.

Voimme sanoa, että kristityillä on Jumala Isänä ja seurakunta Äitinä.

Ei sijaa harhaopettajille! 4-11

Toisen Johanneksen kirjeen varsinaisena aiheena on varoitus seurakuntaan tulleista harhaopettajista. Osa kristityistä oli pysynyt uskollisena apostoliselle opetukselle (jae 4), mutta osa oli lähtenyt seuraamaan uusia opettajia.

Ilmeisesti kysymys on hyvin samantapaisesta harhaopista, mitä 1. Joh. 2:18-21 käsittelee. Siinä kiellettiin lähimmäisenrakkaus (vrt. jakeet 4-6) ja Jeesuksen jumaluus (vrt. jakeet 7-11). Kysymys lienee ollut jonkinasteisesta gnostilaisuudesta.

Gnostikot kerskuivat edenneensä tavallisen kirkollisen opin yläpuolelle, mutta Johannes muistuttaa, ettei yksinkertaisen evankeliumin hylkääminen ole edistystä, vaan taantumista. Jos Jeesus hylätään, menetetään myös Isä Jumala (jae 9). Sama pätee yhä tänään: suuret uskonnolliset uutuudet ovat yleensä harhoja, eivät edistystä.

Jakeen 9 "Kristuksen oppi" voidaan käsittää kahdella tavalla:

  1. Se oppi, jota Jeesus opetti.
  2. Oppi Jeesuksesta.

Sekä Kirkkoraamattu että UTE 1989 ovat tulkinneet kohdan ensinmainitulla tavalla, joka lieneekin oikea tulkinta. Tosin jälkimmäinenkin tulkinta antaisi mielekkään ajatukseen.

Kahdeksannen jakeen "palkka" tarkoittaa iankaikkista elämää (vrt. Ilm. 3:11). Sitä käskyä, jota Johannes kuvaa jakeessa 5 "vanhaksi käskyksi", Jeesus kutsui "uudeksi käskyksi" (Joh. 13:34), joten "alusta asti" viittaa kristillisen uskon - ei esimerkiksi Vanhan testamentin ajan - alkuun.

On valitettavaa, että Raamatunkäännöskomitea on poistanut jakeen 7 alusta "sillä" - sanan. Se on kreikankielisessä alkutekstissä - tosin kyseinen kreikan sana voidaan usein jättää kääntämättä - ja tässä yhteydessä Johannes nimenomaan haluaa liittää lähimmäisenrakkauden harhaopettajiin. Mutta Johannes halusi myös muistuttaa lukijoitaan siitä, että lähimmäisrakkaudellakin on rajansa: harhaopettajia ei pidä auttaa. Jos joku auttaa harhaopettajaa levittämään oppiaan, on hän yhtäläisessä vastuussa synnistä (vrt. myös 2. Kor. 6:14 ja 1. Tim. 5:22). Harhat on suljettava seurakunnan ulkopuolelle.

Yhä uudelleen toistuu sama tilanne: harhaopettajat kalastelevat uusia jäseniä seurakunnasta, ei suinkaan maallistuneista ihmisistä tai lähetyskentillä pakanoista.

Jakeen 11 tervehdyskieltoa arvioitaessa on muistettava, että tuon ajan itämainen tervehdys oli pitkä ja itseasiassa se oli siunaus (vertaa juutalaisten "shalom"). Johannes ei tarkoita, että pitäisi olla epäkohtelias tai tyly, vaan sitä, ettei tule suosia harhaopettajia.

Uskon, että Jumala antaa joillekin kristityille erityisen kutsumuksen tehdä työtä harhaan menneiden voittamiseksi evankeliumille. Siihen on kuitenkin oltava Jumalan kutsu ja Hänen antamansa viisaus; ominpäin toimittaessa käy liian helposti niin, että harhaoppi saa voiton.

Kirje ei korvaa kohtaamista 12-13

Paraskaan kirje ei voi korvata kahdenkeskistä tapaamista. Kirje on aina yhdensuuntainen. Sen sijaan tapaaminen on kahden suuntainen, syntyy keskustelua ja ajatustenvaihtoa. Jakeen 13 "valittu sisar" tarkoittaa Johanneksen seurakuntaa. Varhainen kristillinen perimätieto kertoo, että Johannes oli vanhimpana Efesossa, joten ehkä jae 13 viittaa Efeson kristittyihin.