Media­kirjasto

Tukekaa oikeita opettajia - Kolmas Johanneksen kirje

Kolme päähenkilöä

Kolmas Johanneksen kirje on yksityiskirje, joka on kirjoitettu Gaiukselle. Gaius oli yleinen nimi ja kyseessä tuskin on sama henkilö kuin muualla Uudessa testamentissa mainitut Gaiukset (1. Kor. 1:14 ja Room. 16:23 Gaius Korinttolainen, Ap.t. 19:29 Gaius Makedonialainen tai Ap.t. 20:4 Gaius Derbeläinen).

Gaius oli maallikko seurakunnassa, jonka johdossa oli harhaopettaja Diotrefes, joka esti apostolisten kirjeiden lukemisen ja oikeiden kiertelevien opettajien saarnaamisen. Ilmeisesti Demetrios (jae 12) on yksi näitä oikeita opettajia, ehkä hän myös vei kirjeen Gaiukselle.

Voimme siis sanoa, että tietyllä tavalla Kolmas Johanneksen kirje on Toisen Johanneksen kirjeen peilikuva: nyt ei ole kysymys harhaopettajien torjumisesta vaan siitä, kuinka oikeat opettajat saisivat luvan julistaa evankeliumia.

Gaius 1-8

Gaius oli majoittanut kierteleviä evankeliumin julistajia ja auttanut heitä työssään. Johanneksen viesti Gaiukselle sisältää kolme asiaa:

1. kiitos
2. kehotus jatkaa kiertelevien saarnaajien hoitamista
3. rohkaisu hankalassa tilanteessa eläneelle Gaiukselle

Jakeen 4 maininta Johanneksen suurimmasta ilosta pakottaa meidät kyselemään, mikä on meidän elämämme suurin ilo.

Kuudennessa jakeessa Johannes toteaa, että evankeliumin saarnaajien tulee saada sellainen kohtelu ja apu, joka on "Jumalan sananviejien arvon mukainen". Evankeliumin julistajan ei siis tarvitse yrittää tulla toimeen mahdollisimman vähällä. Joskus sellainen saattaa olla jopa huono todistus: noin huonosti kristityt huolehtivat sananjulistajistaan, vaikka väittävät Jumalan olevan uupumaton hyvän antaja!

Jakeessa 7 on jälleen kohta, josta on syytä kysyä, onko käännösehdotus mennyt harhaan. Jakeeseen on lisätty sana "Kristuksen" (nimen). Tämä on Uuden testamentin ainoa kohta, jossa Jeesuksesta puhuttaessa ei käytetä mitään erisnimeä, vaan vain nimitystä "nimi". Onko oikein selventää tekstiä ja lisätä sinne jotakin, jota alkuperäisestä kreikankielisessä tekstissä ei ole?

Diotrefes ja Demetrios 9-12

Varsinainen syy kirjeen kirjoittamiseen oli seurakunnan johtajan Diotrefeen nuhtelu. Diotrefes halusi olla ensimmäinen seurakunnassa. Ehkä hänellä ei ollut mitään virallista asemaa, vaan hän oli ottanut seurakunnan johdon henkilökohtaisella arvovallallaan tai muuta vastaavaa. Olipa hän saanut asemansa seurakunnassa millä tavalla tahansa, hän oli ryhtynyt käyttämään valtaansa väärin. Johannes mainitsee neljä väärinkäytöstä:

1. Diotrefes oli puhunut pahaa Johanneksen lähetystyöstä.
2. Hän ei ollut ottanut vastaan kierteleviä saarnaajia.
3. Hän oli estänyt muitakin ottamasta vastaan muualta tulleita saarnaajia.
4. Diotrefes oli jopa erottanut seurakunnasta niitä, jotka eivät suostuneet hänen tahtoonsa.

Diotrefeelle oli tullut tärkeimmäksi oma asema (vrt. Mark. 12:38-40). Hän palveli itseään, ei enää seurakuntaa ja Kristusta.

Demetrios taas lienee ollut yksi niistä kiertelevistä saarnamiehistä, joiden pääsyn seurakuntaan Diotrefes halusi estää. Hän tuskin lienee efesolainen hopeaseppä Demetrios (Ap.t. 19:24), jonka kanssa Paavali joutui vaikeuksiin. Johannes viittaa Jumalaan puhuessaan totuudesta (jae 12), mutta arvoitukseksi jää, tarkoittaako hän Jeesusta (vrt. Joh. 14:6), Pyhää Henkeä (vertaa 1. Joh. 5:6) vai Jumalan ilmoitusta.

Lopputervehdys 13-15

Tällä kertaa Johannes ei lähetä terveisiä koko seurakunnalle, vaan vain "ystäville" (jae 15). Seurakunta oli jakaantunut ja osa ei tunnustanut Johanneksen asemaa, siksi terveisetkin menivät vain osalle seurakuntalaisille.

Entä tänään?

Oma kirkollinen tilanteemme poikkeaa paljon siitä, missä Johannes kirjeensä kirjoitti. Mutta toki Johanneksen kirjeillä on sanomansa myös tämän ajan kristityille.

Toinen Johanneksen kirje muistuttaa meitä erityisesti siitä, ettei harhaopettajia tule suosia tai sietää. Tämä sotii nykyajan suvaitsevaisuutta vastaan, mutta se on ainoa tapa pitää seurakunta oikealla tiellä.Kolmas Johanneksen kirje muistuttaa meitä siitä, ettei kukaan saa käyttää asemaansa seurakunnassa väärin. Ei virka suojaa ketään, jos hän on luopunut oikeasta opista.

Tiivistäen voisimme sanoa, ettei seurakuntaa tule hallita minkään muun kuin puhtaan evankeliumin. Kaiken seurakunnassa tulee tähdätä evankeliumin eteenpäinviemiseen.

Jos havaitsemme omassa kristittyjen yhteisössämme virheitä tai puutteita, oikea tapa ei ole erota ja etsiä uutta yhteyttä, vaan pyrkiä parantamaan tilanne. Tietysti tälläkin on rajansa; jos käännettä parempaan ei tapahdu, on lopulta oman pelastuksen tähden etsittävä sellainen kristittyjen yhteys, joka on tukemassa taivaaseen pääsyä, ei estämässä sitä.