Media­kirjasto

Gal. 03 - Meidän tähtemme kirottu Kristus

17.1.2011 ⟩ Olli Koskenniemi

Meidän tähtemme kirottu Kristus - luku 3

Galatalaiskirjeen kolmas luku käsittelee Jumalan lain ja evankeliumin suhdetta. Tämä luku ei ole ainostaan Galatalaiskirjeen keskeinen vaan keskeisimpiä lukuja koko Raamatussa. Kysymys siitä miten me pelastumme, on meidän autuutemme kannalta kaikkein tärkein.

Äkisti muuttunut tilanne 3:1-6

Paavali on ymmällään, sillä galatalaisten käsitykset keskeisissä asioissa ovat varsin nopeasti muuttuneet Paavalin jatkettua Galatian seurakunnista lähetysmatkaansa eteenpäin. Paavali pitää muutosta niin voimakkaana, että muutos on kuin noitumalla aikaansaatu. Sillä ennen, Paavalin julistaessa evankeliumia, oli pelastuksen perustaksi galatalaisille kirkastunut ristiinnaulittu Kristus.

Avainkysymys on nyt miten galatalaiset uskovat saaneensa Pyhän Hengen: saivatko sen palkaksi siitä, että noudattivat tinkimättä Mooseksen lakia, vai saivatko he sen lahjaksi, kun uskoivat heille julistetun evankeliumin sanan?

Toki galatalaiset sen muistivat, että Paavali oli julistanut heille evankeliumia ilman, että he olisivat sitä ennen tehneet lain vaatimia tekoja. Kun galatalaiset pakanat olivat tulleet uskoon, he eivät olleet sitä ennen kuulleetkaan mitään Mooseksen laista saati sitten voineet sitä noudattaa. (Tosin Paavali puhuu Roomalaiskirjeessä, että pakanatkin voivat yleisen ilmoituksen perusteella oman tunnon äänen ohjaamina jossain määrin tietää mikä on oikein ja mikä väärin ja noudattaa tätä omantunnon ääntä, mutta Mooseksen lain erityismääräyksistä, kuten ympärileikkauksesta, he eivät voineet mitään tietää). Silti galatalaiset olivat voineet tulla uskoon Paavalin julistaessa heille Jumalan sanaa. Näin galatalaisten oma uskoontulo oli ollut osoituksena siitä, että Jumala antaa Pyhän Hengen lahjan lahjana evankeliumin sanan ja Pyhän kasteen kautta (josta puhutaan enemmän tämän luvun lopussa).

Vaikka Paavali ei siis vaatinut pakanoita noudattamaan Mooseksen lakia, ei tästä voi tehdä sitä johtopäätöstä, ettei hän olisi julistanut syntiä synniksi eli julistanut lakia siten, että kymmenen käskyä velvoitti myös pakanoita vaeltamaan Jumalan tahdon mukaan, vaikkei se vaatinutkaan kaikkien Mooseksen lain esim. temppelin uhrikulttiin liittyvien säädösten noudattamista.

Nyt galatalaisten käsitys oli täysin muuttunut: pelastuksen saavuttamiseen tarvittiinkin ympärileikkaus ja Mooseksen lain noudattaminen! "Te aloititte Hengessä, lihassako te nyt lopetatte?" Lihalla (sana, jota uusi käännösehdotus vieroksuu, sitä on tosin monelta taholta, viimeksi kirkolliskokouksen valiokunnan toimesta ehdotettu palautettavaksi) tarkoitetaan ihmisen syntistä olemusta, siis ihmistä sellaisena kuin hän luonnostaan on. Toisin sanoen galatalaiset ovat saatuaan armosta ja uskon kautta pelastuksen, nyt unohtaneet tämän perustan ja pyrkimässä omin avuin kohti luvattua päämäärää, iankaikkista elämää.

