Media­kirjasto

Hepr. 07

19.1.2011 ⟩ Esa Luomaranta

Kirje heprealaisille - luku 7

Melkisedekin ainutlaatuisuus 7:1-10

Melkisedekistä emme tiedä paljoakaan. Heprealaiskirjeen lisäksi hänestä kerrotaan koko Raamatussa vain kahteen otteeseen. Kun Abraham palaa sotaretkiltään, hän kohtaa Melkisedekin (1. Moos. 14:17-20). Hänen nimensä merkitsee "Vanhurskauden kuningas", ja lisänimi Salemin kuningas "Rauhan kuningas" (mahdollisesti Jerusalemin vanha nimi). Hän toi Abrahamille leipää ja viiniä ja siunasi tämän. Abraham antoi hänelle kymmenykset sotasaaliistaan. Psalmi 110 puhuu uudesta voitollisesta kuninkaasta, joka on myös pappi, iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan. Juutalaisuudessa tämä psalmi on ymmärretty Messiaan kuvaukseksi. Jeesus itse ja myös Pietari lainasivat psalmin ensimmäistä jaetta (Matt. 22:44, Ap.t. 2:34-35).

Heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa, että Melkisedek on Jumalan Poikaan verrattava, hän on Kristuksen typos, esikuva. Hänen suvustaan, elämänsä alusta tai lopusta Raamattu ei kerro mitään. Samoin Jumalan Pojallakaan ei ole alkua ei loppua. Hän oli sekä kuningas että pappi. Samoin on Kristuskin. Huomaa vielä yhtymäkohta ehtoolliseen siinä, että Melkisedek toi Abrahamille leipää ja viiniä ja siunasi tämän.

Kirjeen kirjoittajalla on koko ajan mielessään, että Kristus on Melkisedekin kaltainen. Hän on jo aikaisemmissa luvuissa osoittanut kuinka Kristus on enkeleitä ja Moosesta suurempi. Nyt hän osoittaa Kristuksen suuruuden Abrahamiin ja leeviläisiin pappeihin nähden vertaamalla näitä Melkisedekiin (ks. Joh. 8:53).

Ensiksi Melkisedekin suuruuden osoittaa se, että Abraham antoi hänelle kymmenykset. Leevin suvun valinta pappissuvuksi tapahtui paljon myöhemmin, sillä Abraham oli Leevin isän isoisä. Kuitenkin myös Leevi maksoi jo Abrahamissa kymmenykset Melkisedekille. Juutalaisen käsityksen mukaan mies edusti jälkeläisiään, jotka myöhemmin polveutuisivat hänestä. Toiseksi siunaus ei ole pelkkä onnentoivotus, ja niin ollen vain suurempi voi siunata vähempiarvoisempaa. Melkisedekin suuruuden osoitti siis sekin, että Abraham suostui hänen siunattavakseen. Näin kirjoittaja on osoittanut Melkisedekin kaltaisen Kristuksen suuruuden.

Uusi laki ja uusi pappeus 7:11-19

Jo Vanhassa testamentissa luvattiin pappi, joka toimisi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan. Jo siis silloin tiedettiin, että leeviläinen pappeus olisi väliaikainen, samoin kuin temppelipalvelukset uhreineen pelastustienä Jumalan luokse. Kaikki se oli vain valmistusta tulevalle uudelle ja täydelliselle.

Kuitenkin kansa oli siihen sidottu. Vain Jumala saattoi muuttaa tilanteen. Hän teki sen antamalla uuden papin, ei perinteisesti Leevin pappissuvusta, vaan Juudasta, Daavidin jälkeläisen. Uusi pappi toi mukanaan myös uuden lain (jae 12). Leevin uhripappeus uhreineen on nyt tarpeeton, hyödyttömänä ja voimattomana kumottu. Uusi järjestys on Jumalan asettama, "katoamattoman elämän voimasta" (jae 16). Vanha laki ei voinut tehdä ketään täydelliseksi. Uusi on parempi. Kirjoittaja nimittää sitä "toivoksi" ja jakeessa 25 se samastetaan Jeesukseen. Hänen kauttaan me saamme lähestyä Jumalaa ja Hän tekee meidät täydellisiksi.

Täydellinen ylimmäinen pappi on Pelastaja 7:20-28

Vielä kerran kirjoittaja lainaa psalmia 110. Jumalan lupaus ja vala on uuden liiton perusta. Jeesus on tullut sen takaajaksi, so. aikaansaajaksi. Näin sen pohja on varma ja se on myös tehty täydelliseksi.

Leeviläiset papit seurasivat toisiaan kuoleman vuoksi. Kristus sen sijaan on ylimmäinen pappi iankaikkisesti. Vanhan kirkon raamatunselittäjät tulkitsivat sanan "katoamaton" "seuraajalle siirtymätön". Uusi järjestys, uusi liitto, on siis muuttumaton. Sillä on aina sama ylimmäinen pappi; Häneen ei kuolemalla ole valtaa.

Leeviläiset papit eivät voineet pelastaa ihmisiä, Jeesus voi. Hän kykenee pelastamaan ne, jotka tahtovat uskoa Häneen ja Hänen kauttaan näin käydä Jumalan luokse. Hän pelastaa täydellisesti tai ikuisiksi ajoiksi, mitä kyseinen kreikan sana myös merkitsee (vrt. 1. Piet. 3:18); päämääränä on siis taivas. Jeesus hoitaa ylimmäispapillista tehtäväänsä myös rukoilemalla jatkuvasti kansansa puolesta.

Lopuksi kirjoittaja tekee yhteenvedon tästä esityksensä kohdasta. Vanhan testamentin ja Kristuksen aikaansaaman uuden liiton välillä on selvä yhteys. Molemmilla on uhrinsa, pappinsa, pyhäkkönsä ja liittonsa. Uuden liiton asiat ovat kaikin tavoin paremmat. Se, mikä vanhassa oli kuin kuva ja varjo, on uudessa todellisuutta ja täydellistä. Jumalan hyvä suunnitelma, josta Vanhassa testamentissa on aavisteltu ja ennustettu, on nyt toteutunut.  Kristus on täydellinen, pyhä ja puhdas. Hän ei enää toimita uhreja. Hän on uhrannut jo kerran täydellisen uhrin kaikkien syntien puolesta (vrt. esim. Room 5:6-8, 2.Kor 5:19). Sen kautta Hän on tullut täydelliseksi.