Media­kirjasto

Kirje heprealaisille - luku 13

Veljesrakkaus, avioliiton pyhyys, raha 13:1-6

Koko 13. luku on kirjeen lopettelua. Tärkein opillinen opetus on jo annettu. Nyt on vielä viimeisten kehoitusten vuoro. Veljellistä rakkautta seurakunnan sisällä on vaalittava ja hoidettava. Sen todistusarvo ulkopuolisille on suuri. Vieraanvaraisuus on tärkeää. Sitä osoittaessaan Abraham sai pitää enkeleitä vierainaan (1. Moos. 18). Avionrikkoja ei peri Jumalan valtakuntaa (1. Kor. 6:9-10). Sellaisesta elämänmuodosta on tehtävä parannus. Näin myös Heprealaiskirje opettaa. Ahneuden synnin välttämiseksi on hyvä muistaa Vanhan testamentin lupaukset Jumalan huolenpidosta. Jumala on luvannut pitää omastaan huolen, myös aineellisista tarpeista (ks. 1. Tim. 6:9-1).

Leirin ulkopuolelle 13:7-17

Kirjeen vastaanottajaseurakunta ei ole ihan nuori. Osa sen johtajista on päättänyt jo vaelluksensa. Heidän uskoaan tulee seurata (vrt. 6:12, myös Paavali: "Kehotan teitä siis noudattamaan omaa esimerkkiäni", 1. Kor. 4:16, 11:1, Fil. 3:17). Vaikka kuolleiden johtajien tilalle onkin tullut uusia, niin Jeesus Kristus pysyy samana. Evankeliumi ja oikea apostolinen usko Jeesukseen ei voi milloinkaan muuttua. Oikeita paimenia, jotka julistavat tätä iankaikkista evankeliumia, tulee kuunnella (jae 17). Silloin "meidän sydämemme tulee vahvistua armosta". Jakeen 9 "ruuat" viitannevat juutalaisiin tai pakanallisiin uhriaterioihin.

Jo Vanhan testamentin aikaan määrätyt uhrit poltettiin leirin ulkopuolella. Vastaavasti Jeesus uhrasi itsensä kaupungin ulkopuolella, Golgatan kukkulalla (Joh. 19:17). Siinä kuolemassa on meidän pyhityksemme. Heprealaiskirjeen kirjoittaja tekee siitä toisenkin johtopäätöksen. Meidän tulee mennä samoin leirin ulkopuolelle, siis maailmaan ihmisten keskuuteen todistamaan Jeesuksesta, vaikka siitä sitten saisikin pilkkaa osakseen. Jokaisen kristityn oikeus ja velvollisuus on kertoa muillekin Vapahtajastaan. Se kuuluu ns. yleiseen pappeuteen, johon jokainen kristitty on jo kasteessa kutsuttu (vrt. 1. Piet. 2:9). Tätä meille uskottua virkaa me hoidamme myös uhraamalla Jumalalle kiitosuhria, kiittämällä ja ylistämällä Hänen nimeänsä (homologia on myös Jumalan nimen tunnustamista). Edelleen kolmantena tehtävänä yleiseen pappeuteen kuuluu omastaan jakaminen puutteessa olevan hyväksi.

Loppusanat 13:18-25

Lopuksi kirjoittaja pyytää vielä esirukousta omasta puolestaan. Esirukous on suuri Jumalan lahja, jolla saamme hoitaa toinen toistamme. Jakeessa 20 on koko kirjeen ainoa selvä maininta siitä, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista. Itse ajatushan on toki ollut aikaisemminkin esillä (esim. 9:28). Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tähden meillä on rauhan Jumala. Hän voi tehdä meidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, Hän voi vaikuttaa meissä sen, mikä on Hänelle otollista. Tämän siunauksen kirjoittaja tahtoo lahjoittaa kaikille lukijoilleen.

Näin ovat päättyneet "nämä lyhyesti kirjoitetut kehotuksen sanat" (jae 22).

"Armo teille kaikille."