On syytä tarkata, mitä Paavali opettaa: mikään ihmisen omassa varassa tapahtuva puuhailu ei auta pelastusasiassa, muutenhan Kristus olisi turhaan kuollut ristillä. Pelastuksen asiassa ei meidän tule vedota omiin ratkaisuihimme, parannuksen tekoomme tai Jumalan tahdon noudattamiseen jos pelastus sitä tietä olisi mahdollista, ei Jumalan olisi tarvinnut lähettää omaa Poikaansa tekemään kaikkea meidän puolestamme.

Pelastus on armosta 3:7-18

Paavali puhuu Abrahamista, koska Jumalan Abrahamin kanssa solmiman liiton merkkinä oli ympärileikkaus, eli juuri asia, josta oli syntynyt kiistaa Paavalin ja galatalaisten välillä. Paavalin kannalta on siis ensiarvoisen tärkeää saada Abraham puolelleen.

Jumala kutsui Abrahmin Kaldean Uurista ja antoi hänelle käskyn lähteä kohti luvattua maata. Jumalan Aabrahmille antaman lupauksen mukaan Abrahamissa tulisivat kaikki kansat siunatuiksi ja että hänellä olisi paljon jälkeläisiä (1. Moos. 15; 1. Moos. 18:18).  Paavali sanoo, että Jumalan Abrahamille antama lupaus siitä, että hänen siemenessään kaikki kansat tulevat siunatuiksi, totetui silloin, kun pakanat uskovat todelliseen Abrahamin siemeneen, Kristukseen. Näin pakanakansat tulevat Abrahamin perillisiksi, kun uskovat Kristukseen. Mooseksen laki ei kuulu ollenkaan tähän yhteyteen. Mooseksen lakikin asetettiin vasta monta vuosisataa sen jälkeen kun Jumala oli solminut liiton Abrahamin kanssa.

Ympärileikkaus on Paavalin mukaan vain tämän uskoon perustuvan liiton sinetti (Room. 4:11), siis varsinaisen Jumalan ja Abrahamin välillä solmitun liiton vahvistava merkki. Nyt uuden liiton tunnusmerkkinä on kaste, joka ei ole ympärileikkauksen tavoin vain liiton vahvistava merkki, vaan siinä todella solmitaan liitto, tullaan Jumalan lapseksi ja liitytään Kristukseen.

Lain tie merkitsisi sitä, että laki on kokonaan täytettävä, ilman pienintäkään erehdystä. Sen sijaan uskosta tuleva vanhurskaus lahjoittaa ilmaiseksi sen, että kelpaamme Jumalalle.

Me, jotka emme ole Jumalan lakia noudattaneet, olemme lain kirouksen alaisia, sillä jokainen, joka ei noudata tarkoin lakia, on Jumalan kirouksen alainen. Mutta Kristus tuli meidän vuoksemme kiroukseksi, sillä jokainen puuhun ripustettu on kirottu.

Yksin armo pelastaa 3:19-29

Lain tarkoituksena onkin nyt osoittaa synti synniksi, ei olla pelastustienä. Näin laki on sulkemassa muut tiet, jotta ainoaksi tieksi jäisi Kristuksen avaama pelastustie.

Uskosta Kristukseen me olemme tulleet Jumalan lapsiksi, emme siksi, että olisimme noudattaneet Jumalan lakia. Pyhässä kasteessa meidät liitetään Kristuksen ruumiiseen, Abrahamin siemeneen. Me olemme Kristuksessa Abrahamin perillisiä, Abrahmin siementä, kun meidät on kasteessa liitetty Kristukseen: me olemme kasteessa pukeneet Kristuken päällemme, olemme siis kuin yksi Abrahamin siemen Kristuksessa. Koska Kristus on oikea Abrahamin siemen, niin samalla mekin olemme Aabrahmin siementä ja siksi saamme periä Abrahamille annettavat lupaukset, saamme periä luvatun maan, taivaan maan.