Media­kirjasto

Gal. 01 - Älä sormeile Jumalan totuuksia!

17.1.2011 ⟩ Olli Koskenniemi

Älä sormeile Jumalan totuuksia! - luku 1

Johdannoksi

Tämän kuuden luennon mittaisen luentosarjan tarkoituksena on syventyä tarkasti Paavalin Galatalaiskirjeeseen. Kirje on Paavalin melko kiukkuinenkin kannanotto Galatian, Vähä-Aaasian sisosissa sijaitsevien Paavalin perustamien seurakuntien uskonopilliseen tilaan. Kirje on kirjoitettu noin vuonna 54-56.

Paavali on todella huolissaan, jopa epätoivoinen, sillä seurakunnassa puhaltavat nyt Paavalin ollessa poissa toisenlaiset tuulet ja virtaukset. Hän oli julistanut pakanoille, siis ei-juutalaisille evankeliumia, jossa kuulijoilta ei vaadittu Mooseksen lain noudattamista. Toki kymmenen käskyä ja muut keskeiset kohdat koskevat myös kristittyjä ja velvoittavat heitä elämään Jumalan tahdon mukaisesti, mutta monet Mooseksen lain yksityiskohdat eivät heitä enää koske. Pakanoiden ei siksi tarvinnut tulla ympärileikatuiksi ja sitoutua muutenkaan Mooseksen lain täyttämiseen voidakseen tulla kristityiksi. Esimerkiksi temppelissä toimitetut uhrit olivat vanhentuneet ja tulleet tarpeettomiksi kun Jeesus antoi itsensä uhriksi koko maailman syntien edestä. Mutta nyt Vähä-Aasian seurakuntiin oli tullut lainopettajia, jotka vaativat galatalaisia ympärileikkauttamaan itsensä voidakseen pelastua. Tästä kuultuaan Paavali katsoo tärkeäksi lähettää kirje selvittämään tilannetta.

Seurakuntien tilanne on pakottanut Paavalin selvittämään huolensa aiheet yksinkertaisesti ja selvästi. Monelle raamatunlukijalle on juuri Galatalaiskirje tullut kovin läheiseksi. Esimerkiksi Luther kirjoitti Galatalaiskirjeestä monisatasivuisen selitysteoksen, joka on tärkeä luterilaisuuden perusteos.

Pakanuus ja juutalaisuus

On syytä tarkemmin perehtyä juutalaisuuden ja pakanoiden suhteeseen ymmärtääksemme paremmin miten suurista ongelmista Galatalaiskirjeessä oli ja on kyse.

Juutalaisten mukaan maailmassa on vain kahdenlaisia ihmisä, juutalaisia ja pakanoita, siis ei-juutalaisia. Jumala on luonut maailman nimenomaan juutalaisia varten ja juutalaiset ovat Jumalan luvattu kansa. Juutalaiset eivät saaneet avioitua pakanoiden kanssa, eivät syödä tai seurustella heidän kanssaan.  Jeesuksen kuoltua ristillä koko maailman syntien edestä tilanne muuttui. Ratkaisematta oli kysymys pitikö pakanoiden tulla ensin juutalaisiksi voidakseen tulla kristityiksi. Paavali oli julistanut pakanoille laista vapaata evankeliumia eikä ollut vaatinut pakanoita ympärileikkauttamaan itseään. Monet alkuseurakunnan johtajista olivat ainakin ensi alkuun toista mieltä. Asia ratkaistiin ns. apostolien kokouksessa Jerusalemissa vuonna 48 Paavalin edustaman kannan mukaisesti, eli niin, ettei pakanoilta vaadittu Mooseksen lain noudattamista. Tosin muutamilla säädöksillä pyrittiin helpottamaan juutalaiskristittyjen ja pakanakristittyjen yhteiselämää. Niiden mukaan pakanoiden tuli pidättyä veren syömisestä (eli sellaisen lihan syömisestä, jota ei oltu teurastettu juuutalaiseen tapaan), jotta yhteiset ateriat seurakunnan piirissä olisivat edelleen mahdollisia. Näin pakanain apostoli Paavali sai Jerusalemin alkuseurakunnan valtuutuksen julistamalleen evankeliumille.

Tilanne ei kuitenkaan kaikilta osin selvinnyt toivotulla tavalla, vaan edelleen liikkui juutalaiskristittyjä opettajia, jotka vaativat lain noudattamista myös pakanoilta. Galatiassa tällaiset julistajat olivat saaneet myös vastakaikua. Paavalilla on täysi työ yrittäessään pitää galatialaisia armon tiellä ja estämästä heitä lähtemästä ansion tielle.

Galatalaiskirjeen asetelmat saattavat tuntua ensi kuulemalta meistä vierailta. Sen antamat opetukset ovat osoittautuneet kuitenkin yleispäteviksi, sillä evankeliumin suurin vihollinen on aina ollut ja tulee olemaan vaatimusten ja ansion tie. Galatalaiskirjeen selvä julistus pelastuksesta yksin armosta ilman lain tekoja on siksi aina tuore.

Tyly alkutervehdys 1:1-5

Antiikin aikana kirjeet aloitettiin tietyllä kaavalla, esimerkiksi "Marcus tervehtii Titusta". Paavali käyttää kirjeissään tavallisesti tätä kaavaa sitä hiukan laajentaen, esim 1. Kor. 1:2 "Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät". Paavalin kirjeiden alkutervehdykset ovat sydämellisiä ja lämpimiä. Galatalaiskirje muodostaa poikkeuksen tästä sydämellisyydestä, sillä siitä puuttuvat kaikki lämpimät sanat. Sen sijaan Paavali korostaa omaa apostolista virkaansa ja sen arvovaltaa. Samalla alkutervehdyksessä viitataan voimakkaasti Jeesuksen ristiin ja sovintokuolemaan: " ...Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaakseen meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta..."

Tervehdys on siis kaikkea muuta kuin lämminhenkinen, se on tylyn "myllykirjeen" aloitus. Nyt puhuu Jumalan valtuuttama apostoli langenneelle seurakunnalle.

Ei ole toista evankeliumia! 1:6-9

Paavali kertoo heti kirjeensä alussa miksi hän on kynään tarttunut: galatalaiset ovat siirtyneet kannattamaan toisen laista evankeliumia kuin se mitä Paavalin julisti. Mutta toista evankeliumia ei ole olemassakaan, ei ole mahdollista tulla Jumalan luo ja löytää pelastus jollakin toisella tavalla, vain se armon tie on mahdollinen, jonka Paavali on galatalaisille julistanut. Vaikka taivaan enkeli julistaisi muunlaista evankeliumia, hän olisi kirottu ja Jumalan vihollinen! Mitään kompromisseja ei Paavali voi asiasssa tehdä, sillä jos hän nyt lähtisi tekemään sovitteluratkaisua, se osoittaisi hänen vain tahtovan olla ihmisille (galatalaisille) mieliksi ja tinkivän totuudesta. Mitään muutoksia siihen evankeliumiin, jonka Paavali Galatiassa ollessaan julisti, ei ole tehtävissä, sillä Jumala itse on ollut sen julistuksen takana eikä siitä voi jälkeenpäin yhtään tinkiä.

Paavalin varmuus perustuu siihen, että Jumala itse on sanansa takana ja vastaa siitä. Paavalin tehtävänä ei ole arvioida sanan perillemenomahdollisuuksia ja ihmisten odotetun suhtautumistavan takia joistakin Jumalan sanan kohdista tai lisätä siihen jotakin ihmisten mielen mukaan. Ei kertakaikkiaan ole olemassa muuta tietä Jumalan kuin se Jumalan sanan mukainen tie, josta Paavali oli Galatiassa pitänyt kiinni. Jumala vastaa siitä ja on uskonut sen Paavalille julistettavaksi eteenpäin.

Miten Paavalista tuli apostoli? 1:10-24

Galatalaiset olivat varmasti selvillä siitä, miten Paavalista oli tullut kristitty, mutta nyt hän kertoo asian vielä uudelleen osoittaakseen, ettei hän liikkunut omalla asiallaan ja ettei hän itse ollut päättänyt mitä hän julistaisi kuulijoilleen ja mitä ei. Jumala kutsui hänet suoraan palvelukseensa ilman että olisi käyttänyt siinä toista ihmistä. Tämä tapahtui Damaskon tiellä jolloin kristittyjen vainoajasta tuli pakanoiden apostoli.

Tehtäväänsä varten Paavalin ei tarvinnut lähteä Jerusalemiin saamaan tarkempaa opetusta, vaan hän kävi Jerusalemissa vasta kolmen vuoden kuluttua kääntymisestään ja tällöinkin tapasi vain Pietarin ja Jeesuksen veljen Jaakobin. Keskusteltuaan kaksi viikkoa Pietarin kanssa Paavali sai kuulla paljonkin Jeesuksen maanpäällisestä elämästä ja hänen julistuksestaan. Silti Paavali saattoi sanoa, että itse evankeliumia hän ei saanut toisten apostolien välityksellä, vaan suoraan Jumalalta, joka oli valtuuttanut hänet toimimaan pakanoiden apostolina. Keskusteltuaan Pietarin kanssa Paavali lähti entiselle kotiseudulleen Tarson ympäristöön Vähään-Aasiaan julistamaan evankeliumia. Entisestä kristittyjen vainoajasta oli tullut pakanain apostoli ja ihmiset kiittivät Jumalaa tästä kuultuaan.